Olen syrjäytynyt yhteiskunnasta.

Asenneongelma. Kaikki lähtee kuitenkin itsestäsi. Aseta tavoitteita. Kaikkea hyvää elämääsi!

Niin minäkin, tapaturman ja pitkän sairastelun jälkeen olen jäänyt pikkuhiljaa ystäväpiireistä ja yhteiskunnasta ulkopuolelle. En oikein saa elämästäni kiinni enää ja odottelen taas seuraavaa leikkausta... Huoh. Välillä toivon, etten olisi selvinnyt onnettomuudesta.

Hassua, minäkin olen mies ja ihan hyvin menee. En sitten varmaan osaa hoitaa tuota itsesäälikuviota oikein. 

Samoin. Olen ollut kiusaamisen takia pois työelämästä 15 vuotta. Silti vieläkin helmikuun alku on vaikea, koska irtisanouduin silloin. Olin tosi hyvä työssäni, mutta ei se vaan sitten jatkunut. Nyt teen muita juttuja elämässä.

Päivät lipuu omalla painollaan.

Oma valinta sitten ilmeisesti. Haaveilen muutosta ulkomaille vuosien päästä. Jatkan tämän elämän nyt samaa, mitä tähänkin asti.

Ei ole mitään asenneongelmaa. Olen lopullisesti pois yhteiskunnan pyörästä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä mies sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta sitten ilmeisesti. Haaveilen muutosta ulkomaille vuosien päästä. Jatkan tämän elämän nyt samaa, mitä tähänkin asti.

Ei ole mitään asenneongelmaa. Olen lopullisesti pois yhteiskunnan pyörästä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä mies sotaa.

Unelmat ovat tärkeitä.

Voisitko unelmoida lisää?

Mistä saat hyvää oloa?

Pienin askelin.

Puhu itsellesi lempeästi. Vaadi sopivasti.

Olet just hyvä niinkuin olet.

Voi ei, olen syrjäytynyt vaikka edustan naissukupuolta :( olen syrjäytymisestä huolimatta silti onnellisempi kuin koskaan.

Mistä olet pyytänyt apua ja mihin? Milloin olet istse auttanut toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta sitten ilmeisesti. Haaveilen muutosta ulkomaille vuosien päästä. Jatkan tämän elämän nyt samaa, mitä tähänkin asti.

Ei ole mitään asenneongelmaa. Olen lopullisesti pois yhteiskunnan pyörästä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä mies sotaa.

Unelmat ovat tärkeitä.

Voisitko unelmoida lisää?

Mistä saat hyvää oloa?

Pienin askelin.

Puhu itsellesi lempeästi. Vaadi sopivasti.

Olet just hyvä niinkuin olet.

Ihan hyvää elämää elän. Aina välillä katkeruus puskee läpi siitä, minkälaista elämäni olisi voinut olla.

Masennus puskee läpi. Oikeastaan en odota elämältä mitään. En usko löytäväni tosi rakkautta tai saavani enää normaalia työtä. Se juna meni jo. Nyt odotan, että voisin joskus matkustella ja muuttaa ulkomaille. Ystäviä ei ole, ja olen pettynyt ihmisiin.

Tämä elämä on vain tälläistä. En usko tulevani ikinä aidosti onnelliseksi. Mitä se sitten onkaan.

Ole onnellinen tilanteestasi.

Olet päässyt irti paskakasasta, älä työnnä enää päätäsi sinne takaisin, koskaan.

Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Samoin. Olen ollut kiusaamisen takia pois työelämästä 15 vuotta. Silti vieläkin helmikuun alku on vaikea, koska irtisanouduin silloin. Olin tosi hyvä työssäni, mutta ei se vaan sitten jatkunut. Nyt teen muita juttuja elämässä.

Päivät lipuu omalla painollaan.

Joskus se on vaan hyvä ottaa aikaa itselleen ja asioiden selvittämiseen. :D

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet pyytänyt apua ja mihin? Milloin olet istse auttanut toista?

Olen pyytänyt apua ja saanutkin apua. Omat resurssit on niin vähäiset, että en koe kykeneväni auttamaan muita nyt. Uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Minut on tarkoitettu olemaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin. Olen ollut kiusaamisen takia pois työelämästä 15 vuotta. Silti vieläkin helmikuun alku on vaikea, koska irtisanouduin silloin. Olin tosi hyvä työssäni, mutta ei se vaan sitten jatkunut. Nyt teen muita juttuja elämässä.

Päivät lipuu omalla painollaan.

Joskus se on vaan hyvä ottaa aikaa itselleen ja asioiden selvittämiseen. :D

Mulla on ollut aikaa. Mutta joo, elämäni kaikki aika on käytettävissä itselleni. Mitään ei ole pakko tehdä. Saan nukkua niin paljon kuin huvittaa.

Niin minäkin, vaikka olenkin nainen. Minua koitetaan auttaa vain tarjoamalla kuntouttavaa työtoimintaa ja lääkitystä, sitä samaa aina vaan, vaikka mitä itse sanoisin. Voin ihan hyvin, olen vain hyvin kyllästynyt elämääni ja yksinäinen. Kumpaankaan niistä ei ole mistään työkokeiluista tai lääkkeistä ollut apua. Työkokeilut on ihan siedettävää tekemistä hetkeksi, riippuen paikasta, mutta siinä se.

Ennemmin kuin koittaa opiskella jotain, minun pitäisi vain istua ja odotella kotona, että kyllästyminen ja yksinäisyys kaikkine oireineen menee ohi. Kouluun ei voi missään nimessä päästää enää työkkärin avulla ainakaan...

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen tilanteestasi.

Olet päässyt irti paskakasasta, älä työnnä enää päätäsi sinne takaisin, koskaan.

Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos. Elämä on kuin jalanjälki hiekassa, jonka tuuli pyyhkii pois. Niin kuin surut ja murheet myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet pyytänyt apua ja mihin? Milloin olet istse auttanut toista?

Olen pyytänyt apua ja saanutkin apua. Omat resurssit on niin vähäiset, että en koe kykeneväni auttamaan muita nyt. Uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Minut on tarkoitettu olemaan näin.

Sinulla on myös mahdollisuus halutessasi muuttaa kohtaloasi!

Meillä jokaisella on oma elämämme elettävänä, niin se taitaa olla. Nyt lähden kävelylle, iloitsen siitä, että olen terve ja aurinko paistaa. On niin paljon syitä olla kiitollinen.

Olen ihminen, jolla ei ole odotuksia itsensä suhteen, ei suuria tavoitteita. Olen vain. Annan pakkasen pyyhkiä surun pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet pyytänyt apua ja mihin? Milloin olet istse auttanut toista?

Olen pyytänyt apua ja saanutkin apua. Omat resurssit on niin vähäiset, että en koe kykeneväni auttamaan muita nyt. Uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Minut on tarkoitettu olemaan näin.

Sinulla on myös mahdollisuus halutessasi muuttaa kohtaloasi!

Olen miettinyt sitä paljon, tosi paljon. Ja todennut, että en halua.

Minulla on kaksi kohtaloa, ja sitten tämä, jossa en valitse kumpaakaan noista.

Toisessa saisin rikkaan miehen ja kaksi lasta ja toisessa köyhän ja kunnollisen miehen ja yhden lapsen. En valitse kumpaakaan noista. Valitsen itseni. Käytän tämän elämän itselleni ja ehkä hyväntekeväisyyteen. En lapsiin tai miehen tarpeisiin.

Elän vain itselleni. Niinkuin tähänkin asti.

Aina jos saa jotain, joutuu luopumaan jostain. Mitään ei ikinä vain saa ja saa.

Joten tasapaino säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet pyytänyt apua ja mihin? Milloin olet istse auttanut toista?

Olen pyytänyt apua ja saanutkin apua. Omat resurssit on niin vähäiset, että en koe kykeneväni auttamaan muita nyt. Uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Minut on tarkoitettu olemaan näin.

Sinulla on myös mahdollisuus halutessasi muuttaa kohtaloasi!

Olen miettinyt sitä paljon, tosi paljon. Ja todennut, että en halua.

Minulla on kaksi kohtaloa, ja sitten tämä, jossa en valitse kumpaakaan noista.

Toisessa saisin rikkaan miehen ja kaksi lasta ja toisessa köyhän ja kunnollisen miehen ja yhden lapsen. En valitse kumpaakaan noista. Valitsen itseni. Käytän tämän elämän itselleni ja ehkä hyväntekeväisyyteen. En lapsiin tai miehen tarpeisiin.

Elän vain itselleni. Niinkuin tähänkin asti.

Aina jos saa jotain, joutuu luopumaan jostain. Mitään ei ikinä vain saa ja saa.

Joten tasapaino säilyy.

Olen elänyt yhden lapsen tarpeisiin seitsemän vuotta, sitä ennen koitin elää yhteiskunnan ja perheen odotustusten mukaan. Nyt ja tulevaisuudessa elän vain itselleni.

Valitsen tien, jota ei ole kirjoitettu minulle tähtiin. Katson mihin se johtaa.

Tuolla logiikalla kaikkien miesten pitäisi olla syrjäytyneitä.