Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jatkaa kotiäitiyttä
28.05.2009 |
Olen ollut lasten kanssa kotona nyt 6v. Viihtynyt olen koska olen kaiken aikaa tehnyt osa-aikaisesti töitäkin. Nyt nuorinkin on täyttänyt 3v ja päivähoitopaikat olisi tiedossa mutta sydän haluaisi vaan jatkaa tällä hyväksi havaitulla systeemillä.
Mitään sen kummempia ura-ambitioita minulla ei ole. Hoitoalalla olen ja se on rankkaa ainakin meillä vanhuspuolella. Mieluummin jatkaisin keikkailia ja hoitaisin lapsia kotona. Mietin vaan että tarvitseeko jo tuon ikäiset lapset tarhan mukanaan tuomaa virikettä.
Kyllä meillä kotonakin virkettä on. On mukavaa kun lapset saavat herätä omaan tahtiinsa, on ihanaa syödä aamupalat yhdessä, katsoa pikku kakkosta, lähteä puistoon jne. On kivaa leikkiä, askarrella, piirrellä ja maalata. Lisäksi käyvät kuvataidekerhossa 2 x viikossa. Puistossakin on aina pihan täydeltä lapsia ja äitejä joten seuraa kyllä löytyy.
Mietin vaan että onko se nyt lapselle välttämätöntä päästä ylisuureen tarharyhmään sinne hälinään ja meluun. Minulla on aika negatiivinen kuva päiväkodeista ja olen halunnut lapsia hoitaa mahdollisimman pitkään kotona. Lisäksi en edes pelkää putoavani työelämän kelkasta koska töitä mulla riittää aina niin paljon kuin jaksan tehdä. Yritän vain pähkäillä mikä olisi lapsille parasta.
Kommentit (8)
Itse tunnen yhden parin jonka mies on nääntynyt kahdesta työstä, että vaimo saa olla kotirouva.
Mielestäni kotiäiti ja kotirouva ovat eri asioita. Kotiäiti hoitaa yhteistä kotia ja lapsia. Kotirouva viettää aikaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sinulla on niin selkeä visio asiasta, tee niin kuin itse parhaaksi näet ja jää kotiin.
sitä kannattaa myös miettiä, että kuinka paljon sitä keikkaa sit täytyy tehdä että pysyy rahoissaan..
kun esim.kotihoidontukeahan et saa enää yli 3v lapsesta sitä 300€ eli laskea kuinka monta keikkaa kuussa pitäisi vähintään tehdä ja mikä on yläraja minkä haluat tehdä.
mutta ehdottomasti jos vaan keikkaa riitää niin jatka kotona!
olisin kotona pienten lasten kanssa...sikäli kun on mahdollista. Meillä on suurperhe, lapsia syntynyt 17 vuoden aikana kuusi, ja välillä olen ollut työssä ja opiskellutkin. Esim. viimeisen lapsen ollessa 9kk ikäinen hän aloitti viereisessä talossa asuvassa perheesä hoidon.
Edellinen vauva oli aloittanut myös samassa paikassa ja pärjäsi jo 3½ vuotiaana kotona isän vuorotyön takia sekä mummojen satunnaisilla vierailuilla. Vaan kun hoitaja ei pystynytkään hoitamaan vauvaa kuin pari ensimmäistä viikkoa oman lapsensa sairastuessa vakavasti tuli "tenkkapoo" eteen - mitäs tehdään?
Omassa työssäni olin alle 3-vuotiaiden ryhmässä, ja hoidin parhaani mukaan pieniä siellä ja vapaa-aikana sain hoitaa omiani. Aloimme mieheni kanssa laskeskella mistä kaikista menoista voisi nyppästä, että voisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Asuntovelka oli mikä oli, mutta laitettiin vakuutukset uusiksi, lehtitilaukset käytiin läpi, sähkön kilpailutus jne. Lopulta oli enää joistakin kympeistä kiinni, ja sen me päätimme pystyä hoitamaan niin - että jäin kotiin.
Heti tuli mieleen iloiset asiat omien lasten hoidon lisäksi, ehdin ompelemaan, neulomaan, enemmän leipomisia ja kotiruokia, kodin kunnossapito, läksyjen valvonta koululaisilla ym.
Kyllä oli kuin suuri kivi olisi pudonnut harteilta, tiesin että tiukkaa saattaa olla, mutta pidin mottonani -Unohda itsesi, eli en tarvitse paljon vaateostoja kun kotonahan olen, kampaajallakin harvemmin jne.
Hyvin pärjättiin, toki miehelläni on vakituinen työ valtion virkamiehenä, muttta kuuden lapsen ruokiin menee jo iso osa kasvaville lapsille.
Ehtiihän sitä työtä vielä tehdä kodin ulkopuolellakin lasten saadessa ikää.
Ensimmäisten lasten ollessa pieniä, olin kunnallinen pph ja myöhemmin jatkoin välillä pysähtynyttä työsuhdetta päiväkodissa.
Meillä ei kolme viimeisintä lasta ole olleet päivähoidossa paljonkaan, esikoulua ei nämä kolme ole käyneet matkavaikeuksien takia, mutta ovat sopeutuneet hyvin koulun alettua. Itse olen eskarissa ammattini puolesta ja koen ettei lapset ole jääneet mitään vaille. Aamuherätyksiä riittää koulun alettuakin, pimeät pakkasaamut...Eskareissa ei ole kovin johdonmukaista opetus, jos ajatellaan esim. tyyliä, kun lapset tekevät alkupäivistä lähtien tehtäväsivun, lapsen "pitää" kirjoittaa päivämäärä seinällä olevasta mallista, numeroita aika paljon joita ei ainakaan eskarissa ole ehditty käydä läpi harjoituksilla jne. Muutama lapsi yritettyään saada numeroa sivun alareunaan, epäonnistui ja rypisti sivun suutuspäissään, itki ja poti huonommuutta. Moneltakaan ei mallin mukaan suju kirjainten tai numeroiden teko, jos ei ole ollut siitä kiinnostunut. Tällä tavoin lapsi ei saa onnistumisen kokemusta. Lapsi kyllä tarvitsee onnistumisen kokemusta.
Kodeissa riittää arkipuhista lähtien matematiikkaa ja muuta virikettä, kun on turvallinen aikuinen jonka kanssa hyvä vuorovaikutu, ts. vanhempi pystyy auttamaan lasta tarvittaessa, väistyy sivummalle omiin askareihinsa kun lapsi on päässyt leikin tai muun alkuun, kunnioitta lasta ja kuuntelee, on kiinnostunut lapsen tekemisistä jne. Päiväkodin arjessa kun saisikin sellaisen hetken, että voisi rauhassa pelata lautapelejä, kertoa asioita joista lapsi on kiinnostunut ja hankkia yhdessä lisätietoa, materiaalia ... Vähissä on aikuisen ehtimä aika lapselle päiväkodissa, kotihoidossa voi toteuttaa paljon mukavia asioita toisen huomioon ottamisesta hyviin käytöstapoihin.
Tällaiseen ei tarvitse päiväkotia, oma koti ja ympäristö riittää.
Meillä lapset ovat olleet 3-vuotiaasta aamupäivisin 4 tuntia pk:ssa.
Tuona aikana olen itse tehnyt töitä (siten kuten niitä nyt on ollut) ja käynyt asioilla, iltapäivät, kesä-heinä-kuut ja muut lomat olemme viettäneet keskenämme (ja silloin tällöin omia lomia).
Ehkä meillä on vain käynyt tuuri, mutta lapsilla on ollut oikein mukavat pk-ryhmät (kahdesta eri pk:sta kokemuksia), kasvatusnäkemykset ovat menneet täysin yksiin ja lapset ovat tykänneet käydä pk:ssa.
Itse olen sitä mieltä että lasten on hyvä jo hyvissä ajoin ennen eskariin (saatikka kouluun) menoa oppia tulemaan toimeen ryhmässä, ja tuollainen pk:n ryhmä on erilainen kuin puiston tai pihan tai perhekerhon lapsijoukko.
Tämä järjestely on kyllä vaatinut sen, että talous on suht kireällä, sillä pk-paikat tietenkin maksavat ja tuloja on periaatteessa meillä vain miehelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäämistäsi kotiin. sillä nykyisin päiväkodeissa (nyky tutkimukset tukevat tätä) oppii vain itsekkääksi ja huomio hakuiseksi, koska hoitajailla ei ole aikaa muuhun kuin perusasioihin eli syöttämiseen ja vaippojen vaihtamiseen, vaatteiden pukemiseen ei muuhun. Tämä on päiväkodeissa aiheuttanut sen, että lapset kilpailevat hoitajiensa huomiosta tavalla tai toisella, huutamisella yms. he eivät nykyisin enää opi siellä sosiaalisia taitoja tai muita legendoja.
Fiksummat lapset saat varmasti kotikasvatuksella. Siitäkin löytyy useita asiallisia tutkimustuloksia.
Jos on mahdollista hoitaa lapset itse, niin kannattaa tehdä, jos vielä itsekin viihtyy! En oikein ymmärrä tätä nykymeininkiä, että omien lasten hoitaminen pitää perustella jotenkin. Kun hoidin kotona 3-vuotiasta, kaikki aina kyseli, milloin lapsi täyttää 3, eli milloin kotihoidontuki päättyy. Kun sanoin, että on jo 3, katseltiin pitkään. Ja siis mitään vakityötä ei ollut mihin palatakaan. Kotiäidillä saa olla itsetunto terästä!
Itse tunnen yhden parin jonka mies on nääntynyt kahdesta työstä, että vaimo saa olla kotirouva.