Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mie en vaan meinaa jaksaa :( Haastava elämäntilanne, voimat vähissä.
11.02.2021 |
Oon ollut pitkään ihan yksin lasten kanssa, kun isänsä ei oo millään lailla osallistunut mihinkään ainakaan viiteen vuoteen. Näkee lapsia ohimennen harvakseltaan mut siinä se sitten onkin, eikä siit olisi tässä tilanteessa apuja kun ei olla oltu puheväleissä eromme jälkeen (eron syynä oli kolmas osapuoli, yllätys...).
Nyt sitte vanhin lapsi heittäytyi tekemättömäksi eikä halua opiskella tai mitään. Haluis vaan tavata kavereita ja pelata. Oli työn ja tuskan takana löytää hälle koulupaikka ja opinnot alkoikin syksyllä hyvin, esikoinen koki että koulu on täydellinen ja ala just oikea. Noh, jossakin vaiheessa etäkouluun siirtyminen vähensi kuulemma motivaatiota, eikä esikoinen oo koulun mukaan opiskellut enää pariin kuukauteen. Oon vienyt hältä kaikki "mukavuudet" jo aikapäiviä sitten, mutta mie käyn töissä enkä oo ennen iltapäivää vahtimassa, että onko teini ollut tunneilla vai ei. Nyt opettajat onneksi infoilee lintsauksista, mutta ei se auta! Tieto kun tulee myöhässä.
Muiden lasten kanssa on haastavaa ja miusta tuntuu, että ei vaan jaksa. Lapsia ei saa koskaan isovanhemmille, koska korona-aika, eikä nyt esikoinen suostu muuttamaan isänsä luokse vaikka sitäkin oon vaihtoehtona tarjonnut, kun ei kerran miun säännöt (opiskelu) hälle passaa.
Esikoinen täyttää kesällä 18 ja sittenhän vois muuttaa vaikka pois. Mutta vaikka täällä olis kuin epämukavat olot, ei hää taatusti lähde, paitsi jos pakotan (miten?). Enkä toisaalta haluis pilata välejä lopullisesti, lapsi on rauhallinen ja mukava, mutta nyt vaan laittanut tekemisensä plörinäksi...
Pyörittelen tätä tilannetta päivin öin mielessä ja rytmihäiriöt palasivat. Oon monesti puhunut esikoiselle ihan rauhalliseen tyyliin, että tää ei voi jatkua ja mie sairastun tästä. Mutta eihän nuori ihminen ymmärrä, että se vois vahingoittaa vanhempiaan näin. Miulla on olo että en hallitse ees omaa elämää enää.
Kommentit (15)
Yritä jaksaa etsiä apua. Meitä on monia samassa tilanteessa. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olet jo puhunut lapsen kanssa, mihin kouluttamattomuus johtaa ja että tulevaisuudessa ei ole äitiä huolehtimassa? Eikä yhteiskuntakaan loputtomiin auta.
Jos jättää koulut käymättä ja jää pelaamaan kotiin, syrjäytyy yhteiskunnasta, parisuhteen saaminen hankaloituu suuresti, ja todennäköisesti moni pelikaverikin jossain vaiheessa ryhdistäytyy, jolloin jää siitäkin porukasta ulkopuolelle ja rupeaa ärsyttämään, kun elämässä ei ole yhtään mitään.
Lisäksi rahan puute on aika ikävää, ja sitä ikävämmäksi se muuttuu, mitä vanhemmaksi tulee. Ja että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on enää päästä mukaan opiskelu- ja työputkeen, jos on pudonnut kelkasta jo alle parikymppisenä. Nyt voi ehkä tuntua hauskalta hengailla vain kotona pelaamassa, mutta kun huomaa olevansa kolme-nelikymppinen ja nuoruus on hurahtanut ohi eikä mitään ole taskussa, alkaakin kaduttaa.
Jotain tällaista kannattaa korostaa lapselle.
Rauhallinen ja mukva lapsi niin ei tilanne nyt niin paha ole. Yritä motivoida kuitenkin. Älä stressaa, kun asiat kuitenkin on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet jo puhunut lapsen kanssa, mihin kouluttamattomuus johtaa ja että tulevaisuudessa ei ole äitiä huolehtimassa? Eikä yhteiskuntakaan loputtomiin auta.
Jos jättää koulut käymättä ja jää pelaamaan kotiin, syrjäytyy yhteiskunnasta, parisuhteen saaminen hankaloituu suuresti, ja todennäköisesti moni pelikaverikin jossain vaiheessa ryhdistäytyy, jolloin jää siitäkin porukasta ulkopuolelle ja rupeaa ärsyttämään, kun elämässä ei ole yhtään mitään.
Lisäksi rahan puute on aika ikävää, ja sitä ikävämmäksi se muuttuu, mitä vanhemmaksi tulee. Ja että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on enää päästä mukaan opiskelu- ja työputkeen, jos on pudonnut kelkasta jo alle parikymppisenä. Nyt voi ehkä tuntua hauskalta hengailla vain kotona pelaamassa, mutta kun huomaa olevansa kolme-nelikymppinen ja nuoruus on hurahtanut ohi eikä mitään ole taskussa, alkaakin kaduttaa.
Jotain tällaista kannattaa korostaa lapselle.
Näistä ollaan keskusteltu. Esikoinen on järkevä ja pystyy keskustelemaan, siksikin miulle tuli yllätyksenä että käytännössä lopetti opiskelemisen kokonaan kun oli viihtynyt ja pärjännyt koulussaan. Tuttavapiirissä on nuori aikuinen joka on surullisen hyvä esimerkki siitä kun ei käy koulua ja syrjäytyy kaikesta, ja esikoisen kanssa ollaan tästä puhuttu. Silti esikoinen heittää hanskat tiskiin, kun pitäs olla sinnikäs ja opiskella, vaikka ei niin huvittaiskaan. Oon yrittänyt motivoida porkkanalla ja kepillä, ja nyt tuntuu että kaikki keinot on käytetty.
Lämmin kiitos kaikista kannustavista kommenteistanne <3
ap
Pitäiskö esikoisen sitten mennä duuniin? Lapsillakin on velvollisuuksia ja yksi velvollisuus on osallistumienen kotitöihin ja toinen on oman koulutuksensa hankinta tai työnteko. Jos on masentunut tms. niin sitten se pitää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyvanhemmat rientää itse miesten perässä ja ihmettelee et teinit on jotenkin hukassa.
Vai.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö esikoisen sitten mennä duuniin? Lapsillakin on velvollisuuksia ja yksi velvollisuus on osallistumienen kotitöihin ja toinen on oman koulutuksensa hankinta tai työnteko. Jos on masentunut tms. niin sitten se pitää hoitaa.
Tämän vaihtoehdon oon esittänyt myös. Työpaikan saaminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun ei oo koulutusta eikä edes täysi-ikääkään. Eikä miulla ole keinoja saada häntä etsimään työtä tai ottamaan sitä vastaan, ei taida yhteiskuntakaan siihen pystyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en yrittäisi syyllistämällä omista rytmihäiriöistäsi painostaa, vaan puhuisin järkeä. Itsekin sanot, että on kumminkin fiksu perusluonteeltaan.
Jos ei opiskele, anna lopettaa. Aina hän voi palata kouluun, kun tilanne helpottaa - ammattioppilaitoksessako hän on, jos kerran on alle 18?
Sitten vaan teet selväksi, että vaihtoehtoja on kaksi. Joko opiskelu, missä tapauksessa sinä elätät - tai töihin meno.
Se nimittäin on niin, että jos hänellä (alle 25-vuotias kun on) ei ole mitään koulutusta ja keskeyttää ammattiopinnot, hän ei saa työttömyystukea, joten ainoa vaihtoehto pysyä euroissa ON tehdä töitä. Sinä elätät 18-vuotiaaksi, koska elatusvelvollisuus, mutta sen jälkeen hänen on alettava maksaa pientä osuutta asumiskuluista ja ruokamenoista. Tai muutettava omilleen.
e-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/alle_25vuotiaat/index.html
Tuo kannattaa oikeasti käydä lävitse, koska aika moni teini luulee, että hän tuosta vaan voi heittäytyä elelemään tuilla. Niin se ei kyllä mene.
Älä siis ala pakottaa häntä opintoihin - kyllä hän sen ratkaisun näkee paremmaksi, kun saa ja joutuu sen itse valitsemaan!
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat rientää itse miesten perässä ja ihmettelee et teinit on jotenkin hukassa.
Vai.
Et paljoa enemmän vois olla väärässä ainakaan miun suhteen. Ei oo ollut voimia tai aikaa juosta miesten perässä. Lapsille en oo yhtään ukkoa esitelly.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta tuntuisi jos tulisin istumaan sängyllesi ja kertoisin mitä kaikkea ikävää tuosta tilanteesta seuraa. Kaikki mitä unettomuus tekee pitkällä aikavälillä, kaikki haitat rytmihäiriöistä, jokaisen seurauksen siitä mitä sinun uupumus aiheuttaa muille lapsille.
Siltä siitä pojastasikin tuntuu kun hänelle kerrataan koulusta ja muualta mitä koulunkäymättömyys tekee.
Nyt otatte äkkiä yhteyttä johonkin nuorten palveluun. Kerrot jo heti alkuun että nuori kyllä tietää ikävät asiat ja jokin muu lähestymistapa on keksittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö esikoisen sitten mennä duuniin? Lapsillakin on velvollisuuksia ja yksi velvollisuus on osallistumienen kotitöihin ja toinen on oman koulutuksensa hankinta tai työnteko. Jos on masentunut tms. niin sitten se pitää hoitaa.
Tämän vaihtoehdon oon esittänyt myös. Työpaikan saaminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun ei oo koulutusta eikä edes täysi-ikääkään. Eikä miulla ole keinoja saada häntä etsimään työtä tai ottamaan sitä vastaan, ei taida yhteiskuntakaan siihen pystyä.
ap
No eikös tämän jo pitäisi kertoa lapselle, että hänen valitsemansa tie on huono. Mutta jos ei muuta niin todistetusti vähintään yhtä - viittä paikkaa haettava per päivä. Duunia se on duuninhakukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä nuorilla on tosi paljon ahdistusta, masennusta ja kouluvaikeuksia. Se liittyy varmaan tähän epävarmuuteen, missä kaikki eletään, ja sosiaalisen elämän kaventumiseen kun ei ole ikätovereita lähellä.
Mietin kannattaisikohan sun jutella sen poikasi kanssa ja vähän kuulostella, miten se voi henkisesti. Vaikka sulla on itselläkin tosi raskasta niin suakin voisi helpottaa juttelu pojan kanssa. Siis ei mitään pakottamista tai houkuttelua vaan ihan avoimesti, että missä mennään, mitä kuuluu. Ehkä löytäisitte yhdessä jotain keinoja selvitä. Yksin ei oikein aina jaksa. Poikasi kuitenkin jo tuon ikäinen, ovat jo kovasti fiksuja.
Itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten kuin lapsesi nyt. Syynä oli sosiaalinen ahdistus ja masennus. Onko teini muuten normaalin oloinen? Syökö hyvin ja onko unirytmi kunnossa? Syllistäminen ja pelottelu tulevaisuudesta tuskin auttaa, selvitelkää rauhassa miksi koulunkäynti tuntuu niin vaikealta, ja pohtikaa vaihtoehtoja jos koulu ei ala sujumaan.
Itse pidin hetken taukoa koulusta ja menin töihin, oli mielestäni oikea ratkaisu. Sai hetken hengähtää, ja ajatukset tulevaisuudesta selkeni. Tauko koulusta antoi aikaa toipua tuosta ahdistuksesta, se ei ole mikään tuomio sille ettei ikinä tule saamaan ammattia tai että syrjäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun omat konstisi olet käyttänyt, on viimeinen aika kääntyä koulun oppilashuollon puoleen. Kuraattorilla tai psykologilla voi olla vielä monta konstia, joita häneen voi kokeilla. Joskus riittää jo se, että asioista sanoo joku muu kuin oma vanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Parempi on kun on siinä silmäis alla eikä omissaan.