yrittämiehestä tullut hirviö

Kyllähän sen jokainen tajuaa, että yrittäjällä tulee kausia, jolloin stressiä on enemmän. Ja toki silloin saattaa olla ärtynyt ja lyhytpinnainen. Mutta ei työ saisi ketään hirviöksi muuttaa, sillä silloinhan työ selkeästi ottaa enemmän kuin antaa.



Onko mies mitenkään valottanut sulle, että mikä töissä menee vikaan? Vai onko hän vain tehnyt niin paljon, että on yksinkertaisesti uupunut?



En osaa ihan oikeanlaisia neuvoja antaa, sillä jos mies ei halua apua, niin eipä sitä apua helpolla saa pakotettua perille. Ootko kokeillut googlettaa burn outia tai työuupumusta, ja jätät parhaan artikkelin miehen luettavaksi. Tai soita terveyskeskukseen ja kysy onko heillä vinkiksi mitään keinoa, jolla voisit auttaa miestäsi.

mutta neuvoja en osaa antaa. Oma ukko oli aivan samanlainen rakennusfirmansa kanssa siinä vaiheessa, kun lama iski ja firmalla alkoi mennä huonosti. Alkuvaiheessa autoin häntä laskuasioissa, mutta kun oli omakin työ ´+ kodin- ja lapsenhoito, niin miehen auttaminen tapahtui vasta yöllä. Uuvuin täysin ja lopulta lopetin auttamisen. Tämä kärjisti tilanteen ja mies käyttäytyi aivan samalla tavalla kuin sinun miehesi.



Tilanne muuttui kun firma ajautui konkurssiin. Olimme molemmat jo täysin rikki siitä lasku-, ulosottokirje- ym. tulvasta, jota postilaatikkoomme sateli. Konkurssi puhdisti ilman ja helpotti tilannetta. Nyt mies on aloittamassa uutta yritystä toisella alalla, tosin hyvin riskaabelia ja stressitaso saattaa lähiaikoina nousta jälleen liian korkeaksi - myös minulla.



Olen itse oppinut tästä sen, etten edes lupaa auttaa, vaikka osaisinkin. Miehellä on oma työnsä ja on hänen vastuullaan hakea apua jostain muualta (kirjanpitäjältä tms.) jos itse ei osaa. Minulla on oma työni. Kotihommat hoidamme yhdessä (siivous ja pyykinpesu minulla, ulkohommat hänellä, ruuanlaitto ja lastenhoito molemmilla). Kun hän saa raivokohtauksiaan annan huudon mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Rakasta ja ymmärrä, mutta älä päästä miehen pahaa oloa tuhoamaan sinua ja lapsia. Istuta mies jonain rauhallisena hetkenä eteesi ja kerro miten väärin on syytää paha olo jatkuvasti toisten niskaan. Kerro miten pahoillasi olet miehen tilanteesta, mutta tee selväksi, että käytöksellään hän pikku hiljaa murentaa koko perheen hyvinvointia.



Ilmaise, että olet valmis antamaan käytännön apua, jos sitä tarvitaan ja henkistä tukea, jos hän sitä haluaa, mutta ilmoita myös ystävällisesti, että paskasäkiksi et aio ryhtyä.

Tarjoa miehelle omaa aikaa joko niin, että hän voi lähteä reissuun tai itse lähdet lasten kanssa ja jätät hänet yksi kotiin. Ilmaise, että teet sen hänen jaksamisensa vuoksi mutta myös sinun ja lastesi hengähdystauoksi. Ilmoita, että kodin pitää olla turvallinen ja hyvä paikka kaikille. Yhden paha olo ei saa myrkyttää kaikkia muita.



Jos miehesi on mielestäsi masentumassa tai muuten sairastumassa, kerro huolesi suoraan ja kiertelemättä. Monesti jo se havahduttaa. Tarjoudu mukaan lääkäriin.



Kerro, miksi olet häneen aikanasi rakastunut. Kerro miten hyvä mies ja isä hän ollut. Havahduta hänet näkemään, mistä jää paitsi jos nyt tuhoaa suhteensa sinuun ja lapsiin.



Jos eivät rauhalliset sanat tehoa, itke (ja huuda) mutta pakota mies näkemään tilanne sinun ja lasten kannalta. Kirjoita kirje, jos hän ei kuuntele. Älä syyttele (sinun takiasi kaikki on kohta pilalla) vaan selitä (tämä tilanne tekee minut todella surulliseksi ja masentuneeksi, en tiedä kauanko jaksan)



Hanki itsellesi jokin purkautumiskanava. Miehesi ei nyt selvästikään kykene vastaamaan sinun pahaan oloosi. Hänen energiansa menee oman itsensä kanssa.



Been there...

Vaikka isä sitten loppujen lopuksi myikin firmansa, en koskaan enää saanut isääni takaisin eikä hän tytärtään. Olin siinä hänen huomaamattaan kasvanut lapsesta teini-ikäiseksi. Välimme ovat edelleen etäiset, monesti mietin että mahdankohan edes itkeä hänen hautajaisissaan.