Ennen pihi, nyt törsääjä
Olen kolmekymppinen nainen, joka viisivuotiaana oppi markan arvon. Olin suorastaan kolikkojeni varjelija, laskin markat kerran viikossa ja ne olivat suurin aarteeni.
Olen siis aina rakastanut rahaa, paljon enemmän kuin materiaa.
Sanotaan, etteivät ne eurot tilillä lämmitä. En tajua mistä sain kiskaistua tuon ajatuksen aivoihini ja sydämeeni, sillä nyt, ihan muutaman vuoden kypsymisajan jälkeen tuhlaan. Kaiken mitä tulee.
Viimeksi ostin älyvaa’an sadallaviidelläkympillä.
Ennen ostin Rainbown salaattijuustot, nyt Apetitia. Ennen arkijuustoa, nyt Oltermannia. Ja verrattain kallista kauramaitoa.
Ostan vaatteita ja muutaman sadan takkeja, kun ennen ostin vaatteet ihan oikeasti mieluiten kirpputorilta.
Mitä näitä listaamaan.
Pihistä törsääjäksi.
Onko muita, joille olisi käynyt samoin? Minun kohdallani ei ole kyse tulotason muutoksesta. Olen yhtä köyhä kuin ennenkin.
Kokemuksia? Onko kyse kituuttamiseen kyllästymisestä? TAI toisin päin?