Lue keskustelun säännöt.
Millä tavoin olette tehneet yöimetyksestä mahdollisimman helppoa?
09.05.2009 |
Meillä vauva tulee nukkumaan samassa huoneessa meidän kanssa, omassa pinnasängyssään. Sänky ei välttämättä tule meidän sängyn viereen, mutta on samassa huoneessa. Mietin vaan, että jos vauva on pian rinnalla esim tunnin, parin välein, kuinka sitä jaksaa hypätä ylös vähän väliä imettämään.. helppoa olisi tietysti imettää perhepedissä, mutta toisaalta pelottaa pitää pientä vauvaa sängyssä vieressä jos ja kun itse nukahtaa siihen. Ja joka tapauksessa raskasta on pidemmän päälle sekin kun nousee ylös alas ottamaan vauvaa sängystä ja laittamaan takaisin.
Nyt vinkit kehiin miten kannattaa toimia!! Kiitos :o)
Kommentit (26)
Meillä pinnis on ollut ihan meidän sängyn vieressä, sen verran irti että oon ite mahtunu väliin seisomaan. Nostanu vauva rinnalle tarvittaessa ja istunu sängyn reunalla tai nojanut sängynpäätyyn ja sit vauva takasin sänkyyn. Jos jatkuvasti heräili niin oon käden laittanu pinnojen välistä vauvan käteen/päälle ja jatkanu unia. Viereen en o nukuttanut kun satunnaisesti päivällä, kun on niin ihan vetää tirsat nenät vastakkain käsikädessä <3
Näin meillä on 3 kanssa menty ja "unikouluja" ei ole tarvinnut pitää (tai sitten unikoulutus tulee meiltä ihan itsestään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille mudostuu omat rutiininsa. Vauvatkin ovat niin erilaisia.
Meillä vauva nukkui sikeästi 4-5 tunnin jaksoja pinnansängyssä parisänkymme vieressä. Mutta isä nukkuin kyllä välillä toisessa huoneessa. Imetysyöpaitaa vastaava edestä avonainen asu oli helppo ja mukava.
Sairaalassa neuvottiin että vauva osaa imeä rintaa nukkuessaankin ja tämä oli lopulta yksi parhaista neuvoista jonka sain.
Muutaman viikon jälkeen synnytyksestä aloin itse herätä joskus neljän aikaan aamuyöllä, nostin vauvan nukkuvana rinnalle, annoin sen syödä ja nostin takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan. Vauva ei inahtanutkaan, eikä edes herännyt yön aikana, sitä ei tarvinnut tyynnytellä takaisin uneen ja koko perhe sai kohtuullisen rauhalliset yöunet.
Kaikkien vauvat tosin eivät ole noin sikeäunisia eivätkä pärjää yhdellä yösyötöllä.
huomannut tuttavapiirissä sen, että mitä enemmän vanhemmat yrittää sitä "yöelämää" säädellä, sen kivisempi tie on edessä. ELi jos ollaan kamalan tiukkoja noissa yösyömisissä, ja "sinähän nukut omassa sängyssäsi"- jutuissa, lapsi tai vauva stressaantuu siitä, ja parhaassa tapauksessa perheessä valvotaan vuosikausia.
Niissä perheissä joissa vauvat ja lapset ovat saaneet tulla ja olla vieressä, on lapset keskimäärin helpommin alkaneet nukkuakin omissa sängyissä, eikä öisin ole heräilty ja ravailtu niin paljoa.
Meillä on kolme lasta, ja kaikki ovat vauvoina nukkuneet vieressä. Reilut 1-vuotiana ovat siirtyneet omiin sänkyihin, mutta aina saavat tulla viereen, jos on mikä tahansa syy. AInoa sääntö on, että omiin sänkyihin käydään illalla nukkumaan.
Mä muistan itse, kuinka paljon pienenä pelkäsin pimeää ja vähän kaikkea, ja muistan miten kamalaa oli, kun vanhemmat ei ottaneet viereen vaan olivat vihaisia. Mun lapset saa sen takia tulla mun viereeni vaikka 30-vuotiaina, tässä kodissa ei kenenkään tarvitse öisin yksin pelätä.
Kiitos,
ihanan yksinkertaisesti sanottu tuo asia!! Nimenomaan noinhan se on!Itselläni on vähän jäänyt traumoja ekan lapsen kanssa kun yritettiin (miehen halusta) siirtää väkisin omaan huoneeseen nukkumaan 4kk:n ikäisenä ja vähentää kanssa yösyömistä, ja eihän siitä mitään tullut, seurauksena oli kamalaa parkua, unikouluyrityksiä (ihan hirveää), karseaa väsymistä ja kuitenkin syyllisyydentuntoisia retkahduksia vieressä nukkumiseen. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut NIIIIIIIN paljon helpompaa vaan nukkua vauvan vieressä ja yrittää vieroittaa yötissistä vähän vanhempana. Miksi pitäisi tehdä asioista liian vaikeita?
Suunnittelen toista lasta, ja jos sellainen tulee, aion jättää koko pinnasängyn hankkimatta. Nukumme samassa sängyssä ainakin puolen vuoden ikään edes miettimättä asiaa sen enempää.
Paitsi että mulla on kolme poikaa : ) Pienin tuolla just isänsä vieressä nukkuu, kun äiti av:lla kukkuu. Vauvalla ikää reilu vuosi, puolen vuoden sisään muuttaa veljiensä kanssa samaan huoneeseen nukkumaan omaan sänkyyn.
Olen kaksi lasta imettänyt ja molemmat ovat lopulta nukkuneet 1v asti meidän vieressä. Ovat syöneet öisin tiheään. Ihan katastrofi olisi ollut pomppia ees taas. Kuopuksen kanssa kokeilin sitä että sänky oli mun puolella meidän sänkyä, mutta koska imetys on erinomainen unilääke niin eipähän se vauva enää ekan yötissin jälkeen päätynyt omaan sänkyyn.
Perhepedistä pelotellaan ihan suotta. Ongelmat liittyvät humalassa tai lääkkeissä oleviin aikuisiin, silloin ei pidä nukuttaa vauvaa vieressä. ja kyllä mulla on poikkeuksellisin empaattiset ja tunne-elämältään hyvin kehittyneet pojat kun on saaneet olla vieressä pieninä (ja vieläkin painajaisten jälkeen)
Rohkeasti kokeilemaan vaan vieressä nukuttamista!
on kun vauva nukkuu meidän välissä (päiden välissäs, sängyn yläpäässä kiinni) imetysyöpaita päällä ja antaa sille tisiin suuhun kun se haluaa :)
P.S AV-mammojenkin ylistämä lastenpsykiatri Jukka Mäkelä suosittelee perhepetiä ihmisen perumallina ;)
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Esikoisen aikaan en uskaltanut ajatellakaan perhepetiä, vaan nostin lapsen aina syötön jälkeen takaisin sänkyyn. Olin rättiväsynyt, ja välillä öisin vain itkin, kun tuntui niin ahdistavalta nousta sängystä.
kuopuksen syntyessä olin aika poikki pitkän synnytyksen jäljiltä, enkä jaksanutkaan laitoksella nostaa vauvaa imetyksen jälkeen omaan koppaansa. Siitä se sitten alkoi... Omaan sänkyyn hän siirtyi nukkumaan vasta 1 v:nä, kun imetys lopahti.
Olin silti huomattavasti virkeämpi kuin esikoisen aikaan, sillä nukuin sata kertaa paremmin vauva vieressäni. loppujen lopuksi en lainkaan pelännyt sitä, että olisin kierähtänyt vauvan päälle. Joku ihmeellinen vaisto siinä on mukana...!