Ovatko alkoholistien lapset kuitenkin lopulta elämässä aika hyvin pärjääviä?

Tässä päihdelääkärin sivulta testi jolla voi testata kuinka paljon alkoholistivanhempi on muokannut persoonallisuutta:

https://juhakemppinen.fi/alkoholistien_aikuisen_lapsen_persoonallisuust…

No ei ole. Katkeria ja kitketiä läh riippuvia. Muita moralisoivia ja jatkuvaa kompensaatiota etsiviä. Voi menestyä jollain alalla, mutta persoonina kylmiä. Kontrolli much..

Tää yleistäjäteuvo katkerana palstalla etsii kompensaatiota ja kyselee näitä mitä mieltä olet tällaisesta jne.. ei heikko minäkuva ja itsetunto.

Ei jatkoon. Rasittavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismin varjossa kasvamiseen liittyy lukuisia haitallisia toimintamalleja, kuten kulissien omaksuminen, tietynlainen bluffaaminen ja asioiden kriisiytyminen muualla kuin missä ongelma on.

Totta kai alkisvanhemman lapsi näyttää pärjäävältä! Se on se ainoa oppi, jonka hän kotoaan sai. Et tiedä, miltä hänen kotonaan näyttää ja miten hänen ihmissuhteensa toimivat - hänhän saattaa vaikka palata joka ilta kotiinsa hakattavaksi ja pelata pahan olonsa pois nettipokerilla.

Haitallisia toimintamalleja voi löytyä perheestä kuin perheestä, eikä välttämättä syynä ole alkoholi. 

Väkivaltaisen alkoholistivanhemman lapsena tärkein asia oli oppia olemaan näkymätön ja kuulumaton.

Mutta se myös opetti havaitsemaan tämän juopon mielentiloja hyvin pienistä asioista. Tämä oli hyvä oppi myöhemmässä elämässä, kun työssäni pystyin sopeutumaan asiakkaiden mielentiloihin rauhallisesti, koska en päästänyt heidän vuodatuksiaan, tai loukkauksiaan ihon alle. Tyyneys tarttui myös niihin "hankaliin" asiakkaisiin ja heitä sitten ohjattiin minulle, koska se oli win-win tilanne yhtiölle ja asiakkaalle. Minulla oli se ärripurri-asiakaskunta ja he olivat tyytyväisiä, kuten myös kolleegani.

Tein pitkän ja menestyksekkään työuran alallani ja olen nyt täysin palvelleena hyvällä eläkkeellä.

Käytän alkoholia puhdistus- ja desinfiointiaineena, mihin se on oikein sopiva aine. Muuten en.

Erään tutun väkivaltaisen juoppohullun kolmesta lapsesta yksi on hyvin menestyvä, yksi joi itsensä hautaan, yksi syrjäänvetäytyvä, melkein mykkä.

Oma äitini on harrastanut kaikenlaista sekoilua suunnilleen siitä lähtien, kun täytin 13 vuotta ja samassa yhteydessä hän muutti kotoa ja jäin isälleni. Olen ainakin tottunut olemaan lapsuudesta lähtien henkisenä tukena, terapeuttina, tsemppaamaan, ymmärtämään hyvinkin erikoisia oikkuja ja mielenliikauksia, paapomaan kanaemomaisesti sammumispisteessä olevaa ja its ariuhkauksia juttelevaa ihmistä jne. Se rooli oli jotenkin luonteva ja on edelleen.

Itse olen kympin tyttö, joka oli hiljainen, kiltti, nysväävä suorittaja, joka laittaa omat tarpeet aina sivuun ja kuulostelee muiden mielialoja pahinta peläten. Ainakaan en hätkähdä mistään kovin pienestä ja sitkeyttä löytyy. Ymmärrän ihmisten oikkuja ja heikkouksia hyvin. Mutta sisältä olen jotenkin rikki ja itsetuntoni on hyvin huono.

Ihan mielenkiintoista pohdintaa, muttujia on vaan niin paljon, että ei voi yleistää.  Minulla oli alkoholisti puoliso ja yksi lapsistani on hyvin pelokas ja pelkää aina että joku on häneen tyytymätön. Toinen lapsi on korostuneen itsevarma ja menevä. Kolmas on ailahteleva. Juuri silloin kun teimme riitaisiaa eroa, kaksi heistä pokkasi hymypatsaat koulussa. Mielestäni on olemassa tuollainen alkoholistien vanhempien suorittajalapsityyppi, josta voi tulla aikuisena menestyjä. He ovat hyvin surullisia tapauksia, koska vaikka he menestyisivät, se ei vie sitä pahaa oloa pois. Ei kannata kahdehtia heidän osaansa. Jos olet saanut hyvän taustan, niin he tsemppiä jostain muualta. Hyvästä itsetunnosta on kuitenkin paras ponnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Harvalla on kuitenkaan molemmat vanhemmat alkoholisteja. Elämä voi olla aika normaalia sen raittiin vanhemman ansiosta.

Eivätkä kaikki alkoholistit ole väkivaltaisia narsisteja.

Oma isäni kannusti ja kehui lapsiaan, eikä häntä tarvinnut koskaan pelätä. Kävi normaalisti töissä, oli silti alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on olemassa tuollainen alkoholistien vanhempien suorittajalapsityyppi, josta voi tulla aikuisena menestyjä. He ovat hyvin surullisia tapauksia, koska vaikka he menestyisivät, se ei vie sitä pahaa oloa pois.

Minun isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja aikuisena minulla oli pitkä ja menestyksekäs työura. Tästä kiitos kuuluu viisaan äitini antamalle tärkeälle elämänohjeelle. Hän sanoi; "Älä koskaan murehdi asioita, joille et voi tehdä mitään."

Minä en ole surullinen tapaus, koska minulla ei ole pahaa oloa siitä, että isäni oli alkoholisti. Hän eli omaa elämäänsä ja minä elän omaani. Kokemuksista, hyvistä ja pahoista, ihmisen pitää oppia sulkemaan pahat pois ja nauttia niistä hyvistä. Pahat kokemukset eivät tietenkään mihinkään katoa, mutta niitä oppii olemaan ajattelematta. Ja äitini opin mukaisesti en murehdi niitä pahoja asioita, koska en voi tehdä niille mitään.

25

Mulla oli suhde miehen kanssa, jonka molemmat vanhemmat olivat olleet alkoholisteja.

Hän oli ollut työ- ja opiskelumielessä todella kunnianhimoinen ja oli opiskellut itselleen työn, josta piti. Hän oli tunnollinen suorittajatyyppi. Arvostin hänessä tuota pärjäämistä.

Mutta: hänellä oli läheisessä ihmissuhteessa huono omanarvontunto tietyissä asioissa. Esimerkiksi tykkäsimme molemmat harrastaa liikuntaa, mutta minua häiritsi se, että hän oli hirveän ankara itseään kohtaan. Ei voinut välttämättä nauttia juoksulenkistä vaan se oli suoritus, jossa piti tapahtua tietyt asiat.

Hänessä oli myös kontrolloivuutta, mutta se ei ollut kuitenkaan häiriöksi asti suhteessamme. Huomasin vain, että hänellä oli tapana varmistella paljon asioita. Olen itse samanlainen, joten lähinnä ymmärsin häntä siinä. Että jos vaikka lähdetään jonnekin, niin pitää olla suunnitelma, että asiat onnistuvat.

Hän oli tavattoman negatiivinen joissain asioissa, sillä tavoin että "pessimisti ei pety" ja se oli mielestäni hyvin raskasta. Että ei voi luottaa, että asiat sujuu tai on se pelko, että eivät onnistukaan.

Minulla on ollut myös vaikea lapsuus, joten huomasin itsessäni samoja piirteitä, että oli sellaista tuttuutta. Eli sanoisin, että alkoholistin lapsi voi olla tosi pärjäävä, mutta myös tunnevammainen ihminen, jolla on tarve kontrolloida. Tai voi olla turvallisuushakuinen, kuten minä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä päihdelääkärin sivulta testi jolla voi testata kuinka paljon alkoholistivanhempi on muokannut persoonallisuutta:

https://juhakemppinen.fi/alkoholistien_aikuisen_lapsen_persoonallisuust…

Tein testin vaikka vanhempani eivät olleet alkoholisteja, vaan muulla tavoin ns. pihalla. Tulos kertoi, että on suuri todennäköisyys sille, että olen päihdeperheen lapsi. Tässä se nähdään, että aina ei tarvita päihteitä kun voi olla muita tekijöitä, joilla lapsista saa ns. epätasapainoisia. 

Minä sekä mieheni olemme alkoholistien lapsia. Hän on itse ryypännyt 20 vuotta ja tavatessamme mielenterveys aivan paskana. Itselläni on takana osastojaksoja sekä itsemurhayritys, psykooseja ja mielenterveyseläke. Kahdella sisaruksellani on alkoholiongelma. Kolmannella on sitten anoreksia sekä pakko-oireinen häiriö. Miehen siskot myös aika alkkiksia, eivät pysty ihmissuhteisiin ja pahoinpitelytuomiokin taitaa olla yhdellä.

Selviytymistarinoita todellakin.

Omista ystävistäni katsottaessa

ovat kyllä pärjänneet elämässä kun katsoo ulkopuolisena, mutta ne vauriot ovat jääneet itsetuntoon, käyttäytymismalleihin, ongelmallisiin parisuhdemalleihin ja kiintymyssuhteisiin.

Eli kun heidät paremmin tuntee, niin selkeästi on jättänyt jälkensä. Ulkopuolisen silmin ei varmastikaan huomaa mitään.

Mä olen muuten ihan tavallinen, mukava ja hyvin pärjännyt, mutta esim. parisuhteessa siedän liikaa huonoa kohtelua. Totuin kai siihen sietämiseen jo lapsena.

Minun alkoholisti-anopilla on kaksi alkoholistilasta. Molemmat ovat menestyneet tiettyyn pisteeseen asti elämässä, mutta myös romahtaneet nopeasti alas, niin työssä kuin ihmissuhteissa. 

Itse ajattelen nykyään, että olen kiitollinen siitä, millaiseksi alkoholistin mielelenterveysongelmaisen kasvattamana olen kasvanut. Aiemmin olin vihainen, kun koin lapsuuteni menneen pilalle. Nyt huomaan, että joustavuus, ennakointi, suoriutuminen, se että osaan pitää työ- ja kotiasiat erillään, pärjääminen ja usko siihen, että kaikki hoituu, ovatkin työelämässä melkoisia valtteja.

Negativen Jonne täällä vain moi!

Mustya tuli rokkitähti.

Mun veljestä tuli Katri Helenan kalakaveri.

Meillä auttoi kun tuimme veljekset toinen toisiamme.

Että kyllä ap on ihan oikeassa:)

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiintoista pohdintaa, muttujia on vaan niin paljon, että ei voi yleistää.  Minulla oli alkoholisti puoliso ja yksi lapsistani on hyvin pelokas ja pelkää aina että joku on häneen tyytymätön. Toinen lapsi on korostuneen itsevarma ja menevä. Kolmas on ailahteleva. Juuri silloin kun teimme riitaisiaa eroa, kaksi heistä pokkasi hymypatsaat koulussa. Mielestäni on olemassa tuollainen alkoholistien vanhempien suorittajalapsityyppi, josta voi tulla aikuisena menestyjä. He ovat hyvin surullisia tapauksia, koska vaikka he menestyisivät, se ei vie sitä pahaa oloa pois. Ei kannata kahdehtia heidän osaansa. Jos olet saanut hyvän taustan, niin he tsemppiä jostain muualta. Hyvästä itsetunnosta on kuitenkin paras ponnistaa. 

Jep, sain itse todistuksen keskiarvoksi 9,8 juuri silloin, kun vanhempani olivat juuri eronneet ja olin saanut iltaisin nukahtaa niihin pahimpiin perheriitoihin ja äitini kännisekoiluihin ja tulipalon sytyttämisyrityksiin jne. Mulla oli kolme harrastustakin iltaisin koulun jälkeen ja niissäkin nakutin hienoa jälkeä ja tuloksia.

T. Ketjussa aiemmin kirjoittanut kympin tyttö

Tilastollisesti alkoholin käyttö ja äo korreloivat positiivisesti keskenään. Eli älykkäimmät käyttävät eniten alkoholia, kun tutkitaan suuria massoja.

Yksi mahdollinen teoria tuon takana on se, että älykkäimmillä on hankalinta sopeutua elämään keskivertojen kanssa, niin juovat itsensä tyhmemmiksi. Lisäksi ne ns. rapajuopot ovat vain oieni osa alkoholismia. Moni alkoholisti on menestyvä tissuttelija. Ne geenit sitten periytyvät ja jos lapsi ei juo alkoholia, niin on todennäköisemmin huippusuorittajanörtti, joka ehkä addiktoituu työntekoon tai johonkin harmittomampaan asiaan.