Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidit, ettekö koskaan mieti sitä, ettet voi ikinä olla tyttärellesi roolimalli?
05.02.2021 |
Minun äitini oli aina kotiäiti eikä olisi mihinkään töihin koskaan halunnutkaan. Lapsena häpesin asiaa ja harmitti kun luokkakaverit jutteli ylpeänä äitiensä ammateista ja moni halusi olla isona myös niin kuin äiti. Sit jos multa kysyttiin hei mikä sun äidin ammatti on niin "ei mikään, se on kotiäiti" oli aina yhtä nöyryyttävää. Vastaanotto oli jotain huvituksen ja säälin sekaista.
Ikävä totuus on, että niin tärkeää kuin lasten teko ja kasvatus onkin, niin kotiäitiyttä ei arvosta kukaan eikä se ole minkäänlainen meriitti vaan häpeäpilkku elämässä. Olin aina kateellinen kavereille jotka saattoivat katsoa menestynyttä äitiä ylöspäin. Että äiditkin voi olla hyvässä ammatissa jne. Minä vaan häpesin äitiäni koska on kotiäiti. Nyt kun olen jo reippaasti aikuinen, ei hän vieläkään ole missään aikeissa mennä töihin koska on omasta mielestään vieläkin kotiäiti vaikkei kotona ole yhtään lasta. En pysty vieläkään kunnioittamaan häntä ihmisenä.
Kotiäidit jotka vieroksutte työtä, miettikää vähän millaista häpeää aiheutatte lapsillenne.
Kommentit (27)
En tunne yhtäkään alle 70-vuotiasta, joka olisi ollut "vain" kotiäiti. Jos joku on nykyään kotiäiti, niin hän on sitä esim. hoitovapaan ajan, lapsen terveydellisistä syistä joutuu pitämään kotikoulua, hoitaa maatilaa samalla, kun lapset ovat kotona, toimii yrittäjänä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mummot oli ison perheen kotiäitejä, arvostivat omat lapset sydämmellisyyttä,huolehtivaisuutta ja ahkeruutta. kyllä kotiäitiäkin voi arvostaa hyvästä kasvatuksesta ihan hyvis ammateis näiden kotiäitien lapset. koulunkäynnin ja opiskelun tukena kans kotiäidit voi kunnostautua.
Kuullostaa ap surulliselta, että olet kokenut asian noin.
Mun äiti meni töihin kun olin vuoden vanha. Mun täti oli kotiäiti ihan lastensa aikuisuuteen asti, heillä oli ihanaa, äiti oli läsnä ja lasten ja äidin välit olivat tosi läheiset. Hän on mun roolimalli äitiydessä, ei mun oma "ura-äiti". Olinkin kotiäitinä pitkään, nyt lapset isoja ja mä olen töissä.
Mun äiti oli lapsuuteni aikana kotona (sairasteli pahoin). En hävennyt yhtään, osa kavereista oli jopa kateellisia kun äiti antoi paljon huomiota ja rakkautta. Olin 10 kun hän alkoi yrittäjäksi, pikkufirma mutta ylpeä olen aina ollut siitäkin.
Ainoastaan Pohjoismaissa voi joku ajatella noin. Ei tarvitse mennä kuin Saksaan niin kotiäitiys on ihan kunniakas ”ura” ja myös osa-aikatyö huomattavasti yleisempää kuin täällä.
Mitä roolimallina oloon tulee, toivoisin osaavani kasvattaa tyttäreni niin, että hän osaa arvostaa minua ja ihan jokaista ihmistä ammatista huolimatta. Jokainen lapsi häpeää omia vanhempiaan jossain vaiheessa elämäänsä syystä tai toisesta. Ehkäpä sinunkin olisi aika päästää irti menneestä ja arvostaa äitiäsi nyt aikuisena enemmän? Vuonna 2021 oman lapsuusajan häpeän projisointi nykyajan kotiäiteihin on vähän huolestuttavaa. Sen vuoksi suosittelen, ettet syyllistä tai yritä parantaa omaa oloasi tekemällä toisten elämänvalintoja kyseenalaisiksi.
Kaikkea hyvää sinulle nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida nyt kotiäitiydestä johtua, että sulla on huono itsetunto. Olisithan voinut vaikka sanoa, ettei sen tartte käydä töissä, kun isällä on niin hyvä palkka.
Sinänsä kyllä hieman erikoista, ettei äiti jatkuvasta läsnäolostaan huolimatta ole saanut sua arvostamaan äitiyttä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään alle 70-vuotiasta, joka olisi ollut "vain" kotiäiti. Jos joku on nykyään kotiäiti, niin hän on sitä esim. hoitovapaan ajan, lapsen terveydellisistä syistä joutuu pitämään kotikoulua, hoitaa maatilaa samalla, kun lapset ovat kotona, toimii yrittäjänä jne.
Onnittelut , minun äitini oli kotiäiti , samoin monet sisarensa, yritti "tehdä" minustakin samanlaista eikä halunnut että kouluttautuisin. Eipä onneksi onnistunut saamaan minusta piikaa itselleen vaan pääsin jatkamaan opiskelua , että semmoinen roolimalli minulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä kotiäiti suurpeheestä. Lapset arvostavat ehkäpä liiankin paljon, kun touhusin heidän kanssaan aikuisuuteen asti.
Itse en häpeä eikä näköjään lapsetkaan. Työtä se on ollut tämäkin.
Tytär voi ottaa isän roolimalliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen juuri nyt kotona, kun on 4 lasta ja olisi aivan uskomaton kaaos jos joku tätä hommaa ei pyörittäisi. Se ei silti poista minun akateemista tutkintoani ja uraa.
Uskoisin että tyttäreni voi olla varsin ylpeä opintomenestyksestäni eli että pääsin opiskelemaan aikoinaan pääainetta, jonne oli vaikea päästä ja tein jo nuorena isosti uraa.
Minun äitini oli ns. kotiäiti. Hän oli maatilan emäntä, joten töitä kyllä teki, mutta kotona siis joka tapauksessa oli. Ja minulla oli todella turvallinen lapsuus kun tiesin, että äiti oli aina kotona, eikä koskaan tarvinnut tulla tyhjään kotiin koulun jälkeen.
Ei tullut kertaakaan mieleenkään, että sitä olisi pitänyt jotenkin hävetä tai nolostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kotiäiti kunnes olin 15-vuotias. Menin itse yliopistoon ja olen sellainen ns. uranainen. Koen äitini monella tapaa esimerkilliseksi: äitini on ahkera, luotettava, tasapainoinen ja hoiti neljää lasta kotona sekä hoiti kaikki kotityöt. Työnjako perheessämme oli perinteinen, mutta siitä huolimatta meille lapsille ei ole pakkosyötetty konservatiivisena pidettyjä asenteita. Minä esimerkiksi olen ns. miesten alalla, veljeni taas alalla jossa suurin osa naisia.
Esimerkillisyys on muutakin kuin rahaa ja titteleitä. Pidän myös esimerkiksi siivoojana työskentelevää ahkeraa naista hyvänä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään alle 70-vuotiasta, joka olisi ollut "vain" kotiäiti. Jos joku on nykyään kotiäiti, niin hän on sitä esim. hoitovapaan ajan, lapsen terveydellisistä syistä joutuu pitämään kotikoulua, hoitaa maatilaa samalla, kun lapset ovat kotona, toimii yrittäjänä jne.
Onnittelut , minun äitini oli kotiäiti , samoin monet sisarensa, yritti "tehdä" minustakin samanlaista eikä halunnut että kouluttautuisin. Eipä onneksi onnistunut saamaan minusta piikaa itselleen vaan pääsin jatkamaan opiskelua , että semmoinen roolimalli minulla!
Koulutus ja kotiäitiyden ei kyllä sulje toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nyt kotiäitiydestä johtua, että sulla on huono itsetunto. Olisithan voinut vaikka sanoa, ettei sen tartte käydä töissä, kun isällä on niin hyvä palkka.
Sinänsä kyllä hieman erikoista, ettei äiti jatkuvasta läsnäolostaan huolimatta ole saanut sua arvostamaan äitiyttä.
Ei se kotiäitiys välttämättä ole pelkästää ihanaa rakastavaa huomioimista, vaan se oli etenkin teini-iässä yhtä h*lvettiä ja suorastaan tukahduttavaa kun äidillä ei ollut oikeasti mitään omaa elämää ja kaiveli huoneeni läpi päivittäin, otti kännykän ja kävi läpi viestit, kalusi laukun, halusi tietää kaiken missä menin ja kenen kanssa vaikka se olisi päivällä puoli tuntia. Rajoitti pukeutumista, rajoitti kavereiden näkemistä, raivosi ja komenteli ja kaikkea ja välillä tuntui että suorastaan inhosi minua. Osoitteli sormella kehoni epäkohtia, puristeli jenkkakahvoja ja sanoi lihavaksi, tuli koskemaan kaiken maailman näppyjä että "Mikäs tossa on? tee jotain itselles" jne.
Vierailija kirjoitti:
Tytär voi ottaa isän roolimalliksi.
Ylipäätään kenet tahansa, ei se oma äiti välttämättä ole paras roolimalli. Ihan jo persoonallisuudet ovat erilaisia, samoin elämäntilanteet ja hemmetti vuosikymmenet! Oma tyttäreni ihailee naislentäjiä, -lääkäreitä ja -juristeja. Pyrkii nyt lääkikseen ja haluaa luoda uraa sillä saralla. Minä olen aina ollut kotiäiti ja kannustanut jokaista lastani omalla osaamisalueellaan. Jos joku heistä jonain päivänä haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, on se minusta hienoa ja harvinaista herkkua nykyaikana, jos luovat uraa ja haluavat perheen, olen valmis auttamaan ja kannustamaan siinäkin. Hienointa on, että voin itse sanoa olleeni onnellinen kotiäitivuosista ja olen edelleen. Luulen äidin hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden elämää kohtaan näkyvän myös lapsille positiivisena esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nyt kotiäitiydestä johtua, että sulla on huono itsetunto. Olisithan voinut vaikka sanoa, ettei sen tartte käydä töissä, kun isällä on niin hyvä palkka.
Sinänsä kyllä hieman erikoista, ettei äiti jatkuvasta läsnäolostaan huolimatta ole saanut sua arvostamaan äitiyttä.Ei se kotiäitiys välttämättä ole pelkästää ihanaa rakastavaa huomioimista, vaan se oli etenkin teini-iässä yhtä h*lvettiä ja suorastaan tukahduttavaa kun äidillä ei ollut oikeasti mitään omaa elämää ja kaiveli huoneeni läpi päivittäin, otti kännykän ja kävi läpi viestit, kalusi laukun, halusi tietää kaiken missä menin ja kenen kanssa vaikka se olisi päivällä puoli tuntia. Rajoitti pukeutumista, rajoitti kavereiden näkemistä, raivosi ja komenteli ja kaikkea ja välillä tuntui että suorastaan inhosi minua. Osoitteli sormella kehoni epäkohtia, puristeli jenkkakahvoja ja sanoi lihavaksi, tuli koskemaan kaiken maailman näppyjä että "Mikäs tossa on? tee jotain itselles" jne.
Olet siis sitä mieltä, että äitisi olisi ollut ihana,j os hän olisi ollut uraäiti?
No oho. Kyllä minä ainakin olen ollut ylpeä ja mielissäni omasta kotiäidistäni. Moni luokkakaveri on ollut kateellinen, kun meillä on ollut äiti kotona vastassa koulusta päästyä, joku tekemässä välipalaa, itse leivotut leivät ja pullat, uniikkeja äidin tekemiä vaatteita, leluja ja muita juttuja (äitini on todella luova käsityöihminen). Ruoka oli aina valmiina kun isä pääsi töistä ja syötiin yhdessä, tykkäsin siitä muistaakseni ihan jo pienenä ja vielä teininäkin. Oli monta asiaa, jotka mielestäni oli meillä paremmin kuin muilla. Toisaalta duunari-isän palkalla ei saanut meille lapsille mitään pikamuotivaatteita eikä ikinä matkusteltu ulkomailla.
Olisin itsekin mielelläni kotiäiti. Minulla on jo ammatti ja nyt luen toista, paremmin työllistävää alaa. Kahden, lyhyellä ikäerolla syntyneen, lapsen kanssa olin 4v kotona. En vain nainut tarpeeksi rikasta miestä jäädäkseni kotiäidiksi pidempään 😅. Mutta en yhtään allekirjoita väitteitäsi.
Typerää kotiäidin halventamista.Jos on hyvin tienaava isä joka rakastaa perhettään miksi ei äiti voisi olla kotona lasten kanssa?Kyllähän sitten kun lapset ovat isompia äiti voi tehdä jotain töitä jos haluaa tai opiskella.
Tää kertoo paljon koti äiteihin suhtaantumisesta, ja edelleen heitä aliarvostetaan ja tätä omaa näkemystä teroitetaan omiin lapsiin. Kiusaaminen tässä on syy mikä on saanut häpeään, ei kotiäitiys.
Alue: Aihe vapaa
Voi Jeesus.. Äiti = ura