Onko KIUSAAMINEN yleistä lastenne pk:ssa tai koulussa? Minä olen ihan järkyttynyt siitä, miten

kun asiat eivät mene kuten tahtovat. En tiedä missä vika, varmaan osittain lapsen temperamentissa, kasvatuksessa tai kotioloissa, päiväkodin olosuhteissa jne.



Luulisin tuollaisen käytöksen heijastuvat lapsen pahasta henkisestä olosta, mistä sitten johtuukaan. Jotkin eivät varmaan saa tarpeeksi läheisyyttä tai oman vanhemman aikaa, joillekin ryhmässä oleminen on tavattoman stressaavaa mikä tuottaa epätoivottavaa käytöstä - en minä vaan tiedä miksi jotkut ovat väkivaltaisempia kuin toiset.

vanhemmissa. Eivät vaan välitä mitä kullanmuru muille tekee. Kasvatus on koulutettujen kuntatyöläisten asia. Omaa vastuuta ei tunneta eikä tunnusteta. Mulle-kaikki-nyt-heti-yhteiskunnan toivot kun tekevät kersoja ja eroavat heti kun ei enää jakseta yöheräilyjen takia maitopulloa lämmittää.

että kymmenen - kahdenkymmenen lapsen ryhmässä on yleensä ainakin yksi tai muutama lapsi, jotka oireilevat hankalasti ulospäin ja ovat aggressiivisia toisia lapsia kohtaan. Lapset oireilevat käytöksellään.

poikani aina kertoo kuinka se ja se teki sitä ja töni sitä. Onneksi kertoo vielä (6v)

Hoitajat eivät kaikkia ehdi huomata ja tietyt lapset pomottaa

Kyllä sen näkee jo eskarista, kenestä tulee vaikeuksia.

Ei kannata opettaa lasta kääntämään poskea vaan vetämään turpiin takaisin. Esikoisen kanssa tein sen virheen, että kasvatin kohteliaita tapoja ja yritin opettaa ymmärtämään ja kaikkea blaa blaa. Nämä muutama häirikkö kiusasi niin monta vuotta, kunnes lopulta käsin pieksää kunnolla. Kun pari kertaa veteli turpiin niin kiusaaminen sitten loppui.



Nuoremmat olen kasvattanut niin, että antaa mennä takaisin jo heti päiväkoti-iässä. Että maailmassa ei pärjää kiltteydellä. Hyvin ovat pärjänneet, ei ole kiusattu kun ovat heti eskarissa ja ekaluokalla lyöneet kaks kertaa kovempaa takaisin.



Ei näihin hulluihin kakaroihin auta muu kuin se, että mätkit kuonoon niin, että uskovat, ettei ole tulemista päälle.



Opettajille ja muille on turha juoruta. 'Eivät viitsi sekaantua asioihin.

On täysin selvää että siellä missä on lapsia on kiusaamista.

On opettajien ja vanhempien vastuulla puuttua siihen välittömästi, mutta ikinä, koskaan ei kiusaamista saada kokonaan loppumaan. Sellaista utopiaa ei ole olemassakaan.



Paras keino suojata lastaan kiusaamiselta on kasvattaa luja ja kestävä itsetunto.

Näin ainakin meidän päiväkodissa.



Joten ongelmaahan ei sitten ole lainkaan.



Ja me kun kuvittelimme päässeemme synkästä keskiajasta tai ainakin kivikautisajoista.



Surullista, mutta totta.

... ja se oma kullannuppu ei TIETENKÄÄN tehnyt sille toiselle mitään!



Oma kokemukseni on pojan eskarista se, että joskus kun itse sattui riitatilanteeseen paikalle, jossa oma poika itkee toisen pukanneen tms. niin ensimmäisenä kysyn, että no mitä sinä teit?

Siitä kun vyyhtiä aletaan purkaa niin syytä oli molemmissa, mutta mitä tekeekään toisen pojan äiti?!?! No kauhistelee pojalleen joka valehtelee silmät päästään toisen vaan lyöneen, hän ei tehnyt mitään, että no kai se **** pyysi anteeksi!

Koittakaapa itse mennä siellä lasta hakiessa tai viedessä kuuntelemaan molempien lasten selitykset yhdessä hoitajan kanssa. Ei se oma lapsi ole aina rehellinen. Tässä tapauksessa hoitaja oli nähnyt tilanteen ja kertoi poikani puhuvan totta (kertoi myös omasta tyhmästä käytöksestään toista kohtaan avoimesti)

Vanhemmat, silmät auki!

Kotoahan se lähtee. Jotkut vanhemmat eivät välitä, toiset pitävät tärkeimpänä opettaa jo pienestä pitäen kyynärpäätekniikan ja kolmannet sitten yrittävät kasvattaa lapsensa pitämään puoliaan ja jollain tavalla olemaan välittämättä ja välttelemäänkin kiusaajia.

eli syyttää lasta siitä, että on se sinun syysi, että sinua potkittiin.



Minua kasvatettiin juuri niin. Kun minut teininä raiskattiin, en enää uskaltanut kertoa kotona, koska pelkäsin, että taas kysytään, että mitä teit, että ansaitsit raiskauksen.

On päiväkoteja ja kouluja, joissa henkilökunta on poikki ja ei jaksa puuttua ja on resurssipulaa. On päiväkoteja joissa ollaan sitä mieltä ettei päiväkoti-ikäinen lapsi osaa kiusata. On päiväkoteja joissa erityislapsille (tässä tarkoittaen lähinnä käytöshäiriöisiä, joilla on ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja lapsia joilla liian suuri ryhmäkoko aiheuttaa häiriöitä yms.) ei riittävää tukea ja paikkaa.



Joo ja tiedetään että nämä eivät ole monestikaan päiväkodista lähteneitä ongelmia, vaan kunnan rahahanoista ja päättäjistä kiinni. Mutta asiat ovat todellisuutta. Ei siellä päiväkodissa ehditä, jakseta eikä ymmärretä, eikä aina ole taitoa käsitellä näitä tilanteita. Ryhmät ovat isoja ja eivät tue lapsen kehitystä, vaan aiheuttavat vain lisää ongelmia.



Tuosta kun joku mietti näiden kiusaajien kotioloja yms. niin näissä kiusaajissa voi olla myös paljon lapsia joilla käytös ei johdu pelkästään kotoa. Monella näistä lapsista selviää koulussa ongelmien myötä selittäviä syitä (esim. asperger, adhd yms. piirteitä). Vanhemmat voivat todella yrittää, mutta silti käytös näkyy juuri ryhmässä.