Lue keskustelun säännöt.
Mistä ja milloin tietää, että lapsi on musikaalinen?
Kommentit (9)
Tai oikeastaan en ihan tiedä, mihin kategoriaan hän kuuluu, koska pojalla on tosi hyvä rytmitaju.
? kyky tajuta sävelkorkeuden, äänenvoimakkuuden ja sointivärin eroja
? taito toistaa melodioita
? rytmitaju
? musiikillinen muisti ja tunnistamiskyky
? halu ilmaista itseään musiikilla
? mielenkiinto musiikkiin
eli poikasi voi minusta varsin hyvin olla erittäinkin musikaalinen. Sävelkorkeustaju voi kehittyä myöhemmin tai rytminen osaaminen pitää "veturipaikkaa" jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melko musikaalinen. Tähän tulokseen olen tullut oikeastaan hänen ollessaan 4-vuotias. Hän laulaa (ainakin minun sävelkorvani mukaan) varsin oikein. Hän oppii helposti taputtamaan erilaisia rytmikuvioita ja on oppinut ihan itsekseen soittamaan joitain lauluja pianolla kaksisormisesti.
Pikkusisko laulaa jo tunnistettavasti nyt alle 2-vuotiaana (siis sävelestäkin tunnistaa laulun, ei vain sanoista). Hän myös eläytyy musiikkiin voimakkaasti ja alkaa aina liikkua musiikin "luonteen" mukaan.
Toisten lasten musikaalisuus näkyy jo tosi pieninä, toisilta paljastuu vähitellen.
Oma lapsi:
- ei osannut laulaa ennen kuin 6-vuotiaana, nyt 8 ja laulaa aika hyvin nuotilleen (harjoituksen tulosta)
- osaa soittaa tosi hyvin pianoa
- suht hyvä rytmitaju
- suht hyvin osaa toistaa laulamalla sävelkulkuja ei kuitenkaan puhtaasti
- haluaa laulaa ja soittaa
onko musikaalinen vai ei, en tiedä.. ehkä "hiukan"
ehkä ensimmäiseksi siitä jo pieni lapsi laulaa ihmeen hyvin. 3-4 v vetää nuotilleen. Minun toinen lapsi alkoi laulamaan suurin piirtein nuotilleen vasta ekalla luokalla. Sitä ennen laulut tunnisti lähinnä sanoista. Eli pitää todeta, että hän EI ole musikaalinen. Tai oikeastaan en ihan tiedä, mihin kategoriaan hän kuuluu, koska pojalla on tosi hyvä rytmitaju.
mä olen erittäin musikaalinen vaikka en osaa laulaa. Olen rumpali (en ikävä kyllä ammattilainen) ja rytmitaju on ihan omaa luokkaansa. Viheltää pystyn sävelessä ja 'tajuan' musiikkia, mutta laulaminen ei vain onnistu; ääneni on aivan hirveä ja ääniala todella kapea.
Rytmitaju, kiinnostus musiikkiin ja sävelkulkujen toistaminen soittimella, laulamalla tai vaikka viheltämällä ovat varmaan selkeimpiä merkkejä musikaalisuudesta.
mulla on poika joka juuri kuten kuvailet itesäsi.
Haluaisi ihan hulluna soittaa, ja pyrkiä musiikkiopistoon, mutta en ole päästänyt, vaan antanut rämpytellä kitaraa kotona. ajattelin, että turha laittaa kokeisiin kitumaan, kun ei osaa yhtään laulaa. Hyvä rytmitaju on kyllä. Palikoilla iskee tahtia tosi hyvin.
mä olen erittäin musikaalinen vaikka en osaa laulaa. Olen rumpali (en ikävä kyllä ammattilainen) ja rytmitaju on ihan omaa luokkaansa. Viheltää pystyn sävelessä ja 'tajuan' musiikkia, mutta laulaminen ei vain onnistu; ääneni on aivan hirveä ja ääniala todella kapea. Rytmitaju, kiinnostus musiikkiin ja sävelkulkujen toistaminen soittimella, laulamalla tai vaikka viheltämällä ovat varmaan selkeimpiä merkkejä musikaalisuudesta.
mulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti, mä en jaksa olla tällainen musikaalinen, kun mulla soi koko ajan musiikki päässä ;) Olisko se yksi osa-alue...
- Ihan vauvana erilaisella musiikilla on valtava vaikutus häneen. Rytminen musiikki sai innostumaan, rauhallinen rauhoitti.
- Eläytyy vahvasti musiikkiin ja sen tunnelmaan. 1v melankoliset klassiset kappaleet saivat itkemään. Joulun Varpunen jouluaamuna sai itkemään jne
- Tanssii musiikin luonteen mukaan.
- 2v laulaa mielestäni todella kauniisti ja melodia on tunnistettava. Laulaa itseasiassa paremmin kuin 4v siskonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tulee pieni vuodatus, mutta antakaa anteeksi. Aihe koskettaa läheltä:
On tietenkin luonnollista että vanhemmat ovat jälkikasvunsa kyvyistä kiinnostuneita. Kuten minä itsekin omastani.
Kannattaa todellakin muistaa, että ihmisaivot ovat sen verran käsittämätön elin että erilaiset ominaisuudet ja kyvyt ilmenevät mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Kuten hyvänä esimerkkinä tuo aikaisempi rytmitaju. Lauluäänenkin voi korvata vaikka viheltämällä. Olennaista on harjoitus, harjoitus ja harjoitus. Sitä lahjakkuuskin on 95%:sti. Myös ympäristön vikutus on suuri - siitä lähtien, milaista musiikkia lapsi päivittäin kuulee ja millaisen hän "ottaa omakseen". Perintötekijöitäkään ei kannata väheksyä.
Ilman motivaatiota ja kiinnostusta monikin lahjakkuuden osa-alue jää hyödyntämättä - tosin, ihmisessä on potentiaalia moneksi ilman tuhattaituruuttakin.
Itse olen musiikin ammattilainen, lapsesta asti musiikin keskellä elänyt nuori aikuinen. Elän tunteillani voimakkaasti ja fyysisesti erilaisten musiikkityylien vaikutuksesta. Eri sävellajit koen erilaisina tunteina ja väreinä, ylitsevuotavan taidokas ja kaunis musiikki saa aikaan jopa orgasmin. Samoin monotoninen, mitänsanomaton musiikki saattaa tuottaa valtavan ahdistuskohtauksen. Korvani on osin absoluuttinen, mutta erehtyväinen... koen musikaalisuuden helpottaneen ainakin kielten opiskelua korvakuulolta ja "oikean" ääntämyksen oppimista.
Työskentelen toisinaan nuorten ja pienten lasten parissa. Kaltaiseni, musiikkiin voimakkaasti reagoivan ja sitä luonnostaan hyvin hahmottavan erotan melko nopeasti. Mutta samalla lapsiin tutustuessa löydän kaikista uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Meistä on kuulkaa moneksi!
Ammattipiirissäni on ns. muusikkoperheissä varttuneita, tavallisia musiikinharrastajia jotka pikkuhijaa ovat sulautuneet ammattiin, sekä todellisia perheidensä "mustia lampaita", joista musiikinuraa ei olisi povattu kenellekään. Koskaan.
........muuten:
Itse pidän matemaattista lahjakkuutta yhtä mystisenä kuin jotkut musikaalisuutta ;) (vaikka laskupäätä musiikissa nimenomaan tarvitaankin)
ehkä ensimmäiseksi siitä jo pieni lapsi laulaa ihmeen hyvin. 3-4 v vetää nuotilleen.
Minun toinen lapsi alkoi laulamaan suurin piirtein nuotilleen vasta ekalla luokalla. Sitä ennen laulut tunnisti lähinnä sanoista. Eli pitää todeta, että hän EI ole musikaalinen. Tai oikeastaan en ihan tiedä, mihin kategoriaan hän kuuluu, koska pojalla on tosi hyvä rytmitaju.