Lue keskustelun säännöt.
Ovatko alkoholistien lapset kuitenkin lopulta elämässä aika hyvin pärjääviä?
02.02.2021 |
En tarkoita vähätellä alkoholistivanhemman aiheuttamaa traumaa, mutta tällainen kuva minulle on syntynyt. Hämmästyttävän moni alkoholistiperheestä tuleva on kuitenkin todella taitava selviytyjä. Ihan kuin alkoholistivanhemman kanssa kasvaminen korostaisi lapsessa tietynlaisia, usein työssä ja ihmissuhteissa positiiviseksi katsottuja piirteitä, kuten vastuunottamista, sosiaalinen joustavuutta, suorittajamentaliteettia sekä tietynlaista "menevyyttä". Oletan, että kun ei ole rajojen asettamiseen kyvykästä vanhempaan, niin lapsi joutuu/saa ihan eri tavalla itse määräämään rajoistaan, joka kehittää itsenäisyyttä ja toisaalta ei kahlitse liikaa murrosiässä.
Itselläni on vuorostaan ylisuojeleva kasvatus ja ongelmat tuntuvat olevan ihan eri planteetalta. Olin eräässä vertaistukitoiminnassa ja alkoholistin lapsi oli siellä ehdottomasti meistä se pärjäävämpi, vaikka itse olen se jolla on ollut "hyvä" kasvatus.
Kommentit (44)
Suorittaja pärjää työelämässä. Parisuhde onkin sitten eri juttu. Jos ei ole saanut rakkautta alkoholistivanhemmalta, ottaa helposti puolison, joka ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla on kuitenkaan molemmat vanhemmat alkoholisteja. Elämä voi olla aika normaalia sen raittiin vanhemman ansiosta.
Alkoholistien lapsien ongelma on rajattomuus. Kun on aina joutunut huolehtimaan itsestään ja muista, ja ei ole ollut siihen mitään kykyä lapsena, niin on tulkinnut ja hallinnut kaikkea mahdollista. Eli aamulla kun herää, huolehtii ja stressaa että kaikilla on ruokaa ja keittää puuroa vaikka 5-vuotiaana äidille ja siskoille. Aistii että äiti on krapulamorkkiksissa, saattaa tehdä itselleen jotain.. Tuntosarvet pystyssä ja valmiina reagoimaan.
Kasvu eheäksi ihmiseksi jää pois, sellaiseksi jolla on turvallisuudentunne. Siksi alkoholistin lapsi puolisona ylitulkitsee ja terapioi puolisoaan, suorittaa kodin asioita ja yrittää kontrolloida kaikkea, ruokavaliota, kemikaaleja, urheilua, parisuhteen tilaa. Elämä on kaikessa suorittamista "oikein". Tähän usein yhdistyy rajattomuus, eli kun lapsuudessa on ollut se muiden kapellimestari niin aikuisuus jatkuu samanlaisena. Kun näkee että kaveri/puoliso/työkaveri tekee jotain "väärin", niin tätä yritetään kouluttaa. Kovaa neuvomista sen sijaan että osattaisiin keskittyä omaan tekemiseen.
Alkoholistin lapsi voi olla myös köyhä, jolloin voi tulla kovia kateudentunteita. Kontrolloiva ja ahkera kateellinen alkoholistinlapsi voi saavuttaa paljon, mutta olla ihmisenä raskas. Itselleen erityisesti, uskon.
Muutama tällaisen tunteva...
Minun ja sisarusteni kohdalla ei ainakaan ole näin.
Ei se pintapuolinen pärjääminen ole koko totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi alkoholistiperheessä kasvanut kaveri, jolla ei ainakaan mene hyvin: lopetti amiksen kesken, elelee toimeentulotuella ja juo joka toinen päivä kännit. Tulevaisuuden suunnitelmissa kuulemma aikainen eläke. Ikää hänellä on 19 vuotta.
T. 18v
Et nyt ajattele kovin järkevästi. Ei se alkoholistin lapsena oleminen varmasti kenellekään anna parempia eväitä elämään.
Moni ihan raittiissa perheessa kavanut olisi ihan yhtä hyvin voinut olla sinua paljon pätevämpi. Tuskin se alkoholisti perheessä kasvaminen oli tuosta toisesta tehnyt niin ylivertaisien. Ehkä paremminkin niin, että siitä huolimatta, että oli joutunut kasvamaan alkoholistiperheessä oli pysynyt"järjissään".
Monta perhettä sivusta seuranneena voin sanoa, ettei alkoholistin lapsella ole helppoa. Vaikka hän myöhemmin kuinka hyvin pärjäisi elämässä , se ei ole sen alkoholistin ansiota, vaan siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistien lapsien ongelma on rajattomuus. Kun on aina joutunut huolehtimaan itsestään ja muista, ja ei ole ollut siihen mitään kykyä lapsena, niin on tulkinnut ja hallinnut kaikkea mahdollista. Eli aamulla kun herää, huolehtii ja stressaa että kaikilla on ruokaa ja keittää puuroa vaikka 5-vuotiaana äidille ja siskoille. Aistii että äiti on krapulamorkkiksissa, saattaa tehdä itselleen jotain.. Tuntosarvet pystyssä ja valmiina reagoimaan.
Kasvu eheäksi ihmiseksi jää pois, sellaiseksi jolla on turvallisuudentunne. Siksi alkoholistin lapsi puolisona ylitulkitsee ja terapioi puolisoaan, suorittaa kodin asioita ja yrittää kontrolloida kaikkea, ruokavaliota, kemikaaleja, urheilua, parisuhteen tilaa. Elämä on kaikessa suorittamista "oikein". Tähän usein yhdistyy rajattomuus, eli kun lapsuudessa on ollut se muiden kapellimestari niin aikuisuus jatkuu samanlaisena. Kun näkee että kaveri/puoliso/työkaveri tekee jotain "väärin", niin tätä yritetään kouluttaa. Kovaa neuvomista sen sijaan että osattaisiin keskittyä omaan tekemiseen.
Alkoholistin lapsi voi olla myös köyhä, jolloin voi tulla kovia kateudentunteita. Kontrolloiva ja ahkera kateellinen alkoholistinlapsi voi saavuttaa paljon, mutta olla ihmisenä raskas. Itselleen erityisesti, uskon.
Muutama tällaisen tunteva...
Tässä on pointtinsa. Alkoholistin lapsena, joka joutuu huolehtimaan itsestään, oppii helposti kontrolloimaan, eikä luota muihin tai että elämä kannattelee. Tällainen henkilö voi olla aikaansaava ja tehokas, mutta harvoin sosiaalisesti joustava.
Itse olen alkoholistin lapsi ja joutunut nuorena huolehtimaan paljon itsestäni. Olen pärjäävä ja minulla on kaikki palikat elämässä kohdallaan. Oma perheeni on minulle kaikki kaikessa ja lasteni kanssa pyrin täydellisyyteen kasvatuksessa (tiedän että ei ole järkevää, mutta tunnistan tämän loputtoman yrityksen ja jaksamisen tässä roolissa). Puolisooni olen sitoutunut ja yritän nähdä asioita hänenkin kannaltaan.
Erityisesti perheeni ulkopuolella olen kuitenkin myös täysin jääräpää ja ajoittain myös kova. En pyri välttelemään konflikteja. Pidän asioiden eteenpäin viemistä ja niiden ratkaisemista tärkeänä. Tietynlainen luotto muihin ihmisiin ja pehmeys puuttuu. Ymmärrän ja koen empatiaa, mutta silti se ei saa minua väistämään erimielisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sieltä positiviisia tarinoita löytyy, mutta tilastot puhua karua kieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistien lapsien ongelma on rajattomuus. Kun on aina joutunut huolehtimaan itsestään ja muista, ja ei ole ollut siihen mitään kykyä lapsena, niin on tulkinnut ja hallinnut kaikkea mahdollista. Eli aamulla kun herää, huolehtii ja stressaa että kaikilla on ruokaa ja keittää puuroa vaikka 5-vuotiaana äidille ja siskoille. Aistii että äiti on krapulamorkkiksissa, saattaa tehdä itselleen jotain.. Tuntosarvet pystyssä ja valmiina reagoimaan.
Kasvu eheäksi ihmiseksi jää pois, sellaiseksi jolla on turvallisuudentunne. Siksi alkoholistin lapsi puolisona ylitulkitsee ja terapioi puolisoaan, suorittaa kodin asioita ja yrittää kontrolloida kaikkea, ruokavaliota, kemikaaleja, urheilua, parisuhteen tilaa. Elämä on kaikessa suorittamista "oikein". Tähän usein yhdistyy rajattomuus, eli kun lapsuudessa on ollut se muiden kapellimestari niin aikuisuus jatkuu samanlaisena. Kun näkee että kaveri/puoliso/työkaveri tekee jotain "väärin", niin tätä yritetään kouluttaa. Kovaa neuvomista sen sijaan että osattaisiin keskittyä omaan tekemiseen.
Alkoholistin lapsi voi olla myös köyhä, jolloin voi tulla kovia kateudentunteita. Kontrolloiva ja ahkera kateellinen alkoholistinlapsi voi saavuttaa paljon, mutta olla ihmisenä raskas. Itselleen erityisesti, uskon.
Muutama tällaisen tunteva...
Tässä on pointtinsa. Alkoholistin lapsena, joka joutuu huolehtimaan itsestään, oppii helposti kontrolloimaan, eikä luota muihin tai että elämä kannattelee. Tällainen henkilö voi olla aikaansaava ja tehokas, mutta harvoin sosiaalisesti joustava.
Itse olen alkoholistin lapsi ja joutunut nuorena huolehtimaan paljon itsestäni. Olen pärjäävä ja minulla on kaikki palikat elämässä kohdallaan. Oma perheeni on minulle kaikki kaikessa ja lasteni kanssa pyrin täydellisyyteen kasvatuksessa (tiedän että ei ole järkevää, mutta tunnistan tämän loputtoman yrityksen ja jaksamisen tässä roolissa). Puolisooni olen sitoutunut ja yritän nähdä asioita hänenkin kannaltaan.
Erityisesti perheeni ulkopuolella olen kuitenkin myös täysin jääräpää ja ajoittain myös kova. En pyri välttelemään konflikteja. Pidän asioiden eteenpäin viemistä ja niiden ratkaisemista tärkeänä. Tietynlainen luotto muihin ihmisiin ja pehmeys puuttuu. Ymmärrän ja koen empatiaa, mutta silti se ei saa minua väistämään erimielisyyksiä.
Joskus mietin, että onko lapsuuteni ympäristö jossa huutaminen, itkeminen ja riidat (myös väkivallan pelko) aiheuttanut sen, että en hätkähdä pientä riitaa/vääntöä. Samalla alkoholismi ja henkiset ongelmat, joita olen nähnyt, saanut minut pitämään monia ihmisten ongelmia sellaisena, että heidän pitää itse tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisteja on niin paljon, ettei tätä voi pelkästään sillä yleistää.
Minä olen alkoholistin, joka asui tiilitalossa ja kävi valkokaulustöissä, lapsi. Meillä juotiin viiniä töiden jälkeen eikä päivät pitkä sohvalla kaljaa.
Toki jotain vaikutuksia oli jo lapsena, mutta olen tajunnut ne vasta jälkikäteen. Suurin osa ongelmistani johtuu ihan muusta, mm. siitä alkoholistin läheisriippuvaisesta puolisosta, joka tuon kaiken mahdollisti.
Resilienssi mulla on tosi kova. Tuli vastaan mitä vaan (ja on tullutkin), aina nousen jaloilleni. Kokonaisuutena en silti ole pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin terveistä perheistä tulleet tuttavani.
Kaikki minun tutut, jotka ovat alkoholistiperheistä ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita elämässä. Osa on syrjääntyneitä, mielenterveyspotilaita tai muuten vaan huonompiosaisia. Iät 33-45 välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut edes isää....
En pärjää elämässä kovin hyvin. Olen joutunut usein työelämässä hyväksikäytetyksi työnantajan toimesta. Murehdin kaikkea ja koko ajan. Pelkään tulevaisuutta...
Tuntuu etten riitä ihmisenä ja koen olevani usein masentunut...
Äiti oli alkoholisti (isäkin joi paljon ja kärsi mielenterveysongelmista) ja tunnistan itsessäni noita selviytyjän ja suorittajan piirteitä. Koulussa ja työelämässä olenkin aina pärjännyt hyvin. Mutta tunne-elämä ja ihmissuhteet onkin haastavampia. Ahdistun konflikteista ja vihamielisestä ilmapiiristä.
Onneksi löysin kuin löysinkin itselleni turvallisen ja hyvän parisuhteen, jossa käsitellä lapsuuden traumoja. Tiettyjen samanlaisista taustoista tulleiden ystävien vertaistuki on auttanut myös paljon. Valitettavasti useimmilla tuntemillani alkoperheen lapsilla ei mene yhtä vahvasti. Itsellä on hyvät tukiverkot auttaneet ja usein olenkin miettinyt, miten voisin auttaa tällaisia nuoria tai nuoria aikuisia vaikka vapaaehtoisena jossakin?
Ihan sama kun kysyisit, tuleeko lääkäreiden lapsista kunnollisia kansalaisia ja elämässä vanhempiensa tavoin menestyviä.
No, ei tule. Tästä ei niin kovinkaan pitkää aikaa ole, kun jonkun tuollaisen akateemisen ja menestyvän perheen lapsi pääsi kohentamaan ihan nuorena jo törkeimpien henkirikosten tekijälistaa. Tai joku lääkäri itse avautui jossakin aviisissa että lapsi on huumeiden orja. Tai....
Ihan tapauksesta riippuu, mitä alkoholistien/alkoholistin lapsesta tulee. Voi tulla juoppo, voi tulla menestyjä, voi tulla juoppo menestyjä, voi tulla luuseri.
Niin, eikä voi tässä myöskään unohtaa taas sitä nykyhetkellä muutamaankin otteeseen julkisuudessakin esiin nostettua lasten keskinäisesti harjoittamaa kiusaamista. Kiusattuna voi olla myös se alkoholistiperheen lapsi.
Totta kyllä sekin, että joskus ongelmaperheissä lapsesta kasvaa ihan omanlaisensa tyyppi, hyvässä mielessä omalainen, osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, osaa arvioida ihmisten käyttäytymistä, osaa nähdä muutakin kuin yhden näkökannan asioihin.
Hirveintä näissä tässä yhteiskunnassa on se, että niissä, joiden tehtävässä jollain tavalla joutuu erilaisten ihmisten, myös näiden ongelmaperheiden ihmisten kanssa tekemisiin, niin niissä tehtävissä on sellaisia tyyppejä, joilla ei ole mitään hajua, millaista se elämä näissä ympyröissä on, he arvottavat kaiken sen oman maailmansa mukaan. Heillä ei ole kykyä arvioida tai nähdä asioita muuta kuin sen oman tyylisensä elämän antaman tiedon valossa. He eivät tiedä, eivätkä kykene ajattelemaankaan mitä kaikkea tietyn muiden ihmisten elämänpiirissä tapahtuu ja mitä ilmiöitä siellä on. Niin kuin nyt vaikkapa joku terveyskeskuslääkäri, jolla ei ole hajuakaan millaisia paskoja ihmisissä löytyy!
Aloittajan mielikuva alkoholistista on varmaankin sellainen, että alkoholisti on se kaduilla heiluva ryysyläinen, se ihmisistä alhaisin, jota kaikki välttelevät.
No, alkoholisti voi olla myös se, joka on bisnesmaailman huipulla, jonka elämän kulissit ovat kunnossa.
että sillain.
Alkoholismin varjossa kasvamiseen liittyy lukuisia haitallisia toimintamalleja, kuten kulissien omaksuminen, tietynlainen bluffaaminen ja asioiden kriisiytyminen muualla kuin missä ongelma on.
Totta kai alkisvanhemman lapsi näyttää pärjäävältä! Se on se ainoa oppi, jonka hän kotoaan sai. Et tiedä, miltä hänen kotonaan näyttää ja miten hänen ihmissuhteensa toimivat - hänhän saattaa vaikka palata joka ilta kotiinsa hakattavaksi ja pelata pahan olonsa pois nettipokerilla.
Joo en minä ainakaan. Täysin epäonnistunut luuseri juoppo itsestäkin tuli.
En lähtisi yleistämään. Ei varmasti löydy kahta samanlaista alkoholisti tai alkoholisti perhettä. Lapset tarvitsee rajoja mutta ennen kaikkea rakkautta. Molempia voi löytyä tai olla löytymättä myös alkoholisti perheistä. Myös alkoholisti perheessä joku voi olla ylisuojeleva se voi olla toinen vanhempi, se voi olla isovanhempi, sisarus tai joku muu läheinen tai sukulainen.