Lue keskustelun säännöt.
Miksei valtio voisi maksaa lapsille taksimatkat harrastuksiin, valtio ei voi ikinä auttaa missään!
Kommentit (24)
Maksaa vi tt u Jo koulutuksenkin, tukia tulee ovista ja ikkunoista, prkele ett kyrsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai maksaa! Soita vain urheilu- ja liikuntaministerille, niin laittaa teille taksiseteleitä paluupostissa.
Miksi lapsille pitää olla harrastuksia, joihin niitä on KUSKATTAVA?
Minä kävin koululla ihan omin jaloin kuoroharratuksessa iltaisin. Luistinradalla oli pojilla jääkiekkoharrastusmahdollisuus. Kamppeet pidettiin jossakin lukitussa varastossa siellä. Ei niitä kauheasti ollutkaan.
Veli kävi lennokkikerhossa koululla. Ihan itse sinne käveli.
Yksi ystäväni opiskeli pianonsoittoa. Niillä oli kotona piano ja opettaja tuli kotiin opettamaan.
Seurakunnan tyttökerhossa käytiin ihan itse omin jaloin.
Mitä helekuttia tämä nykyään oikein on? Lapsien harrastuskuskaaminen on kuin joku automaattinen asia. Se on ikään kuin huomioitava lapsiperheen kuluksi ja ajanmenoksi.
Minun tyttöni kävi ratsastamassa, kulki polkupyörällä tallille mennen tullen talvet ja kesät. Jos oli liian kylmä, ei mennyt.
Miten tämä on nykyään mennyt näin vaikeaksi? Onko lapsilla pakko olla sen seitsemän harrastusta? Suurin osa niistä ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Murrosiässä ne lopettaa kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken saa itse tehdä työtönkin, joka kuitenkin veronmaksaja
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsille pitää olla harrastuksia, joihin niitä on KUSKATTAVA?
Minä kävin koululla ihan omin jaloin kuoroharratuksessa iltaisin. Luistinradalla oli pojilla jääkiekkoharrastusmahdollisuus. Kamppeet pidettiin jossakin lukitussa varastossa siellä. Ei niitä kauheasti ollutkaan.
Veli kävi lennokkikerhossa koululla. Ihan itse sinne käveli.
Yksi ystäväni opiskeli pianonsoittoa. Niillä oli kotona piano ja opettaja tuli kotiin opettamaan.
Seurakunnan tyttökerhossa käytiin ihan itse omin jaloin.
Mitä helekuttia tämä nykyään oikein on? Lapsien harrastuskuskaaminen on kuin joku automaattinen asia. Se on ikään kuin huomioitava lapsiperheen kuluksi ja ajanmenoksi.
Minun tyttöni kävi ratsastamassa, kulki polkupyörällä tallille mennen tullen talvet ja kesät. Jos oli liian kylmä, ei mennyt.
Miten tämä on nykyään mennyt näin vaikeaksi? Onko lapsilla pakko olla sen seitsemän harrastusta? Suurin osa niistä ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Murrosiässä ne lopettaa kumminkin.
Kaikki ei asu niin lähellä harrastuksia että niihin kävely olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa aloitus vitsi tai ei, parasta olisi, että harrastuksiin opetettaisiin kulkemaan kävellen tai pyöräillen. Siten liikunnallisuus jää todennäköisimmin osaksi normaalia elämää, vaikka harrastuksen lopettaisikin teininä.
Useimmilla asuinalueilla on ulkoilmakenttiä joukkuepeleihin, hiihtolatuja yms. Ja kuten 7 kommentoi, paikalliset koulut soveltuvat harrastuskerhojen tiloiksi iltaisin. Omassa lapsuudessani näin olikin 80-luvulla. En itse käynyt kodin ulkopuolella harrastuksissa, mutta monet koulukaverini kävivät näytelmäkerhossa ja askartelukerhossa koululla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hehehee, nauran itteni tärviölle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te ihmiset tunnistatte jo palstaprovon? Elkää menkö lankaan.
Työtön kerää luunsa ja tuulettaa omiakin aivojaan ja vie omat lapsensa. Miten voi ihminen olla noin avuton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun vain vanhuksille, maamme kuninkaallisille, maksetaan taksikortit huviajeluja varten.
Kuka nykyään muka uskaltaa lapsen laittaa taksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se maksaa jo nyt, mutta lapsella pitää olla musta parta.
Vierailija kirjoitti:
Huono.
Oikein huono.
Kyllä wannabe urheilijat on ahneita, menisivät kävellen tai pyörällä, mutta ei taida kunto kestää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsille pitää olla harrastuksia, joihin niitä on KUSKATTAVA?
Minä kävin koululla ihan omin jaloin kuoroharratuksessa iltaisin. Luistinradalla oli pojilla jääkiekkoharrastusmahdollisuus. Kamppeet pidettiin jossakin lukitussa varastossa siellä. Ei niitä kauheasti ollutkaan.
Veli kävi lennokkikerhossa koululla. Ihan itse sinne käveli.
Yksi ystäväni opiskeli pianonsoittoa. Niillä oli kotona piano ja opettaja tuli kotiin opettamaan.
Seurakunnan tyttökerhossa käytiin ihan itse omin jaloin.
Mitä helekuttia tämä nykyään oikein on? Lapsien harrastuskuskaaminen on kuin joku automaattinen asia. Se on ikään kuin huomioitava lapsiperheen kuluksi ja ajanmenoksi.
Minun tyttöni kävi ratsastamassa, kulki polkupyörällä tallille mennen tullen talvet ja kesät. Jos oli liian kylmä, ei mennyt.
Miten tämä on nykyään mennyt näin vaikeaksi? Onko lapsilla pakko olla sen seitsemän harrastusta? Suurin osa niistä ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Murrosiässä ne lopettaa kumminkin.
Ei ole pakko olla, mutta lapsille on kyllä monenlaista hyötyä hyvistä harrastuksista. Oppii taitoja, saa kavereita, liikuntaa, motorista harjoitusta, luovuutta jnejne.
Se, mikä on muuttunut sinun ja minun lapsuudestani on, että kouluissa on aika harvoin harrastuksia ja kerhoja. Esimerkiksi täällä Helsingissä kaupunki velottaa ihan hurjia tilavuokria iltaisin tyhjillään seisovista koulutiloista! Hiljattain juttelin erään kuvataidekerhoa pitävän taiteilijan kanssa, ja kertoi, että tilavuokrat ovat niin rouheita, ettei yksityisen ainakaan kannata, eikä monen seurankaan, vuokrata tiloja kouluista. Nousisi osallistumismaksu ihan mahdottomaksi!
Toinen asia, mikä on muuttunut, on turvallisuus ja ympäristö. Esimerkiksi minun lapsuudessani asuin pikkukaupungissa, jossa oli turvallista pienten lasten liikkua kaupungilla.
Täällä stadissa ei tee mieli panna lasta parilla eri julkisella kulkemaan toiselle puolelle kaupunkia. Esimerkiksi esikoiseni käy kuvataidekoulua Malmilla arki-iltana klo 18.15-20.30. Matka pitäisi tehdä kahdella junalla ja vaihtaa Pasilassa. Ei kyllä ihan hotsita panna lasta odottelemaan pimeällä junia Malmin tai Pasilan asemalla, siellä kulkee kännisiä ja huumeitakin käyttäviä aikuisia.
Kolmas juttu, mikä on muuttunut meidän lapsuudestamme on, että meidän lapsuudessamme harrastettiin vähemmän ja aikuisetkin kulkivat enemmän ilman autoa.
Eli koko konteksti on muuttunut.
On minusta aika lapsellista möyhöttää, että "en minäkään lapsena", kun me emme NYT viitsisi itsekään sotkea talvipakkasella kymmenen kilometrin päähän fileksillä!
Itse asiassa koko kommenttisi on samaa kategoriaa kuin minun lapsuudessani 1970-luvulla oma isäni (vuonna 1927 syntynyt) syyllisti meitä lapsia, että kyllä hän vaan joutui hiihtämään kouluun pitkät matkat, jo se nyt on pullamössöilyä, kun me emme voineet tehdä 1970-luvulla. Mihin äiti viisaana sanoikin, että aika hankalaa se olisi, koska kadut oli aurattu ja hiekotettu....
Eli aika muuttuu ja me sen mukana, joten on aika hölmöä odottaa lasten elävän jotenkin kymmeniö vuosia arkaaisemmin!
N54
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsille pitää olla harrastuksia, joihin niitä on KUSKATTAVA?
Minä kävin koululla ihan omin jaloin kuoroharratuksessa iltaisin. Luistinradalla oli pojilla jääkiekkoharrastusmahdollisuus. Kamppeet pidettiin jossakin lukitussa varastossa siellä. Ei niitä kauheasti ollutkaan.
Veli kävi lennokkikerhossa koululla. Ihan itse sinne käveli.
Yksi ystäväni opiskeli pianonsoittoa. Niillä oli kotona piano ja opettaja tuli kotiin opettamaan.
Seurakunnan tyttökerhossa käytiin ihan itse omin jaloin.
Mitä helekuttia tämä nykyään oikein on? Lapsien harrastuskuskaaminen on kuin joku automaattinen asia. Se on ikään kuin huomioitava lapsiperheen kuluksi ja ajanmenoksi.
Minun tyttöni kävi ratsastamassa, kulki polkupyörällä tallille mennen tullen talvet ja kesät. Jos oli liian kylmä, ei mennyt.
Miten tämä on nykyään mennyt näin vaikeaksi? Onko lapsilla pakko olla sen seitsemän harrastusta? Suurin osa niistä ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Murrosiässä ne lopettaa kumminkin.
Ei ole harrastusmahdollisuuksia missään kävely/pyöräilyetäisyydellä.
Ainakin työtöntä ärsyttää kun ei voi iltaisin rentoutua. Ap