Miten kovettaa itseään ja poistaa tunteet?

Tunteet, kaikenlaiset sellaiset, ovat aivan sallittu ja normaali osa elämää. Kun ne hyväksyy eikä niitä yritä tukahduttaa turhaan, ne eivät saa niin suurta merkitystä. Ne ovat tunteita vaan. Tulevat ja menevät aaltojen lailla. Kun kohtaa jonkun vaikean tunteen, voi ajatella että sekin on ohimenevää ja että kaikenlaiset tunteet ovat tosiaan sallittuja ja kaikki kokevat noita samoja tunteita. 

Eristäytyminen muista ihmisistä. Löydät itsesi siinä samalla.

Mitä enemmän yrität poistaa tunteita sitä voimakkaampina ne tulevat. Anna tunteiden tulla, olet ihminen et kone.

Tunteet ovat juuri sitä mitä olemme tulleet ihmiselämään kokemaan. Usein tunteiden pelko on se ikävä asia, eivät itse tunteet. Tunne ne pelkäämäsi tunteet alusta loppuun, pääset niistä sillä tavalla vapaaksi. Ei niitä kannata blokata. Kunhan erotat tunteen ja toiminnan. Tunteen vallassa ei kannata hyökätä toimimaan. Mutta tunteen eläminen ja tunteminen vie sinua lähemmäs itseäsi ja helpottaa. Hiljalleen voimakkuus laimenee.

Paljon kananmunia ja leipäjuustoa.

Kyllä se siitä tulee ihan itsekseen kun annat ihmisten kusta päällesi tarpeeksi kauan.

Oletan aloittajan tarkoittavan, jotta kuinka hän saisi muutettua suhtautumistaan siten, että ei pahoittaisi niin helposti mieltään toisten tekemisistä tai sanomisista.

Ole itsellesi armollisempi. Sano ajatuksissasi itsellesi, jotta et ole tuota tai tätä loukkausta ansainnut, se on ihan täysin sanojansa/tekijänsä typeryyttä. Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus, mutta puolustus voisi olla sitäkin, että ei reagoi mitenkään - ei ainakaan näytä tunteitaan toiselle. Purkaa sitten omassa yksinäisyydessään sitä asiaa, mutta itselleen armollisesti silloinkin.

Samaa mietin aikoinani, mut nykyään koen herkkyyteni enemmän hyväksi kuin huonoksi asiaksi. Seurailen, miten ystävät kohtaa elämänsä isot käänteet ihmeellisen lattein tuntein, mun näkökulmasta, ja oon tajunnut, että vaikka surut on suuret niin vastineeksi niin on ilotkin. Enkä oikeasti edes tahtoisi toipua eroista ja kuolemista käden käänteessä, niin kuin ei mitään ihmeempiä kuuluisi.

Ei kannata yrittää poistaa tunteita, vaan antaa niiden tulla ja mennä. 

Tunteita on hyvä huomioida vuorovaikutustilanteissa ja olla siltä osin tahdikas puolin ja toisin, mutta ei tunteille pidä antaa liian suurta painoarvoa. Tunteet ovat suht ailahtelevia.

Tunneherkkyys ja tunteiden ilmaiseminen ei tarkoita samaa kuin heikkous. Olen esim. itse alkanut itkeä joissain riitatilanteissa, mutta se ei ole tarkoittanut, että olisin luopunut näkemyksestäni toisen osapuolen näkemyksen hyväksi. Itkin vain samalla kun argumentoin oman näkemykseni puolesta. Eli ei pidä itsekään antaa liian suurta painoarvoa tunteilleen ja virheellisesti pitää niitä merkkinä heikkoudesta, luovuttamisesta jne.

Jos itkuun purskahtaminen tms. vaikeuttaa vuorovaikuttamista, opettele hengitystekniikka, jossa rentoutat hengitystiesi lihakset.