Kun "erakoiduin" niin aloin myös menestymään ja saamaan paljon enemmän aikaiseksi
Ennen olin liian kiltti tyttö ja juoksin kaikkien ihmisten oikkujen mukaan kun kuvittelin että pitäähän sitä nyt olla sosiaalinen. Oma elämäni ja saavutukseni kärsi. Nyt olen lopettanut ihmisten tapaamisen, edes vanhempia en mene katsomaan kuin jouluna ja vain yhden päivän ajan. Asiat on lähtenyt rullaamaan, opinnot sujuu, opin kieliä ja soittamaan instrumenttia jne. Kannattaa välttää ihmisten seuraa jos haluaa oppia jotain.
Kommentit (9)
People pleasing on aika uuvuttavaa puuhaa.
Olen huomannut saman asian. Kun karsii kaiken turhan sosiaalisen hässäkän elämästään, saa paljon enemmän aikaan ja on jopa onnellisempi. Nytkin olen kirjoittamassa kirjaa/teosta, mitä nyt välillä käyn lepuuttamassa ajatuksia palstoilla.
Hyvä aloitus. Itse olen tässä miettinyt, mitä tapahtuisi jos lakkaisin teeskentelemästä mukavaa? Erakoitunut olen jo, niin pitkälle kuin se naimisissa ollessa on mahdollista. Mutta opiskelen, eikä se oikein etene.
Minä en siis ole luonnostani mitenkään mukava ihminen. Mutta minulla on ollut tosi tiukka kotikasvatus, joten esitän aina ihmisille iloista ja pirteää ja hymyilevää ja herttaista pikkunaista. Ja nyt olen alkanut miettiä, että mitä jos en enää tekisi sitä? En tekisi sosiaalista tilannetta toiselle ihmiselle helpoksi? Miksi minun pitää kärsiä epämukavuutta siksi, että toisella ei olisi epämukava olo?
En edes tiedä, miten käyttäytyisin jos olisin vaan oma itseni. Luultavasti istuisin jossain nurkassa tuijottaen synkän näköisenä seinää, täysin tyytyväisenä itseeni ja elämääni.
Ihmiset kuluttaa loppuun, jos on tietynlainen persoona. Etenkin, jos sattuu olemaan paljon mulkkuja ympärillä. Korona on pelastanut monen järjen.
Todennäköisesti vanhempasi halusivat, että sinä pistät heidän tunteensa omiesi edelle. Nyt sitten kulutat itsesi puhki, kun hylkäät omat tarpeesi, ja pistät muiden tarpeet jalustalle. Voisit tietty tavata ihmisiä paljon enemmänkin, jos lakkaisit tekemästä niin.
Minua sos. suhteet piristävät ja saan aikaan enemmän, kun välillä esimerkiksi kyläilen jossain. Kavereiden kanssa jutteleminen on hyvä myös mielenterveydelle ja kavereista voi olla joskus hyötyä ja apua (hyvät vinkit mistä esim. ostaa joku juttu, kyyti marketista kotiin) jolloin aikaa säästyy, kun ei tarvitse kaikkeen ostaa apua tai tehdä itse. Tietenkin vastapainona itsekin haluaa auttaa ja kuunnella muita ja siihen menee aikaa. Jos se kutenkin tuo molemmille osapuolille hyvää mieltä, niin jäädään voiton puolelle.
Ei ole silti minulta pois jos joku haluaa olla lähes ilman sosiaalista elämää, sehän on ok tapa elää jos oikeasti on onnellinen niin.
Erakoituminen sopii sinulle, mutta ei voi yleistää. Miellyttämisen tarve ja teeskentely on eri juttu kuin vastavuoroinen sosiaalinen toiminta.
Itse opin parhaiten, kun olen vuorovaikutuksessa inspiroivien ja omaperäisten ihmisten kanssa. Sen sijaan turhat asiat, kuten kaukaisen serkun häät, skippaan hyvällä omatunnolla.
jahas, tarvitsisitko jotain aktiivisuuteen kannustamista ja sosiaaliseen yhteisöllisyyteen ohjailemista vaikka jonkin puuhapuuhastelun merkeissä
😈
Juu, mutta tasapaino on hyvä pitää, pitemmän päälle se käy tylsäksi olla keskenään. Vaikea aloittaa tuttavuuksia uudestaan, mitä enemmän aikaa kuluu sen vaikeampaa.