Ystävyyssuhteesta

Ole tukena. Ystäväsi on helpompi vaikka erota, jos tietää jonkun olevan hänen puolellaan. Ja erohan ihan tuon kirjoittamasi perusteella olisi edessä. Tai siis sitä voisit suorastaan suositella, jo lapsen edun vuoksi.



Jospa rupeaisitte yhdessä etsimään ystävällesi uutta asuntoa?



(Tilanne on siis heillä todella toivoton ja räikeä.) Eihän elämän tuollaista tarvitse olla, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Hienoa. että ystäväsi on pystynyt kuitenkin sinulle avautumaan, eikä pidä sitä kaikkea pas.... sisällään. Ystävänä voit tukea toista, kun tiedät hänellä olevan vaikeaa. Onhan se todella hankalaa irtaantua hankalasta suhteesta, kun kuitenkin haluaisi "vielä kerran yrittää". Kuuntele ja juttele ystäväsi kanssa edelleen ja tehkää myös yhdessä jotain kivaa. Ehkä ystäväsi huomaa, että henkinen väkivalta ja pettäminen ei ole normaalia elämää, vaan elämästä pitää pystyä nauttimaan.

"jospa rupeaisitte yhdessä etsimään ystävällesi uutta asuntoa?"



Se tässä onkin yksi rasittavimmista asioista. Eli ystäväni saattaa soittaa itkien mitä mies onkaan taas tehnyt. Juttelemme parituntisen puhelun, jonka lopputuloksena päätämme yhdessä lähteä huomenna asioita selvittelemään. Eli asuntohakemuksia ym. täyttämään. Kun se huominen sitten koittaa, soittaa ystäväni vaisun oloisena, että jos hän nyt vielä kuitenkin katsoo että jos tilanne rauhoittuisi.. Ja AINA tämä sama kaava toistuu. AINA riidan aiheet ovat samoja eikä mikään ole tässä kolmen vuoden aikana muuttunut yhtään paremmaksi.

Tuntuu etten jaksa enää ottaa ystävääni vakavasti ja kunnioituskin alkaa kärsiä.

Ystäväni ymmärtää tilanteensa. Hän itse ottaa usein puheeksi kuinka lapsi kärsii. Esimerkiksi pelkää riehuvaa isäänsä. Hän ymmärtää myös ettei heidän tilanteensa ole normaali. Hän on sanonut ettei rakasta miestään vaan vihaa tätä. Mies jopa ällöttää ystävääni.

Minä en ymmärrä. Ainoa syy minkä olen saanut on talous. Mielestäni se ei ole riittävä syy olla yhdessä. Ystävälläni olisi mahdollisuus tulla toimeen kahden lapsensa kanssa..

Tätä on jatkunut nyt niin kauan että mieleni tekisi seuraavalla kerralla sanoa, että itse olet tilanteesi nyt valinnut, älä valita.

Alan varmasti vaikuttaa aika kylmältä...

saa itsekin tuosta kuviosta jotain, kun hän ei siitä lähde. Ehkä hänellä ei ole rohkeutta ottaa elämäänsä omiin käsiinsä, ja hänen on turvallista pysyä miehen kanssa, jonka syy elämän pilaaminen sitten on... Nuo kuviot ovat niin monimutkaisia, yleensä niistä ei ihan maalaisjärjellä selvitä.



Yritä puhua hänelle lapsen (tai lasten) näkökulmasta. Tuo on yhtä kärsimystä lapselle!! Itse opettelen yhä, lähempänä kolmeakymmentä luottamaan elämän perusturvallisuuteen, joka särkyi lapsuudessani. Pistää vihaksi kuulla naisista, jotka eivät suojele lapsiaan tuollaiselta.

esim.

http://www.naistenlinja.com/Opas_laheisille.pdf

kovia sanoja ja herätyksen! Hän ei taida kuitenkaan oikeasti hahmottaa, miten paljon lapsi kärsii. Lapselle tuo kaikki ei ole jotain, mitä hän on valinnut, vaan hän ei tunne muuta elämää. Pienen lapsen koko maailma järkkyy tuollaisista riidoista, eikä sitä perusturvallisuutta korvaa mikään, ei vaikka taloudellinen tilanne olisi kuinka huoleton vanhemmille.



Ohjaa hänelle ulkopuolista apua. Sano, että tuo tilanne ei ole normaali, ja hänen lapsensa tulee kärsimään siitä koko loppuelämänsä.



t.5

Kukaan ei pysty loputtomiiin tukemaan toista. Se alkaa syödä omaa elämää ja jaksamista. Mä olen sitä mieltä, että jos et jaksa, niin sano se suoraan ystävällesi. EI kannata itseään polttaa loppuun toisen virheiden vuoksi, vaikka olisi kuinka hyvä ystävä.



Puhun kokemuksesta. Mun tapauksessani tuo päättyi itsariin eli vaikka kuinka autoin ja olin tukena, surullinen oli lopputulos. Tuo ystävyys ja sen surullinen loppu opettivat paljon. Joskus ei voi toista auttaa, vaikka kuinka yrittää. Ei ammattilaisetkaan.

"Ohjaa hänelle ulkopuolista apua. Sano, että tuo tilanne ei ole normaali, ja hänen lapsensa tulee kärsimään siitä koko loppuelämänsä."



Laitoin tuossa aiemmassa viestissä että olemme olleet monesti "huomenna" lähdössä hoitamaan asioita, kuten esim. asuntopapereita. Tämä asioiden hoito on pitänyt sisällään myös esim. perheneuvolaan soiton. Olen etsinyt hänelle jo numeron valmiiksi ja hänen on pitänyt sitten "huomenna" soittaa. Mutta aina se on jäänyt tekemättä. Olen myös tarjoutunut soittamaan hänen puolestaan. Olen nyt viime kerroilla sanonut myös hyvin suoraan mitä asiasta ajattelen. Esim. sen ettei tilanne tule koskaan paranemaan. Näihin sanomisiin hän aina vaan myötäilee, että näinhän se on.

Tuntuu että olen tehnyt kaiken mahdollisen mitä asian tiimoilla voin..

Silloin on tärkeää, että ymmärtää auttajanakin pitää välimatkaa ja suojella omaa sisintään. Ei ole helppoa katsella ystäväsi onnetonta tilannetta vierestä voimatta oikeastaan tehdä mitään.



Voithan kertoa ystävälle rehellisesti miten pahalta tuntuu katsella hänen elämäänsä vierestä. Kerro, että alat itsekin kohta oireilla jos et saa tilanteeseen vähän välimatkaa. Et ole häntä hylkäämässä vaan auttamassa itseäsi. Auttajakin tarvitsee "lomaa".



Ehdota hänelle naisten turvakotiin muuttamista hetkeksi. Silloin ei tarvitse asuntoa etsiä ja toisaalta hän saa ammattiapua ja sinun taakkasi pienenee. Voitte vaikka yhdessä käydä tutustumassa paikkaan ja juttelemassa henkilökunnan kanssa.

Ei ollut tarkoitus syyllistää. Ystäväsi ei näytä uskaltavan toteuttaa muutosta. Jos tilanne on sinulle ylivoimainen, niin voit ottaa etäisyyttä, se on oikeutesi, ehdottomasti.



Ystäväsi pitäisi heti soittaa johonkin, ei "huomenna".



Ihan hirveitä nämä tilanteet. Eniten kuitenkin kärsivät lapset, jotka eivät voi osaansa valita.



t.5