Lue keskustelun säännöt.
puoliso piikittelee, kun ei oo kavereita
07.02.2021 |
Mitä ajattelette puolisosta, joka usein ihmettelee ja piikittelee, kun mulla ei oo kavereita? Äitiini on lämpimät välit, se huvittaa häntä. Piruilee että äiti on ainut kaveri ja se on luonnotonta. Hänellä itsellään vanhempiinsa kylmän jäykät välit. (Näkevät toisiaan kerran vuodessa vaikka asuvat samassa kaupungissa. Eikä ole mitään riitaa, eivät vaan ole tekemisissä).
Mulla oli lapsena kavereita mut sit alkoi kiusaaminen ja sen jälkeen ei ole kiinnostanut yrittää solmia kaverisuhteita. Oon introvertti. Aikaa ja energiaa ei riittäisikään vähällä vapaa-ajalla kahvitteluihin ja kissanristiäisiin.
Onko mussa vikaa, kun haluun olla näin? Mulle ihan fine, hän pitää kummajaisena, epänormaalina.. Onko muita samanhenkisiä olemassakaan?
Kommentit (54)
Mihinkään ihmissuhteeseen ei kuulu toisen halveeraaminen tai piikittely. Sano hänelle, että olet tällainen ja, jos ei kelpaa, niin tuos on ovi. Et ole tehnyt mitään väärää olemalla se mikä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihinkään ihmissuhteeseen ei kuulu toisen halveeraaminen tai piikittely. Sano hänelle, että olet tällainen ja, jos ei kelpaa, niin tuos on ovi. Et ole tehnyt mitään väärää olemalla se mikä olet.
En kai mitään väärää, mut oonko jotenkin epänormaali?
Sama. Johtuu kuulemma siitä, että minussa on pakko olla jotain vikaa. Ei suinkaan siitä, että olen hiljainen ja ujo tutustumaan muihin.
Mistä se alkoi? Ilmeisesti teillä kuitenkin on alkuun mennyt hyvin, kun olette avo- tai avioliittoon menneet, joten mikä laukaisi tuon piikittelyn ja millaisessa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkään ihmissuhteeseen ei kuulu toisen halveeraaminen tai piikittely. Sano hänelle, että olet tällainen ja, jos ei kelpaa, niin tuos on ovi. Et ole tehnyt mitään väärää olemalla se mikä olet.
En kai mitään väärää, mut oonko jotenkin epänormaali?
Vaikka olisit miten epänormaali, puolisosi ei kuulu piikitellä siitä, vaan ymmärtää ja tukea sinua. Irrota itsesi myrkyllisestä ihmissuhteesta mahdollisimman pian, sillä jos sallit piikittelyn ja alat uskoa olevasi epänormaali, pian sinua piikitellään kaikesta. Selkokielellä, jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko nainen vai mies. Se haluisi päästä testaamaan omaa markkina-arvoaan turvallisesti kavereihisi.
Itse en enää edes harkitse parisuhdetta kuin toisen introvertin kanssa. Eivät ne sosiaalisemmat ymmärrä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin odottavat ja uskovat minun muuttuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä se alkoi? Ilmeisesti teillä kuitenkin on alkuun mennyt hyvin, kun olette avo- tai avioliittoon menneet, joten mikä laukaisi tuon piikittelyn ja millaisessa tilanteessa?
Yleensä kun hän on stressaantunut tai tulee sanomista. Tietää miten lyödä vyön alle. Mulla on huono itsetunto ja tietää sen. Alan vaan epäillä että oon outo. Minusta on outoa ettei pidä mitään yhteyttä sisaruksen tai vanhempiin vaikka "hyvät välit". Musta on hienoa, että voi olla äiti muutakin kuin kasvattaja. Voidaan käydä vaikka baarissa. En oo nähnyt hänen edes halaavan koskaan vanhempiaan. Nokkansa osaa tunkea asioihimme kyllä... Onkohan kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy puolisoltasi miksi hän ei huomannut tuota "kaverittomuus" ongelmaa tutustumisvaiheessa. Ehdota että tuo oireyhtymä hoidetaan ensin kuntoon, vasta sitten sinun poikkeavuudet.
Ongelma kaverittomassa puolisossa on se, että hän on aika usein kotona. Jos itse haluaa joskus olla hetken yksin siellä rauhassa tai kutsumaan omia ystäviään kylään, joutuu tuntemaan syyllisyyttä pyytäessään puolisoa lähtemään "vaikka kavereilleen" ja sitten tajuaa, että tällä ei ole ketään oikein kelle soittaa ja ketä tavata.
Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli aika yksinäinen. En tajunnut sitä etäsuhteessa, myöhemmin vasta. Hänen paras ystävänsä oli oma äiti, jonka kanssa piti yhteyttä lähes päivittäin. Aluksi se tuntui hellyyttävältä,.myöhemmin tuli vähän creepy olo. Mies tuntui ehkä vähän reppanalta, eikä hänellä ollut oikein mitään omaa. Aina piti olla kaksin ja häntä viihdyttämässä. Tietty epäsosiaalisuus ja arkuus heijastui muillekin elämänalueille ja monessa tilanteessa. Minulle sellainen elämä ei vaan sopinut, jollekin toiselle se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuossa olla jotain katkeruutta. Ei ole normaalia noin kylmät välit lapsuusperheeseen.
No onko puolisollasi kavereita ja tuletko heidän kanssaan kuitenkin hyvin toimeen?
Ei puolisoa kuulu kohdella tuolla tavalla. Toivottavasti olette nuoria, koska silloin puolisosi käytöksen voi laittaa lapsellisuuden piikkiin. Mikäli puolisosi ei nopeasti aikuistu tuossa asiassa, kannattaa etsiä sopivampi.
Omituista kuinka vähän puolisosi on tekemisissä vanhempiensa kanssa vaikka välimatka ei ole esteenä. Kannattaisiko ehdottaa vaikka lounasta yhdessä puolisosi vanhempien kanssa joku viikonloppu. Olisi varmasti hyvin paljastavaa nähdä kuinka puolisosi siitä tilanteesta suoriutuu. Haluat varmaan mahdollisille tuleville lapsillesi hyvät välit isovanhempiinsa? Olisi omituista jos he tulisivat osaksi elämäänne vasta siinä vaiheessa. En tarkoita että aikuisen pitäisi nähdä vanhempiaan joka viikko mutta edes joka toinen kuukausi tapaaminen ja kuulumisten vaihto on normaalia yhteyttä. Osaako puolisosi edes todella kiintyä kehenkään ihmiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala minkä miehen olet löytänyt. Piikittely ei kuulu parisuhteeseen.
Ja et ole epänormaali. Ei niitä kavereita kerry, jos on kiusattu ollut. Ja joillain on läheiset välit omiin vanhempiinsa ja joillain ei, kumpikin on ihan normaalia.
Mutta tosissaan, tuosta parisuhteesta ei tule yhtään mitään. Ei tule koskaan tulemaan yhtään mitään. Sinun täytyy oppia laittamaan rajoja muille. Kaikkea ei tarvitse kuunnella. Jos kumppani haluaa piikitellä, ei se kumppani oikealla tavalla sinua rakasta.
Olet ilmiselvästi vielä nuori. Heivaa se mies ja etsi itsellesi sellainien mies, joka ei piikittele sinua.
Ajattelisin, että outoa jos ei ole kavereita. Joku vika pitää olla ettei kukaan viihdy seurassa eikä sosiaaliset taidot kehity. Mamman helmassa ne ei tosiaan kehity, aikuisena on hyvä jo katkaista napanuora jollain tasolla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se alkoi? Ilmeisesti teillä kuitenkin on alkuun mennyt hyvin, kun olette avo- tai avioliittoon menneet, joten mikä laukaisi tuon piikittelyn ja millaisessa tilanteessa?
Yleensä kun hän on stressaantunut tai tulee sanomista. Tietää miten lyödä vyön alle. Mulla on huono itsetunto ja tietää sen. Alan vaan epäillä että oon outo. Minusta on outoa ettei pidä mitään yhteyttä sisaruksen tai vanhempiin vaikka "hyvät välit". Musta on hienoa, että voi olla äiti muutakin kuin kasvattaja. Voidaan käydä vaikka baarissa. En oo nähnyt hänen edes halaavan koskaan vanhempiaan. Nokkansa osaa tunkea asioihimme kyllä... Onkohan kateellinen?
Voi kuule, olet löytänyt jonkun joka käyttää hyväksesi sinun heikkouksiasi ja huonoa itsetuntoasi. Tuosta ei mitään hyvää sinulle ole tulossa, tuosta parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se alkoi? Ilmeisesti teillä kuitenkin on alkuun mennyt hyvin, kun olette avo- tai avioliittoon menneet, joten mikä laukaisi tuon piikittelyn ja millaisessa tilanteessa?
Yleensä kun hän on stressaantunut tai tulee sanomista. Tietää miten lyödä vyön alle. Mulla on huono itsetunto ja tietää sen. Alan vaan epäillä että oon outo. Minusta on outoa ettei pidä mitään yhteyttä sisaruksen tai vanhempiin vaikka "hyvät välit". Musta on hienoa, että voi olla äiti muutakin kuin kasvattaja. Voidaan käydä vaikka baarissa. En oo nähnyt hänen edes halaavan koskaan vanhempiaan. Nokkansa osaa tunkea asioihimme kyllä... Onkohan kateellinen?
En tiedä onko kateellinen mutta hemmetin häiriintyneeltä ainakin vaikuttaa. Mieti nyt, tyyppi ei a) osaa käsitellä stressiä ja konfliktitilanteita muuten kuin iskemällä arkaan kohtaasi ja b) on ylipäätään niin raukkis, että jatkuvasti härkkii ja tekee pilkkaa asiasta, joka on sinulle ilmeisen kipeä.
Näitä tällaisia viestejä lukiessa tulee mieleen, että miksi erilaisuutta huonosti sietävillä ja toista satuttamaan pyrkivillä on ylipäätään niin kova hinku parisuhteeseen. Pitäisi säätää pakolliseksi jonkinlainen parisuhdeajokortti tunnetaito-osioineen ja vaikka 5-10 kerran terapiakäynteineen. Jos ei sitä läpäise, niin pysykööt sinkkuna tietyn ajan ennen uutta yritystä.
Esitä välillä näkeväsi jotain ihmistä. Voi toimia dynamiikan muuttamisessa jo muutaman kerran toistuvana. Muista, että jos puolisollasi on epäkunnioittava asenne, voi sinullakin ikään kuin olla ystävä, jota välillä näet. Sitten huomaat myös, miten puolisosi käyttäytyy: onko kannustava, kyseenalaistava tai mustasukkainen. Hyvää harjoitusta mahdollisiin vastaaviin tilanteisiin jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuossa olla jotain katkeruutta. Ei ole normaalia noin kylmät välit lapsuusperheeseen.
Mitä se sinullekaan kuuluu ja kellekään? Kaikilla ei ole hyviä vanhempia tai lapsuutta eikä perheeseen ole pakko pitää yhteyttä.
En tiedä onko aikuisen normaalia roikkua äidissäänkään kiinni. Kiusatuksi joutuu helposti jos om mammanpoika tai -tyttö.
Muut ihmiset ovat rikkaus, eivät rutto. Ystävyys on kultaakin kalliimpaa.
Mitä yhteistä teillä oikein on puolisosi kanssa, kun hän ymmärtää sua noin huonosti? En kuuntelisi piikittelyä.