Vaimo pahastuu joka kerta kun avaan suuni
No okei. "Joka kerta" on vähän liiottelua, mutta tätä tapahtuu monta kertaa viikossa. Olemme vaimoni kanssa molemmat sellaisia ihmisiä, että tykkäämme tehdä omia juttujamme kun olemme kotona. Se on meille molemmille ollut aina ihan ok. Keskustelemme yhtään mistään loppujen lopuksi aika vähän. Minusta tuntuu, että joka kerta kun avaan suuni, vaimoni pahastuu siitä mitä sanon. Tässä ihan pari päivää sitten kerroin vaimolleni yhden jutun liittyen yhteen tuttuumme, mihin vaimoni totesi, että hän oli kertonut minulle jo tuon saman jutun. Totesin tähän, etten muistanut tuota, mikä oli ihan totta. Minulla on huono muisti. Vaimoni kyllä tietää sen, mutta pahastui siitä silti. Sanoi, että hänelle tulee arvoton olo kun en muista asioita mitä hän sanoo. No mitä minä sille voin? En minä tahallani mitään unohda. Sanoinkin hänelle, että minkä minä sille voin, etten muista jotain ja että sinä pahastut siitä. No tuosta hän suuttui entistä enemmän. Minusta vaan tuntuu niin tyhmältä alkaa lohduttelemaan ja pyytelemään anteeksi jos en ole tehnyt mitään väärää. Unohtanut vain jonkin asian. Tulee sellainen olo niin kuin minun pitäisi pyydellä anteeksi sitä millainen olen. Kyseessä oli kaiken lisäksi hyvin etäinen tuttu ja koko tämä asia oli hyvin pieni ja meidän elämässämme täysin merkityksetön. Tulee vaan sellainen olo, että vaimoni ei vain pidä minusta tällaisena kuin olen. Harvoin olen tahallani vittumainen tai ankea hänelle, mutta silti hän tuntuu loukkaantuvan joka asiasta mitä suustani päästän, teen tai jätän tekemättä. Mulla on jo vuosia ollut sellainen olo, että minua kytätään ja kaikki tekemiseni menee suurennuslasin alle. Niin kuin asuisin jossian BB-talossa.
En edes kysy, onko tällainen normaalia, mutta kiinnostaisi tietää, että kuka tässä nyt tekee väärin ja mitä? Pitäisikö minun olla vaan hiljaa koko loppu elämäni, että vaimoni pysyy tyytyväisenä?
Kommentit (14)
Minulle tuli mieleen, ettet pidä vaimoasi kovin kiinnostavana ihmisenä ja siksi et muista, mitä hän on sinulle puhunut. Vaimosi taas sitten loukkaantuu siitä. Meillä ainakin on keskusteluja joka ainoa ilta, koska kumpikin olemme kiinnostuneita toisistamme ja toistemme ajatuksista.
Teillä ei ole tällä hetkellä ilmeisesti toimivaa tunneyhteyttä. Kannattaako teidän lähteä rakentamaan sitä vai jatkaa vanhalla tutulla kyräillä vai erota, up to you.
Miksi sinusta tuntuu tyhmältä alkaa lohduttelemaan, kun rakstamallasi ihmisellä on paha mieli? Siksi, ettet rakasta?
Ei sun tarvitse kuin näyttää tämä aloitus vaimollesi. Ei voi tuntea kuin sympatiaa miehestä, joka kirjoittelee vauvapalstalle tällaista. Vaimosi ei ymmärrä, mitä hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse kuin näyttää tämä aloitus vaimollesi. Ei voi tuntea kuin sympatiaa miehestä, joka kirjoittelee vauvapalstalle tällaista. Vaimosi ei ymmärrä, mitä hänellä on.
Mutta mies-sikaa haukkuvat mammat saavat kaiken sympatiasi :D
Mutta pahastuiko vaimo? Vai sinä? Hänhän kertoi oman tunteensa, tunne arvottomuudesta, kun et muista. Ja varmaan tunne myös avuttomuudesta, kun sinä vaan sanot että ei tälle mitään voi. Eli aiot jatkossakin olla huoletta yhtä muistamaton.
Taidatte olla vähän vanhempi pariskunta. Teksti vois olla jopa mieheni kirjottama, niin tutulta kuulosti. Mä turhaudun välillä kun mies ei kuuntele, mitä hälle puhun ja vetoaa sitten huonoon muistiinsa. Tuleehan sitä miestä sitten tarkkailtua, että täytyykö hänen muistista nyt olla huolissaan ja patistaa mies lääkäriin.
Teillähän on molemmilla sama tunne, tunne siitä, ettei toinen rakasta eikä pidä itsestä sellaisena kuin on. Mitä ajattelitte asialle tehdä? Jatkaa samaan malliin niin, että molemmat tuntevat itsensä arvottomiksi, koska tyhmäähän se on toiselle omaa rakkauttaan ja ihailuaan vakuutella, koska ei se toinenkaan minusta välitä?
Tunnistan myös itseni tästä. Otan itseeni helposti miehen sanomia asioita ja möksähtelen tämän tästä. En usko että asia kulminoituu vaimosi kohdalla vain tuohon yhteen kertaan tai sinulle vähäpätöisiltä tuntuviin asioihin, ehkäpä pinnan alla kaivaa useampi asia mitkä pitäisi ottaa esille? Itse ainakin patoan paljon asioita sisälleni, koska on todella vaikeaa näyttää omia tunteitaan tai haavoittuvaisuuttaan. Tämä näyttäytyy usein siten, että möksähtelisin pikku asioista. Ei myöskään mies ole hyvä puhumaan omista tunteistaan.
Minä kerroin miehelle mitä minä tarvitsen siihen, että hermoni eivät ole kireällä vaan pystyn olemaan rento ja hyväntuulinen. Hän tekee osansa ja samoin minä yritän olla tekemättä asioita, joiden tiedän ärsyttävän tai loukkaavan häntä. Saatiin tappelut ja pahat mielet lähes nollaan.
Yksi vaimo tässä terve. Mitä vähemmän puhellaan miehen kanssa, sitä vähemmän tulee pahaa mieltä. Jos yritän jotain keskustelua aloittaa, se ei etene. Ehdotukseni ja suunnitelmani torpataan nopeasti. Kun joku äijäkaveri soittaa ja ehdottaa jotain, mies on heti valmis.
Miksi ollaan yhdessä? On lapsi. Vielä muutama vuosi niin muuttaa omilleen. Mies on myös omillaan tämän jälkeen, ei vaan sitä vielä älyä.
Lapsen takia sitä eroa on ihan turha pitkittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse kuin näyttää tämä aloitus vaimollesi. Ei voi tuntea kuin sympatiaa miehestä, joka kirjoittelee vauvapalstalle tällaista. Vaimosi ei ymmärrä, mitä hänellä on.
Mutta mies-sikaa haukkuvat mammat saavat kaiken sympatiasi :D
Siis se ei ollut sarkasmia!
No te olette kuin kämppikset. Ja aloituksesta päätellen teillä ei ole myöskään läheisyyttä saati seksiä. Kysymys kuuluukin:Mitä sinä saat tuosta suhteesta?