Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidit, ettekö koskaan mieti sitä, ettet voi ikinä olla tyttärellesi roolimalli?
05.02.2021 |
Minun äitini oli aina kotiäiti eikä olisi mihinkään töihin koskaan halunnutkaan. Lapsena häpesin asiaa ja harmitti kun luokkakaverit jutteli ylpeänä äitiensä ammateista ja moni halusi olla isona myös niin kuin äiti. Sit jos multa kysyttiin hei mikä sun äidin ammatti on niin "ei mikään, se on kotiäiti" oli aina yhtä nöyryyttävää. Vastaanotto oli jotain huvituksen ja säälin sekaista.
Ikävä totuus on, että niin tärkeää kuin lasten teko ja kasvatus onkin, niin kotiäitiyttä ei arvosta kukaan eikä se ole minkäänlainen meriitti vaan häpeäpilkku elämässä. Olin aina kateellinen kavereille jotka saattoivat katsoa menestynyttä äitiä ylöspäin. Että äiditkin voi olla hyvässä ammatissa jne. Minä vaan häpesin äitiäni koska on kotiäiti. Nyt kun olen jo reippaasti aikuinen, ei hän vieläkään ole missään aikeissa mennä töihin koska on omasta mielestään vieläkin kotiäiti vaikkei kotona ole yhtään lasta. En pysty vieläkään kunnioittamaan häntä ihmisenä.
Kotiäidit jotka vieroksutte työtä, miettikää vähän millaista häpeää aiheutatte lapsillenne.
Kommentit (27)
Uskon, että oman äitini kotiäitiys ja kun olen todistanut miten se hajottaa ihmisen pään kun koko elämä on vain lapset ja koti, on saanut minut inhoamaan ajatustakin lapsista ja perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas arvostan kotiäitejä ja säälin lapsia, jotka joutuvat jo pienenä päiväkotiin ja osaksi oravanpyörää.
Minun silmissäni se, että äiti (tai isä tai muu läheinen aikuinen) voi olla lasten kanssa kotona ja lapset saavat ns. hitaan lapsuuden, on erityisen onnekasta.
Näin ajattelin jo lapsena.
T: kotiäidin nuori tytär
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään alle 70-vuotiasta, joka olisi ollut "vain" kotiäiti. Jos joku on nykyään kotiäiti, niin hän on sitä esim. hoitovapaan ajan, lapsen terveydellisistä syistä joutuu pitämään kotikoulua, hoitaa maatilaa samalla, kun lapset ovat kotona, toimii yrittäjänä jne.
No mä olen kotiäiti ja ylpeä siitä. N40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nyt kotiäitiydestä johtua, että sulla on huono itsetunto. Olisithan voinut vaikka sanoa, ettei sen tartte käydä töissä, kun isällä on niin hyvä palkka.
Sinänsä kyllä hieman erikoista, ettei äiti jatkuvasta läsnäolostaan huolimatta ole saanut sua arvostamaan äitiyttä.Ei se kotiäitiys välttämättä ole pelkästää ihanaa rakastavaa huomioimista, vaan se oli etenkin teini-iässä yhtä h*lvettiä ja suorastaan tukahduttavaa kun äidillä ei ollut oikeasti mitään omaa elämää ja kaiveli huoneeni läpi päivittäin, otti kännykän ja kävi läpi viestit, kalusi laukun, halusi tietää kaiken missä menin ja kenen kanssa vaikka se olisi päivällä puoli tuntia. Rajoitti pukeutumista, rajoitti kavereiden näkemistä, raivosi ja komenteli ja kaikkea ja välillä tuntui että suorastaan inhosi minua. Osoitteli sormella kehoni epäkohtia, puristeli jenkkakahvoja ja sanoi lihavaksi, tuli koskemaan kaiken maailman näppyjä että "Mikäs tossa on? tee jotain itselles" jne.
No, tuollainen on väärää ja inhottavaa toimintaa äidiltäsi, mutta ei sillä kyllä ole mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa. Jos ihminen on tuollainen luonne niin ei se töissä käyminen olisi sitä tilannetta sen paremmaksi muuttanut, uskoisin.
Juu ei toi mihinkään kotiäitiyteen liity. Inhottava ihminen on inhottava, ja AP on lapsellinen typerys jos kuvittelee tuollaisen käytöksen johtuvan siitä, että äiti oli kotiäiti.
Toki ymmärrän, että jos äiti on inhottava ihminen, niin lapsi haluaisi äidin olevan poissa kotoa eikä kotiäitinä siinä kotona pilaamassa lasten päivää inhottavuudellaan.
En ole kotiäiti, eikä ollut minun äitinikään eikä edes hänen äitinsä, mutta minusta roolimallina oleminen on jotain ihan muuta kuin pelkkä ammatti.
Olen itse juristi enkä missään nimessä halua, että tyttäreni pitää minua roolimallina ammattini takia. Toivon, että olen hänelle hyvä roolimalli siinä, miten muita tulee kohdella, itsestään pitää huolta, arvostaa sitä mitä on saanut jnejne., ammattinsa toivottavasti valitsee omien mielenkiinnon kohteidensa pohjalta. Jos hän haluaa olla kotiäiti olen hänestä ylpeä, jos valintansa taustalla on halu omistaa elämänsä lapsilleen ja pitää heistä mahdollisimman hyvää huolta.
Itse en ainakaan lapsena edes tiennyt, mitä äiti ja isä teki työkseen, mutta sen tiesin kyllä, ettei kumpaakaan paljoa kotona näkynyt eivätkä he jaksaneet viikonloppunakaan minua juuri huomioida. Toivon, että minunkin lapseni muistavat ensisijaisesti, että olin omistautuva äiti joka leikki, huolehti ja panosti lastensa harrastuksiin yms.. Olen todella surullinen jos lapseni joko ylpeilevät tai häpeilevät kavereilleen ammattiani, ja ehkä hieman kateellinen niille äideille, jotka ovat voineet olla vielä enemmän läsnä lastensa lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sinä ap sitten teet elämässäsi ja millaisen mallin sait? Oletko sinäkin kotiäiti? Kai ymmärrät, että roolimalli on eri asia kuin se, että joku häpeää omia vanhempiaan.
Alue: Aihe vapaa
No, tuollainen on väärää ja inhottavaa toimintaa äidiltäsi, mutta ei sillä kyllä ole mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa. Jos ihminen on tuollainen luonne niin ei se töissä käyminen olisi sitä tilannetta sen paremmaksi muuttanut, uskoisin.