On tämäkin elämää, kun jo pelkkä ruokakaupassa käynti ahdistaa ja pelottaa

Hirveä henkinen kamppailu joka kerta kun pitäisi mennä kaupasta ostamaan jotain. En haluaisi mennä. Häpeän itseäni, koska olen nolo ja outo, ja rumakin vielä. Yritän ajoittaa ruokakaupassa käymiset juuri ennen kaupan sulkemista, niin kaupassa olisi mahdollisimman vähän muita ihmisiä. Kun olen kaikki ostokseni kerännyt niin lymyilen hyllyjen välissä ja odotan sopivaa hetkeä mennä kassalle eli silloin kun siinä kassalla ei ole ketään jonossa. Pelkkä kassahenkilökin ahdistaa, mutta ai kauhee jos joku tuleekin kassalle heti jälkeeni ja siitä tilanteesta ei pääse enää pakoon. Iskee hirveä pakokauhu ja sullon tavarat kassiini ja kiiruhdan kaupasta ulos. Ulkona sitten hävettää miten huonosti suoriuduin ja ajattelen, että miten voin enää ikinä mennä kauppaan. Huoh, ei tästä elämästä mitään tule kun on näin sosiaalisesti rajoittunut. Halusin vain avautua, eipä tässä muuta.