Minkälaisten tyyppien (miesten ja naisten) kanssa teitä on yritetty parittaa?

Ei onneksi kenenkään kanssa.

Minua luultiin kai aika yleisesti homoksi (!), joten minulle oli järjestetty sokkotreffit miehen kanssa. Luulin tapaavani naisen. :O

Eroni jälkeen kavereideni vaimot tarjosivat omia kavereita naisystäviksi. Oikein tungosta oli, mutta en lähipiiristä viitsinyt ottaa.

Elämäntapatyöttömän pilveä polttelevan hipin kanssa :D Ihan hyvin meni, tapailtiin muutama kuukausi, hauskaa oli. Pilveä en polttanut itse. Hippikin eli perinnöllä (ja epäilen että pilven myynnillä), niin ei tarvinnut rahaa miettiä.

Lukiossa yhdelle luokan lätkäjätkälle. Halusin kovasti poikaystävää ja hän oli hyvä tyyppi, joten annoin mahdollisuuden, mutta ei ollut kemiaa edes pusuun asti. Siinä vaiheessa oli vähän kiusallista.

Äiti yritti naittaa kuuskymppiselle lihavalle egyptiläiselle miehelle kun olin 22. Hyi helv.

Vierailija kirjoitti:

Äiti yritti naittaa kuuskymppiselle lihavalle egyptiläiselle miehelle kun olin 22. Hyi helv.

Mutta jos oli rikas ja osasi ulkoa tuhat ja yksi värssyä K*raania, olisi naimakaupat kannattanut ehdottomasti tehdä.

Olen yli viisikymppinen sinkku. Matkan varrella on ollut muutama omituinen paritusyritys. En ole koskaan etsinyt miestä (mutten ole juossut karkuunkaan), ja jotkut ovat kai huolestuneet ja ajatelleet, että kuka tahansa kelpaa. Tai ehkä he ovat ajatelleet, että minä en kelpaa kenellekään ja tarvitsen apua.

Yhteistä näille paritusyrityksille on ollut se, että tarjottu mies on ollut jollain tavalla niin outo, ettei hän ole saanut itselleen naista. Esimerkkinä vaikka tuppisuinen ja vähän tympääntyneen näköinen tuijottelija. Yhtä paha on mies, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Pelkkä ruuvi-mutteri-asetelma ei riitä, minulle ainakaan.

Mieleenpainuvin tapaus oli mies, jolle kaverini oli mainostanut minua miehennälkäisenä sinkkuna, joka oli kuulemansa perusteella kovasti kiinnostunut tästä miehestä. Kyseessä oli kaverini entinen miesystävä. Minä olin kolmikymppinen, kaverini ja tämä tarjokas viisissäkymmenissä. Kohteliaisuudesta menin sokkotreffeille, ja vaikka mies olikin mukava ja mielenkiintoinen, en päässyt yli siitä, että hän oli valtavan lihava, hänen hiuksensa hapsottivat olkapäillä ja toinen etuhammas puuttui. Nuo asiat olisi voinut vielä parannella, mutta se, että hänellä oli paha sydänvika ja huonot elintavat eli andropaussinen äkkikuolema odottamassa, oli minulle liikaa. Kaverini (tai siis entinen kaverini) oli sitä mieltä, että me sovimme loistavasti yhteen, ja sain tuosta miehestä joksikin aikaa riesan. En tiedä, oliko juttu jokin vedonlyönti tai velka, mutta ikävä temppu se silti oli.

Parittaminen on laitonta ja kusipäistä hommaa.

Jostain syystä (ennen kuin tapasin nykyisen mieheni) kaverini yrittivät aina parittaa minua som@li-miesten kanssa.

En tiedä miksi, en ole itse som@litaustainen tai edes sieltä päin (eikä ole nykyinen miehenikään).

Jonkun YH-mamman kanssa kerran yritettiin parittaa, se oli ihan hirveetä. Toinen vielä kuvitteli heti, että olisin alkanut hänen äpärämuksuilleen leikkimään isää.

Toisella kerralla kohteena oli muuten ihan mukava mimmi, joka oli todella reilusti ylipainoinen. Itse olen aina ollut hyvässä kunnossa, enkä voisi kyllä kuvitellakaan mitään läskiä paria itselleni.

Ja kolmanneksi: minuakin on joskus luultu homoksi ja yritetty treffittää kundin kanssa. 

Pari karibialaistaustaista hyvää naispuolista ystävääni yrittivät parittaa minua aina suomalaisten mimmien kanssa nuorempana kun tavattiin uusia ihmisporukoita, joissa oli suomalaisia ja etnisiä mimmejä mukana, niin kuin aloitusolettamana en voisi kiinnostua muista? En edes miettinyt asiaa silloin sen kummemmin, mutta se tuli tuossa pari vuotta sitten mieleen. Hieman outoa. Itse kummatkin kuitenkin perustivat perheet suomalaisten miesten kanssa ja saivat lapsiakin jne.

Vierailija kirjoitti:

Parittaminen on laitonta ja kusipäistä hommaa.

Otsikossa ei ole kyse laittomuuksista vaan parinmuodostuksesta ja parisuhteeseen saattamisesta

Minua on vain kerran yritetty parittaa, yli 20 vuotta sitten teininä. Kyseessä oli ihan asiallinen, rauhallinen pari vuotta vanhempi poika, mutta ei niin mitään kemiaa kummankaan puolelta. Löysin omin neuvoin tulevan aviomieheni ja lasteni isän puolen vuoden sisällä tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Minua luultiin kai aika yleisesti homoksi (!), joten minulle oli järjestetty sokkotreffit miehen kanssa. Luulin tapaavani naisen. :O

Ei hyvää päivää, ei noin, ei todellakaan noin. Siis nyt viittaan noiden sokkotreffien järjestäjiin. Joku ammattimatchmaker varmaan pyörtyisi, jos saisi tietää. Seksuaalisen suuntautumisen olettaminen ilman varmaa tietoa on sen verran räikeä moka, että ei voi olla kuin amatöörit asialla.

Minäkin olen huomannut vähän sitä suhtautumista, että koska olen tietyn ikäinen sinkkunainen, niin minulle pitäisi kelvata kuka tahansa. On vihjailtu, että voisin lähteä treffeille mm. alkoholiongelmaisen, selkeästi autisminkirjolla olevan tai kaikkea opiskelua ja kouluttautumista vihaavan miehen kanssa (itse tykkään siis käydä mm. erilaisia kursseja ja opintokokonaisuuksia omaksi ilokseni). En ole suostunut ja joku naittaja onkin siitä loukkantunut. Jos haluaa leikkiä amoria, niin pitää olla valmis myös siihen, että kaikki eivät halua leikkiin mukaan yhtä suurella innolla. Tosin näissä parituksissa ei tunnu olevan pääasia se, että sinkku löytää rakkauden vaan se, että saadaan näpäyttää ja nöyryyttää sinkkua ja näyttää tälle, missä tämän todellinen paikka on nokkimisjärjestyksessä.

Muaa hävetttää antaaa väärä kuva ympäristösssä nörttinä introvertttina vaikkka sisimmässsäni olen huuumorintajuinen ja hävytön ihhminen suorastaaan, kuitenkin hienostuneeella tavalla hävytön että en mä nyt kenenkään persettä ole kourisnmassa tyyliin yms. vaaan ihan ajatusmaaailma ja mielikuvitus.

Aina on ollut se yksi yhteinen tekijä: olemme molemmat sinkkuja. Siihen ne sitten jääkin.

Kylän suurimman sikalan nuorelle isännälle. Hän olisi kuulemma ollut vähään tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Muaa hävetttää antaaa väärä kuva ympäristösssä nörttinä introvertttina vaikkka sisimmässsäni olen huuumorintajuinen ja hävytön ihhminen suorastaaan, kuitenkin hienostuneeella tavalla hävytön että en mä nyt kenenkään persettä ole kourisnmassa tyyliin yms. vaaan ihan ajatusmaaailma ja mielikuvitus.

Elii rakastan suorastaaan ihmisiä joiden kansssa voi olla vapaasti ja avoiimesti. Mä oon todistanut itttse sen että mitä on kunn ihminen alkaaa kasata ja kerätä itsellleeen kaiikki maaailman murheeet ja litistyy sen painon allle.

Vanhan kaupankassan ja itse opiskelen lto:ksi. Juu ei kiitos.