Kokemuksia lähihoitajaksi opiskelusta vanhemmalla iällä?

En suosittele. Etkö ole lukenut näitä palstoja? Työ on ihan perseestä.

Hae ihmeessä jos vähääkään kiinnostaa. Töitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Etkö ole lukenut näitä palstoja? Työ on ihan perseestä.

Olen sieltä täältä lueskellut, mutta tämä nyt olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin työttömyyden jatkuminen. Ei tämä työttömänä oleminenkaan ihmisen statusta nosta. Ja harva kai nauttii työnteosta tai voi itse valita vapaasti mitä työtä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Hae ihmeessä jos vähääkään kiinnostaa. Töitä riittää.

Niin, töitä riittää. Mutta minkälaisia töitä? Kannattaisi muistaa sanoa, että työ on raskasta, pienipalkkaista ja aliarvostettua, jossa esiintyy huonoa johtamista, työpaikkakiusaamista ja kohtuutonta henkistä painetta. 

Mutta toki jos ei välitä siitä mitään, niin sinne vaan. Mutta ei sitten mennä työterveyteen itkemään masennusta kun realismi paljastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Etkö ole lukenut näitä palstoja? Työ on ihan perseestä.

Olen sieltä täältä lueskellut, mutta tämä nyt olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin työttömyyden jatkuminen. Ei tämä työttömänä oleminenkaan ihmisen statusta nosta. Ja harva kai nauttii työnteosta tai voi itse valita vapaasti mitä työtä tekee.

Itse olen tehnyt lähihoitajan töitä 20 vuotta ja nyt olen vapaaehtoisesti työttömänä. Voin sanoa, että tämä on paljon kivempaa kuin se paskatyö, mitä siellä on olen joutunut vuosien aikana tekemään. Ja olen ollut monessa työpaikassa.

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Jos sinulla on pohjalla jo toisen asteen koulutus, niin suosittelen hakemaan suoraan sairaanhoitajaopintoihin. Koulutus ei ole niin paljon pitempi, mutta avaa kuitenkin monipuolisemmat työmahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Etkö ole lukenut näitä palstoja? Työ on ihan perseestä.

Olen sieltä täältä lueskellut, mutta tämä nyt olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin työttömyyden jatkuminen. Ei tämä työttömänä oleminenkaan ihmisen statusta nosta. Ja harva kai nauttii työnteosta tai voi itse valita vapaasti mitä työtä tekee.

Itse olen tehnyt lähihoitajan töitä 20 vuotta ja nyt olen vapaaehtoisesti työttömänä. Voin sanoa, että tämä on paljon kivempaa kuin se paskatyö, mitä siellä on olen joutunut vuosien aikana tekemään. Ja olen ollut monessa työpaikassa.

Oletan kuitenkin, että työ lähihoitajana on kuitenkin taloudellisesti kannattavampaa kuin pelkän työmarkkinatuen nostaminen? Mikä siitä työstä tekee "paskatyön"? Työyhteistö, asiakkaat....?

Vierailija kirjoitti:

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Ei se ikä automaattisesti kenenkään työtaitoa paranna. Päinvastoin. Parhaita hoitajia ovat yleensä ne parikymppisenä alalle tulleet, joilla on jo nelikymppisenä parikymmentä vuotta työkokemusta. Paljon näkymätöntä tietotaitoa, joka karttuu vain töitä tekemällä ja kokemusta saamalla. Usein aikuisena alalle tulleet unohtavat tämän ja luulevat iän automaattisesti olevan etu, mitä se ei ole. Se voi aiheuttaa virhearvioita tai jopa vaaratilanteita hoidossa. En sano pahalla, mutta näin omien kokemusteni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Etkö ole lukenut näitä palstoja? Työ on ihan perseestä.

Olen sieltä täältä lueskellut, mutta tämä nyt olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin työttömyyden jatkuminen. Ei tämä työttömänä oleminenkaan ihmisen statusta nosta. Ja harva kai nauttii työnteosta tai voi itse valita vapaasti mitä työtä tekee.

Itse olen tehnyt lähihoitajan töitä 20 vuotta ja nyt olen vapaaehtoisesti työttömänä. Voin sanoa, että tämä on paljon kivempaa kuin se paskatyö, mitä siellä on olen joutunut vuosien aikana tekemään. Ja olen ollut monessa työpaikassa.

Oletan kuitenkin, että työ lähihoitajana on kuitenkin taloudellisesti kannattavampaa kuin pelkän työmarkkinatuen nostaminen? Mikä siitä työstä tekee "paskatyön"? Työyhteistö, asiakkaat....?

Laskien työttömyystuen ja asumislisän yhteen, työ ei ole kovinkaan paljoa kannattavampaa. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Ei se ikä automaattisesti kenenkään työtaitoa paranna. Päinvastoin. Parhaita hoitajia ovat yleensä ne parikymppisenä alalle tulleet, joilla on jo nelikymppisenä parikymmentä vuotta työkokemusta. Paljon näkymätöntä tietotaitoa, joka karttuu vain töitä tekemällä ja kokemusta saamalla. Usein aikuisena alalle tulleet unohtavat tämän ja luulevat iän automaattisesti olevan etu, mitä se ei ole. Se voi aiheuttaa virhearvioita tai jopa vaaratilanteita hoidossa. En sano pahalla, mutta näin omien kokemusteni mukaan.

Täytin juuri 61 vuotta.

-ap-

Työn raskaus riippuu mihin sijoittuu, vanhustyössä on paljon nostoja, mutta jos työskentelee hyvä kuntoisten vanhusten kanssa vaikka päivätoiminnassa on työ huomattavasti kevyempää kuin ryhmäkodissa joissa suurinosa on sänkypotilaita.

Lasten kanssa "vauvojen puolella" on jatkuvaa pukemista ja vaipanvaihtoa, 3-6vuotiaiden puolella lapset ovat jo hyvin itsenäisiä, päiväkodissa lapsi toimii yleensä paljon omatoimisemmin kuin kotona.

Mielenterveys ja päihdetyön on lähinnä henkisesti raskasta ja väkivallan pelko on jatkuvasti läsnä ainakin niissä yksiköissä joissa näiden ongelmien kanssa ollaan todella syvällä. Samoin nuorisotyössä, nuorisotiloissa työ on yleensä rentoa ja hauskaa, mutta nuorisokodissa voi olla hyvinkin hektistä ja stressaavaa, tosin näihin hyvin usein vaaditaan sosionomin koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on pohjalla jo toisen asteen koulutus, niin suosittelen hakemaan suoraan sairaanhoitajaopintoihin. Koulutus ei ole niin paljon pitempi, mutta avaa kuitenkin monipuolisemmat työmahdollisuudet.

Jos pisteesi eivät riitä kotipaikkakuntasi oppilaitokseen, valmistaudu opiskelemaan arkipäivät pois toisella paikkakunnalla, asut edullisessa soluasunnossa tms. Lukiolainen kyllä pärjää yksin viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Työn raskaus riippuu mihin sijoittuu, vanhustyössä on paljon nostoja, mutta jos työskentelee hyvä kuntoisten vanhusten kanssa vaikka päivätoiminnassa on työ huomattavasti kevyempää kuin ryhmäkodissa joissa suurinosa on sänkypotilaita.

Lasten kanssa "vauvojen puolella" on jatkuvaa pukemista ja vaipanvaihtoa, 3-6vuotiaiden puolella lapset ovat jo hyvin itsenäisiä, päiväkodissa lapsi toimii yleensä paljon omatoimisemmin kuin kotona.

Mielenterveys ja päihdetyön on lähinnä henkisesti raskasta ja väkivallan pelko on jatkuvasti läsnä ainakin niissä yksiköissä joissa näiden ongelmien kanssa ollaan todella syvällä. Samoin nuorisotyössä, nuorisotiloissa työ on yleensä rentoa ja hauskaa, mutta nuorisokodissa voi olla hyvinkin hektistä ja stressaavaa, tosin näihin hyvin usein vaaditaan sosionomin koulutus.

Sen takia kyselinkin työn fyysisestä rasittavuudesta, koska minulla on fyysisiä rajoitteita, joiden takia en pysty tekemään raskasta työtä.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Ei se ikä automaattisesti kenenkään työtaitoa paranna. Päinvastoin. Parhaita hoitajia ovat yleensä ne parikymppisenä alalle tulleet, joilla on jo nelikymppisenä parikymmentä vuotta työkokemusta. Paljon näkymätöntä tietotaitoa, joka karttuu vain töitä tekemällä ja kokemusta saamalla. Usein aikuisena alalle tulleet unohtavat tämän ja luulevat iän automaattisesti olevan etu, mitä se ei ole. Se voi aiheuttaa virhearvioita tai jopa vaaratilanteita hoidossa. En sano pahalla, mutta näin omien kokemusteni mukaan.

Täytin juuri 61 vuotta.

-ap-

Tsemppiä opiskeluun, et ehdi pitkään olla töissä, mutta opiskeleminen on mukavaa ja tuo vaihtelua päivääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Ei se ikä automaattisesti kenenkään työtaitoa paranna. Päinvastoin. Parhaita hoitajia ovat yleensä ne parikymppisenä alalle tulleet, joilla on jo nelikymppisenä parikymmentä vuotta työkokemusta. Paljon näkymätöntä tietotaitoa, joka karttuu vain töitä tekemällä ja kokemusta saamalla. Usein aikuisena alalle tulleet unohtavat tämän ja luulevat iän automaattisesti olevan etu, mitä se ei ole. Se voi aiheuttaa virhearvioita tai jopa vaaratilanteita hoidossa. En sano pahalla, mutta näin omien kokemusteni mukaan.

Täytin juuri 61 vuotta.

-ap-

Tunnen ikäisiäsi alalle kouluttautuneita, he ovat olleet nuorekkaita persoonia, joilla on ollut positiivinen asenne elämään ja sen todella huomaa, asiakkaat todella ovat kiintyneet heihin ja työ yhteisössä on sujunut helposti. Monesti niillä nuoremmilla on ollut enemmän vaikeuksia, lähinnä se oma asenne on ongelma, nuori saattaa todellakin luulla että työssä voi valita tehtävien välillä mitä haluaa tehdä ja mitä ei ja sitten valitetaan ja purnataan kun joutuu tekemään jotain mistä ei pidä, työ on paskaa ja niin edelleen, mitä tällä palstalla jatkuvasti kuulee näiden 20-30 vuotiaiden hoitsujen suusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on pohjalla jo toisen asteen koulutus, niin suosittelen hakemaan suoraan sairaanhoitajaopintoihin. Koulutus ei ole niin paljon pitempi, mutta avaa kuitenkin monipuolisemmat työmahdollisuudet.

Jos pisteesi eivät riitä kotipaikkakuntasi oppilaitokseen, valmistaudu opiskelemaan arkipäivät pois toisella paikkakunnalla, asut edullisessa soluasunnossa tms. Lukiolainen kyllä pärjää yksin viikolla.

No siihen minulla ei olisi varaa (siis ei olisi varaa vuokrata asuntoa opiskeluja varten).

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn raskaus riippuu mihin sijoittuu, vanhustyössä on paljon nostoja, mutta jos työskentelee hyvä kuntoisten vanhusten kanssa vaikka päivätoiminnassa on työ huomattavasti kevyempää kuin ryhmäkodissa joissa suurinosa on sänkypotilaita.

Lasten kanssa "vauvojen puolella" on jatkuvaa pukemista ja vaipanvaihtoa, 3-6vuotiaiden puolella lapset ovat jo hyvin itsenäisiä, päiväkodissa lapsi toimii yleensä paljon omatoimisemmin kuin kotona.

Mielenterveys ja päihdetyön on lähinnä henkisesti raskasta ja väkivallan pelko on jatkuvasti läsnä ainakin niissä yksiköissä joissa näiden ongelmien kanssa ollaan todella syvällä. Samoin nuorisotyössä, nuorisotiloissa työ on yleensä rentoa ja hauskaa, mutta nuorisokodissa voi olla hyvinkin hektistä ja stressaavaa, tosin näihin hyvin usein vaaditaan sosionomin koulutus.

Sen takia kyselinkin työn fyysisestä rasittavuudesta, koska minulla on fyysisiä rajoitteita, joiden takia en pysty tekemään raskasta työtä.

-ap-

Tässä tapauksessa sanon: älä hae. Lähärin työssä se fyysisyys on korostuneessa roolissa. Toki on paikkoja, joissa työ ei niin fyysistä ole, kuten joku psykiatrinen, mutta sielläkin voi tulla kiinnipitoja sun muita. Olet sitten koko ajan sairaslomalla ja hajotat itsesi lopullisesti. Jos olet jo reilu 6-kymppinen, niin en nyt lähtisi enää terveyttäni riskeeraamaan muutaman vuoden takia. Ymmärrän, että työttömyys on ikävää, mutta järki päähän silti.

Vierailija kirjoitti:

Työn raskaus riippuu mihin sijoittuu, vanhustyössä on paljon nostoja, mutta jos työskentelee hyvä kuntoisten vanhusten kanssa vaikka päivätoiminnassa on työ huomattavasti kevyempää kuin ryhmäkodissa joissa suurinosa on sänkypotilaita.

Lasten kanssa "vauvojen puolella" on jatkuvaa pukemista ja vaipanvaihtoa, 3-6vuotiaiden puolella lapset ovat jo hyvin itsenäisiä, päiväkodissa lapsi toimii yleensä paljon omatoimisemmin kuin kotona.

Mielenterveys ja päihdetyön on lähinnä henkisesti raskasta ja väkivallan pelko on jatkuvasti läsnä ainakin niissä yksiköissä joissa näiden ongelmien kanssa ollaan todella syvällä. Samoin nuorisotyössä, nuorisotiloissa työ on yleensä rentoa ja hauskaa, mutta nuorisokodissa voi olla hyvinkin hektistä ja stressaavaa, tosin näihin hyvin usein vaaditaan sosionomin koulutus.

Olen hoivakodissa vanhustyössä enkä todella ketään nostele, sitä varten on koneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajokorttia ei tarvitse olla ellet ole kotipalvelussa, jossa tää on yleensä tarpeen.

Ikä on vaan alalla plussaa, se lisää luotettavuutta, kokemus tuo varmuutta.

Jos erikoistuttu lapsiin niin todellakin pääset opinnoissa helpolla sillä tiedät jo valmiiksi miten toimia minkäkin ikäisen lapsen kanssa, myös sinne päiväkoti maailmaan on tosi tärkeää saada eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä töihin, jotta lapset oppivat hyväksymään erilaiset ihmiset ympärillään ja luottamaan heihin.

Vanhusten puolella myös ikä on plussaa, nuoren hoitajan taitoihin ei vanhat ihmiset aina tahdo luottaa, itse nuorena hoitoalalla saanut paljon todistaa että tämä tyttö tietää mitä tekee.

Ei se ikä automaattisesti kenenkään työtaitoa paranna. Päinvastoin. Parhaita hoitajia ovat yleensä ne parikymppisenä alalle tulleet, joilla on jo nelikymppisenä parikymmentä vuotta työkokemusta. Paljon näkymätöntä tietotaitoa, joka karttuu vain töitä tekemällä ja kokemusta saamalla. Usein aikuisena alalle tulleet unohtavat tämän ja luulevat iän automaattisesti olevan etu, mitä se ei ole. Se voi aiheuttaa virhearvioita tai jopa vaaratilanteita hoidossa. En sano pahalla, mutta näin omien kokemusteni mukaan.

Täytin juuri 61 vuotta.

-ap-

Tunnen ikäisiäsi alalle kouluttautuneita, he ovat olleet nuorekkaita persoonia, joilla on ollut positiivinen asenne elämään ja sen todella huomaa, asiakkaat todella ovat kiintyneet heihin ja työ yhteisössä on sujunut helposti. Monesti niillä nuoremmilla on ollut enemmän vaikeuksia, lähinnä se oma asenne on ongelma, nuori saattaa todellakin luulla että työssä voi valita tehtävien välillä mitä haluaa tehdä ja mitä ei ja sitten valitetaan ja purnataan kun joutuu tekemään jotain mistä ei pidä, työ on paskaa ja niin edelleen, mitä tällä palstalla jatkuvasti kuulee näiden 20-30 vuotiaiden hoitsujen suusta...

Joopa joo.