Suuria tunnetiloja musiikista - muita?
Minulle tulee musiikista usein kylmiä väreitä ja suuria ilon, surun, kaihon, voiman yms. tunteita. Joskus joku sanoitus aiheuttaa tuon, joskus ihan vain sävelkulku, esimerkiksi klassinen musiikki aiheuttaa hyin voimakkaita tunnekokemuksia.
Nämä kokemukset yhdistyvät tuntemusten mukana joihinkin tiettyihin tapahtumiin ja elämänvaiheisiin, mikä joskus aiheuttaa ongelmia. Haluaisin kuunnella kaunista musiikkia edelleen, mutta jos kappale vie minut takaisin raastavan tuskaiseen tunnelmaan, se aiheuttaa ongelmia muuten mahdollisesti ihan hyvään päivään. Koen tunteet suuresti muutenkin ja olen yrittänyt opetella niihin suhtautumaan eri tavoin, mutta se on vaikeaa.
Kuinka te muut musiikkiin tunteilla reagoivat toimitte?
Yksi tällä hetkellä voimakkaasti ahdistusta aiheuttava on Mendelssohnin e-molli viulukonsertto. Toisenlaisesta musiikista Anssi Kelan Nummela on aina ollut voimakas kokemus. Nytkin pelkästään ajatus siitä alkaa nostaa tunnetta. Kun kappaleen keskellä huuliharppu alkaa soida, ihoni menee kananlihalle ja silmistä alkaa valua kyyneliä. Rintaan tulee pakahduttava tunne, tekee mieli laulaa, huutaa tuo onni ulos.
Minulla on sama. Ongelmaksi koen sen juuri nostalgisten tunneaaltojen osalta: en "jaksa" palata niihin fiiliksiin, jotka musiikki muistojen kautta nostaa pintaan. Muistot ihmisistä, onnellisista yhteisistä hetkistä, sydänsuruista jne.
Minulla klassinen musiikki onneksi ei ole nostalgista, vaan pelkästään hyvällä tavalla liikuttavaa. Johtuu varmaan siitä, että klassista olen kuunnellut enimmäkseen aina yksin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/