Julkkisten, näyttelijöiden ym. korona aiheuttama talouskriisi, ketä käy eniten sääliksi?

Muusikoilla menee myös huonosti.

Vesala.

Aki Manninen.

Olen ehkä tunteeton ihmishirviö, mutta korona-kriisin alusta asti on hössötetty artisteita ja tapahtuma-alan työntekijöistä joiden työt on loppu. Miten heidän tilanteensa eroaa muista työttömistä? Hirveä henkilökohtainen tragedia tietysti, mutta niin se on sille tehtaan Reijollekin joka joutuu lyömään rasvaiset rukkaset naulaan kun tehdas lyödään kiinni ja tuotanto siirretään Kiinaan.

Ei ketään, semmoista se elämä on. Monet kyllä ovat aika hyvissä varoissa.

Musiikkia, tauluja jne voi myydä korona aikanakin.

No mulle korona on vain yks työttömyyden aiheuttaja muiden joukossa. Eli olen numeron neljän kanssa ihan samaa mieltä, ja nimenomaan, et ole tunteeton, vaan ajattelet muitakin kuin niitä, jotka itkevät suureen ääneen luullen itseään paremmiksi työttömiksi, samoin kuin teen minä. Konkursseja, tuotantojen lakkautttamisia, luonnonkatastrofeja ja omalle alalle työkyvyn menettäminen - esim. kaverini vaihtoi alaa kokonaan, mutta onneksi sai uutta työtä. Hänellä terveys ei kestänyt enää fyysistä työtä, mutta ei päässyt eläkkellekään. 

Kyllä se työttömyys on kriisi kaikille ja vain laiskat ovat kateellisia työttömille. Kuitenkin niitä lusmuja, joiksi kaikki työttömät leimataan, on vain pieni osa. Koronatyöttömistä osa on kuvitellut työttömyyden olevan jotain muuta ja totuus iskee vasten kasvoja. Kaikenmaailman tuet eivät tulekaan automaattisesti, uutta työtä ei saakaan helposti, samalla viivalla on parempiakin tyyyppejä jne.  

Mutta kyllä noista viihdealan taitelijoista säälittää eniten ne eläkeikää lähestyvät, joilla ei ole osaamista muulle alalle ja työn saanti on iän vuoksi niin omalta alalta kuin muutenkin vaikeaa. Mutta - säälin yhtälailla muitakin vastaavassa tilanteessa. 

Kyllä parhaille ja kekseliäimmille löytyy kysyntää korona-aikanakin. Jos olet esim. saanut vain kavereiden ja sukulaisten kautta pestin teatterissa mutta yleisö ei tykkää... aika keksiä uusi ammatti.

Monella muullakin on tulot romahtaneet korona-aikana.

He ovat kaiketi jo muutenkin tottuneet epäsäännöllisiin tuloihin, jonain kuukausina tulee rahaa ja toisina ei. Kai jo osaavat jotain puskuria pitää.

Jos ei omia töitä ole niin pitää keksiä jotain muuta, mainoksia tms mihin korona ei vaikuta. Fiksut pärjää aina.

Yritystoimintaan liittyy aina riskejä, jotka on syytä ennakoida. Lainsäädännön muutokset, kysynnän väheneminen jne. voivat sulkea tuotteen markkinat nopeastikin ja silloin joutuu uudelleenarvioimaan liiketoiminnan kannattavuutta.

Pitäisikö valtion tukea esimerkiksi lankapuhelimien valmistusta?

Elämän suunnittelu on mielestäni avainasemassa. Joudun itse ihan joka kuukausi, välilä jopa päivittäin suunnittelemaan elämääni että rahat riittävät nyt, ja mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Velkaa pitäisi ottaa aina kohtuudella eikä niin että tienaan niin ja niin paljon juuri NYT, joten ostan 3milj. lukaalin, ja 6 avoautoa. Lainaa otetaan ensin pieneen asuntoon, ja halpaan, ja kun sitä on maksettu määrä x, suunnitellaan vasta isompaa ja kalliimpaa, kun on jo omaisuutta enemmän. 

Tottakai tunnen empatiaa niitä kohtaan joilla menee huonosti. Se on vain sitten se miten huonosti menemisen määrittelee. Se että joutuu syömään kaurapuuroa ja makaronia miljoonatalossa ei ole minulle huonosti menemistä. 

Itse olen pyrkinyt pääsemään hoitoon, saamaan diagnoosin edes, ja sitä kautta takaisin työ/opiskeluelämään, mutta asioitani on viivytelty vuosia tolkulla, jo ennen koronaa. Maksan pienistä rahoistani yhä uudelleen ja uudelleen tk:seen, vai pyöriäkseni samassa limbossa, josta en saa mitään apua. Samaan aikaan kun olen täällä pyörinyt, vailla kunnon tuloja vuosikaudet, ovat tapahtuma-alan tekijät käärineet sievoiset summat. Ihmettelen missä nämä rahat ovat nyt? Itse olen säästänyt vuositolkulla muutaman satasen tuloista sen minkä olen kerennyt, ja samalla harmitellut kulttuurin korkeita hintoja joihin minulla ei ole ollut varaa enää pitkiin aikoihin. 

Jos kauppa ei käy tai tuotteella ei ole markkinoita, silloin on syytä vetää johtopäätökset.

Evvk.

Hyvä vertailukohde on esimerkiksi asbestia sisältäneet tuotteet, joita myytiin aikoinaan kuluttajille. Kun lainsäädäntö muuttui niiden myynti loppui ja yritykset, jotka eivät kehittäneet vaihtoehtoja asbestia sisältäneille tuotteille lopettivat toimintansa.

Ei ketään. Lähinnä vaan ärsyttää niitden vinkuminen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Elämän suunnittelu on mielestäni avainasemassa. Joudun itse ihan joka kuukausi, välilä jopa päivittäin suunnittelemaan elämääni että rahat riittävät nyt, ja mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Velkaa pitäisi ottaa aina kohtuudella eikä niin että tienaan niin ja niin paljon juuri NYT, joten ostan 3milj. lukaalin, ja 6 avoautoa. Lainaa otetaan ensin pieneen asuntoon, ja halpaan, ja kun sitä on maksettu määrä x, suunnitellaan vasta isompaa ja kalliimpaa, kun on jo omaisuutta enemmän. 

Tottakai tunnen empatiaa niitä kohtaan joilla menee huonosti. Se on vain sitten se miten huonosti menemisen määrittelee. Se että joutuu syömään kaurapuuroa ja makaronia miljoonatalossa ei ole minulle huonosti menemistä. 

Itse olen pyrkinyt pääsemään hoitoon, saamaan diagnoosin edes, ja sitä kautta takaisin työ/opiskeluelämään, mutta asioitani on viivytelty vuosia tolkulla, jo ennen koronaa. Maksan pienistä rahoistani yhä uudelleen ja uudelleen tk:seen, vai pyöriäkseni samassa limbossa, josta en saa mitään apua. Samaan aikaan kun olen täällä pyörinyt, vailla kunnon tuloja vuosikaudet, ovat tapahtuma-alan tekijät käärineet sievoiset summat. Ihmettelen missä nämä rahat ovat nyt? Itse olen säästänyt vuositolkulla muutaman satasen tuloista sen minkä olen kerennyt, ja samalla harmitellut kulttuurin korkeita hintoja joihin minulla ei ole ollut varaa enää pitkiin aikoihin. 

Meillä on suvussa henkilö, joka on nuori, mutta fyysisen sairauden vuoksi työkyvytön. Hän ei ole koskaan hakenut edes tt-tukea. Onnistui suhteilla saamaan suht. edullisen pikkuruisen asunnon ja maksaa vähän alle markkinahintaista vuokraa. Hän saa tällä hetkellä kuntoutustukea, eli alinta päivärahaa, ja vuokraa jää itselle maksettavaksi satasen verran asumistuen jälkeen. Hänellä oli jo aika kivat säästöt. Kaikenlisäksi hänen ruokavalionsakin on luontaisesti gluteeniton, maidoton ja tattariton, eli ruokin maksaa hänelle enemmän kuin tavikselle. Mutta hän ei polta, ei juo, ei juo edes limsoja, eikä syö makeisia, kun hänen on yleensä vaikea ruokavalioonsa sopivia makeisia löytää. Jos löytää jotain, yleensä jostain erikoisliikkeestä, voi ostaa, mutta se kestää pitkään, syö tyyliin pari karkkia.  viikonloppuisin. Hän säästää pienistä tukirahoista omaan asuntoon ja toivoo, että saisi joskus osa-aikatyötä, mihin pystyisi. Opinnot jäi sairastelun vuoksi kesken, mutta haaveena on saattaa nekin vielä loppuun. 

Moni muunalan työntekijä on myös lomautettuna tai irtisanottu. Minua säälittää eniten ne pienituloiset ihmiset jotka ovat menettäneet sen vähänkin. Lahjoitan itse tällä hetkellä eri keräyksiin.

Sama se oli lamassa ja sota-aikaankin, kriisissä ei voida pelastaa kaikkia vaan minimoidaan vahingot ja aloitetaan myöhemmin jälleenrakennus.

Miksei kulttuurialan kovia tuloja takoneet pidä itse huolta omista työläisistään? He voisivat striimata livekeikkoja ja työllistää sitä kautta alaa. Mahdollisuudet tuolla alalla on tässäkin kriisissä paljon paremmat kuin monella muulla.

Pienyrittäjiä säälin, koska heillä ei mene hyvin edes normaaliaikoina saati sitten korona-aikaan.

Joku Anti Tuisku. Sillä kämppä Jäkessä ja Espanjassa ja nyt asustelee Rollossa. Menee niin huonosti.

No näitä päätoimisia rivimuusikoilla, jotka ovat työllistyneet ravintolakeikoilla, joita ei enää ole. Ja jos jotakin televisiossa ja elokuvissa esiintymättömiä maaseututeattereiden näyttelijöitä on lomautettu, niin heitä..., mutta en julkkiksia, jotka ovat tähän asti keikkuneet alansa tienaavien tulojen yläpäässä. Tosiaan yritystoimintaan liittyy aina riskejä. Miksi yhteiskunnan (eli veronmaksajien) pitäisi ne pitäisi korvata, koska voitot yrittäjä haluaa pitää itsellään ja yleensä valittaa joka pennistä, jonka joutuu verottajalle maksamaan.