Millä tavoin olette tehneet yöimetyksestä mahdollisimman helppoa?

..niin se alas ja pinnasänky sänkynne viereen sinun puolellesi ja laita alas.

Joka tapauksessa ottaisin sängyn ihan oman nukkumapaikkani viereen.

on toimittu niin,että vauvan sänky on laitettu meidän sängyn ihan viereen,siis minun puolelle ja olen noussut istumaan,nostanut vauvan syömään ja laittanut takaisin omaan sänkyynsä,on ollut toimiva ja hyvä ratkaisu!

Otettiin siitä toinen laita pois, että oli helpompaa yöllä siirrellä pikkuista takaisin omaan sänkyyn. Tälläinen ratkaisu sopi meille/ mulle hyvin, näin minä sain nukuttua ja vauvakin pysyi tyytyväisenä ilman turhia heräilyjä yms. Nykyisin neiti nukkuu meidän välissä ja tulee siitä oma-aloitteisesti tissille. Ikää neidillä on 1v.

Ja 3-4 kuukauden iästä alkaen ottaisin vauvan siihen viereen kokonaa. Eli sitten kun vauva jo kääntyilee ja kannattelee itse päätään vatsallaan. Hyvin menee, itselle ei tullut paljoakaan univelkaa kun näin toimin :)

Olen kaksi lasta imettänyt ja molemmat ovat lopulta nukkuneet 1v asti meidän vieressä. Ovat syöneet öisin tiheään. Ihan katastrofi olisi ollut pomppia ees taas. Kuopuksen kanssa kokeilin sitä että sänky oli mun puolella meidän sänkyä, mutta koska imetys on erinomainen unilääke niin eipähän se vauva enää ekan yötissin jälkeen päätynyt omaan sänkyyn.



Perhepedistä pelotellaan ihan suotta. Ongelmat liittyvät humalassa tai lääkkeissä oleviin aikuisiin, silloin ei pidä nukuttaa vauvaa vieressä. ja kyllä mulla on poikkeuksellisin empaattiset ja tunne-elämältään hyvin kehittyneet pojat kun on saaneet olla vieressä pieninä (ja vieläkin painajaisten jälkeen)



Rohkeasti kokeilemaan vaan vieressä nukuttamista!

Tosi helppoa ja vaivatonta, tai vaivoja tulee kyllä, niskan jäykkyyttä, käsivarren puutumista yms, mutta nukkuminen ei pahemmin häiriinny.

Luultavasti heräät vauvan liikehdintään, eikun paidanhelma ylös vauva tissille ja kummatkin jatkavat uniaan : ).

Meillä lapset on ollut perhepedissä. Sitten puolen vuoden ikäsenä nukkumaan yötkin pinniksessä. Ensin ihan vieressä kunnes lopetettiin yösyöminen ja miehen puolelle. Viikko kiukuttelua ja sitten siirrettiin pinnistä kauemmas sängystä ja lähemmäs ovea.

Vuoden ikäsenä siirretty pois huoneesta omaan.



Tämä toiminut meillä kahdella ja kolmannella mennään vielä perhepedissä.

No, nukutan omaan petiin ja kun herää niin nostan viereeni, tissi suuhun ja sammutaan kumpikin. Koskaan en ole vierähtänyt päälle.

Ongelma on kun lapsi ei ole vieressä: saatan havahtua etsimään sitä! Yksi lapsi joskus putosi sängystä ja se tuntui pahalta. Liikkumaan oppineen lapsen paikka ei ole meijän perheessä enää pedissä, no isompana lapsena voi tulla kipeenä tai painajaisien keskellä viereen mutta sekin on riski koska lapsi haluaa tulla taas ja taas ja taas..

Hankin hieman ennen toisen lapsen syntymää imetysyöpaidan. Yhden lapsen imetin T-paita yöpaitana, mutta tämä imetysyöpaita oli aivan ihana. Siinä oli kaksi pystyä aukkoa rintojen kohdalla ja niiden päällä oli sellaiset liehukkeet, jotka peittivät aukot. Ilman tätä pärjää vallan hyvin, mutta kun kysyit, että miten yöimetyksestä saa mahdollisimman helpon, niin tämä tekee hommasta huomattavasti miellyttävämpää. Etenkin, kun meillä molemmat vauvat ovat olleet niin lämminverisiä, etteivät ole halunneet käyttää peittoa, jolloin yöimetyksessä ei ole haitannut, vaikka peittoa ei olisi itselläkään yhtään.En tiedä saako niitä Suomesta. Tilasin omani verkkokaupasta Saksasta. Se on Anita-merkkinen(se liivivalmistaja) ja hinta oli vähän alle 40euroa. Suosittelen!

esikoista yritettiin kyllä alkuun perhepetiin, mutta tyttö itse ei siinä viihtynyt, eikä edes nukkunut kunnolla omassakaan sängyssä samassa huoneessa. niinpä hänen kanssaan oli niin, että nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa, eli eri huoneessa kuin me vanhemmat, ja yksinkertaisesti itkuhälytin ilmoitti koska oli aika lähteä imetykselle - ja äiti raahautui lastenhuoneeseen säkkituoliin imettämään kahden tunnin välein parin kuukauden ajan :)



kuopuksella ikää on vasta vajaat 4vkoa, mutta toistaiseksi hän on nukkunut kyllä perhepedissä. tosin tällä hetkellä myös tuo isosisko, nyt jo 3-vuotias, nukkuu perhepedissä (eli äiti nukkuu lasten välissä) koska mielikuvitus laukkaa tytöllä vähän turhan tehokkaasti, joten tämän vuoksi mä edelleen raahaudun toiseen huoneeseen yöimetyksille, tällä kertaa olohuoneeseen sohvalle. onneksi se täytyy tehdä "vain" 1-2 kertaa yössä (ja koputetaan puuta, ettei tarvitsisikaan sen useammin jatkossakaan). en tosin tiedä, onko "vika" vauvassa vai mun rintojen mallissa vai missä, mutta jostain syystä tuo makuultaan imettäminen on pirun vaikeaa meillä, kokeiltu on molempien kanssa ja ei tahdo millään onnistua - helpommalla pääsen, kun nousen istumaan ja imetän niin. näin tosin ei pysty unia jatkamaan, ainakaan minä.

Semmonen pointti että kun kävin muutama viikko sitten ekan kerran synnytyksen jälkeen viihteellä ja mies hoiti lapsen syömiset niin kun illalla yheksältä söi ennen nukahtamistaan, heräsi puolenyön ja neljän aikaan mutta kun vastassa ei ollut rintaa niin ei syönyt kun hiukan mutta samaan aikaan, heräämisetkin oli vähäsemmät kuin mitä on jos olen samassa pedissä ja haisen maidolle siinä!



Se puolsi epäilystäni ettei lapsi aina SYÖ kun yöllä otan rinnalle. Se haisee vauvalle, vauva hamuaa ja hiukan huvitutteilee.

Hampaiden puhkeamisen aikaan on usein rintaa nyhtämässä. Kaikki rinnoittelu ei ole aina syömistä. Pieni vauvakin hakee turvaa, lohtua ja läheisyyttä. Tai imuntarve on suuri.

voiko olla että vauva vaan siitä syystä yöllä herää usein itkemään? Eli voisiko välillä tarjota vain tuttia eikä joka kerta rintaa, jos vauva herää vaikka tunninkin välein?

ap

toisen kanssa suosiolla oltu perhepedissä

Itse olen jaksanut huomattavasti paremmin tällä kertaa, ei tarvitse nousta tai nostella, tissi vaan vauvan suuhun.

Ja huomattavasti vähemmillä itkuilla on selvitty

eli tarjota rintaa kun vauva haluaa, meillä myös toimi hyvin parisängyssä kiinni oleva pinnis josta se laita alhaalla eli ns.sivuvaunu :) tosin sekin jäi pois kun vauva nukkui loppujenlopuksi aina vieressäni

siirtyi meidän isoon (180cm leveä) sänkyyn. Oli niin helppoa imetys yöllä. Oma uni häiriytyi todella vähän.

Ennen tätä vauvan koppa ihan meidän sängyn vieressä. Vauva oli syntynyt sektiolla, joten alkuun imetin istualleni (tuoli sängyn vieressä), jotta ei sattuisi haavaan.

Tai josku energiaa on, niin voit sä sitä tuttia ensin yrittää kokeilla.



Mutta jos jonkun ohjeen voisin antaa, niin mene vauvan ehdoilla. Jos koitat mennä omillasi, siitä seuraa syyllisyyttä ja itkua ja entistä pahempaa väsymystä. Ei vauvaa voi opettaa ilman syyllisyyden tunteita mihinkään muottiin, niin se vain on. Itse ainakin järkeilin asian näin ja hyvin meni.

Ei kaikkeen itkuun tarvitse antaa rintaa, vaikka mahanpuruihin.

Koita herkistyä lapsen itkulle ja kuulostella onko sillä särkyä, paha uni (nukahtaako pian takasin itse jos itkeskelee kesken unen). Älä siis ryntää ekasta inahduksesta, enkä sano että anna karjua!! Meillä ainakin lapsista on kuullut heti että jos itku on erään tyylinen niin nukahtaa ihan just uudestaan -sama jos juttelis vähän unissaan. Jos menee luo niin säpsähtää ja sitten siinä vasta itketään!

Joskus riittää syli, että menee vaan luo ja silittää.

Joskus tutti on oiva -meillä keskimmäinen ei oppinut tuttia ja nyt kolmas lähinnä leikkii sillä.



Minusta on tärkeää myös se toinen pää: herättää syömään jos lapsi vaan nukkuu. Jos syöminen varsinkin ihan vauvalla on kerran yössä niin sokerit voi mennä sekasin.



8

Ekan kanssa imetys meni pipariksi, mutta toisen kanssa meillä toimi puoliksi perhepeti ja puoliksi pinnis. Eli nukuin itse paremmin kun vauva nukkui osan yötä omassa sängyssään. Tässä auttoi unipussi, ei tullut vauvalle kylmä omaan sänkyyn siirrettäessä. Tai peitto, jonka mutkassa siirtelin.



Toinen minun elämäni pelastanut juttu oli pieni spottilamppu. Alussa, kun vauva ei tahtonut saada oikeaa imuotetta ilman apua kehittelin pienen spottilampun, jonka kiinnitin pyyherullaan, joka oli sängyllä. Sain valon sitten helposti pois, kun ote oli hyvä. (yöllä pimeää päivällä valoisaa) Mutta siis minulla on erittäin matalat rinnanpäät, eikä vauva saanut otetta ilman apua ja minun piti nähdä miten ja mihin sitä nänniä tökin.



Mutta ehdottomasti, jos imetys kestää pitempään, niin viereen! Olet itse levänneempi! Ja jos häiritsee unta, voit aamuyöstä esim nostaa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Pinnis sängyn vieressä estää lasta pyörähtämästä lattialle, tai sitten opettelet imettämään molemmista samalla kyljellä.



Onnea imettämiseen! Se alkuun sattuu, muttta hiljalleen kun yhdessä opitte, se on tosi miellyttävää ja helppoa.

meillä oli vauvalla oma koppa, sellainen kapea vaunun nukkumakoppa. koppa oli meidän sängyssä, nostin ( tai mies nosti) vauvan siitä syömään ja sitten takaisin koppaan. Äitiyspakkauslaatikko ajaa saman asian, vie vaan enemmän tilaa. Vauva oli sitten helppo opettaa ensin kopassa omaan sänkyyn ja lopulta kopasta pois omaan sänkyyn. Eikä tarvinut pelätä, että pyörii vauvan päälle! Minulla olisi ollut mahdoton nousta sängystä joka kerta hakemaan vauvaa kipeän sektiohaavan takia.

yöllä ehdoton on jokin yöpäitä, jossa on napit edessä, esim flanelli pyjama. Ei tarvitse kääriä yöpaitaa tai t-paitaa leuan alle imettäessä :) ja imetysliivit, kaarituettomat, joilla hyvä nukkua =)

Kiitos,

ihanan yksinkertaisesti sanottu tuo asia!! Nimenomaan noinhan se on!



Itselläni on vähän jäänyt traumoja ekan lapsen kanssa kun yritettiin (miehen halusta) siirtää väkisin omaan huoneeseen nukkumaan 4kk:n ikäisenä ja vähentää kanssa yösyömistä, ja eihän siitä mitään tullut, seurauksena oli kamalaa parkua, unikouluyrityksiä (ihan hirveää), karseaa väsymistä ja kuitenkin syyllisyydentuntoisia retkahduksia vieressä nukkumiseen. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut NIIIIIIIN paljon helpompaa vaan nukkua vauvan vieressä ja yrittää vieroittaa yötissistä vähän vanhempana. Miksi pitäisi tehdä asioista liian vaikeita?



Suunnittelen toista lasta, ja jos sellainen tulee, aion jättää koko pinnasängyn hankkimatta. Nukumme samassa sängyssä ainakin puolen vuoden ikään edes miettimättä asiaa sen enempää.