13v toivoo minun olevan kuollut, kuten kaverinsa äiti, jotta saisi pelata enemmän
Vajaa vuosi sitten lapsi alkoi pelata niin paljon, että piti rajoittaa rajusti. Jos ei pelaa, katsoisi youtubesta pelivideoita, kun joku tubettaja pelaa. Jos ei rajoittaisi, joko pelaisi/katsoisi myöhään yöhön ja aamulla heräisi aikaisin pelaamaan.
Nyt viikossa on useampi peloton päivä, jotta ymmärtäisi, ettei voi pelata koko ajan. Muina päivinä pelaamista on rajoitettu myös tuntimäärin. Noina pelittöminä päivinä raivoaa, että pitäisi saada pelata. Ei suostu tekemään läksyjään, koska ei saa pelata.
Tänään, pelittömänä päivänä, on ollut pinna kireällä ja hermostunut. Huusi, että kaverinsa saa pelata paljon, koska hänen äitinsä on kuollut ja toivoo että minä olisin myös kuollut, jotta saisi pelata joka päivä paljon.
Pelaaminen on järkyttävä ongelma. Miten tämä loppuu? Olemme pulassa lapsen peliongelman kanssa.
Kommentit (32)
Kiinassa näille on kasvatuslaitoksia, jonne vanhemmat saa kipata ongelmakskaransa, jotka ovat jääneet kasvattamista.
Nyt kunnon rajat niihin peleihin, ajoita viikonlopulle, eli 2xviikko /1h!!!
Viet tenavan koulun jälkeen pulkkamäkeen niin saa kulutettua energiaa ja happea aivoille.
Apua on saatavilla perheneuvolasta/perhetyöstä. Lapselle keskusteluapua. Peleihin on muodostunut addiktio
Ap, minusta vaikuttaa siltä, että rajoituksillasi aiheutat vain vahinkoa. Komenna hänet liikkeelle vaikka kerran päivässä, mutta anna pelata, tai hän löytää addiktion jostain pahemmasta. Älä riistä noin rankasti sitä, mikä on hänen maailmansa nyt. Tai hän alkaa vihata sinua. Ei se mene noin, että totaalikielto poistaisi tarpeen vaan ehkä päinvastoin, saa kaipaamaan sitä ja halveksumaan kaikkea muuta. Kiellon jälkeen pelaamaan palaaminen on ehkä vain entistä nautinnollisempaa. Ehkä pelaaminen kuuluu ikäkauteen ja hyvä jos hänellä on jotain, mistä nauttii; jos huolehtisit vain tauoista, liikkumisesta, säännöllisestä syömisestä ja juomisesta?
Ei kiinnosta. Humanistit te todella olette pilanneet tämän maan.
Vierailija kirjoitti:
Oi kun lapset on sellainen rikkaus ja ilman niitä jää niin paljosta paitsi.
sori, väärä ketju
Miksi pitää rajoittaa pelaamista. Se on harrastus siinä missä muukin. Ja pelaamisesta voi saada ammatin jos tarpeeksi hyväksi kehittyy.
Kyllä ennen oli paremmin, jo ekalla luokalla sai pelata vaikla 10 tuntia putkeen.
Miksi haluat rajoittaa toisen ihmisoikeuksia?
Voimia, ap. Tutun lapsella on ihan samankuuloinen ongelma, et todellakaan ole yksin.
Peliaddiktio on ihan todellinen riippuvuus niin kuin vaikka päihderiippuvuudetkin. Lapsella on heikosti keinoja itse pyrkiä pois koukuttavasta kierteestä.
Ja tuosta otsikon uhkauksesta, ei lapsesi halua että olisit kuollut. Mutta tuo heitto kuvaa niiden tunteiden vahvuutta, jotka nousevat pintaan kun jokin tulee addiktion ja addiktin väliin.
En tiedä, mikä on paras keino, mutta haethan ammattiapua ja tietoa myös kansainvälisistä lähteistä?
Haluatko myös antaa vinkkejä meille, joiden lapset eivät vielä ole peli-iässä? Missä kohtaa pelaaminen alkoi mennä yli? Luuletko, että nyt voisi olla toisin jos pelit olisi kielletty alusta asti? Onko joku tietty pelityyppi erityisen addiktoiva?
Kyllä. Tämä. Näin tuli toimittua omien poikieni kanssa. Vanhemmalla nyt hyvä ammattikin ko.alalta. Nuoremmalla myös akateeminen koulutus. 147
Eli oli tarkoitukseni vastata nrolle 10
Vierailija kirjoitti:
Eli oli tarkoitukseni vastata nrolle 10
Voi taivas.....siis nrolle 8🤣😂
Jonkun antama ehdotus siitä, että vaadit lasta tekemään tietyt asiat ja muuten saa pelata kuulosti hyvältä.
Esim. tietyt kotityöt, läksyt, nukkuminen ja ulkoilu, muun ajan tehkööt mitä tykkää. Yöksi puhelin pois. Samalla teet selväksi että jos esim. läksyistä joutuu vääntämään, menee pelit jäähylle.
Tietysti myös valvot, millaisia pelejä lapsi pelaa.
Nuori peliaddikti. Ammattiapu voisi olla tarpeellista.
Sekä kännykkä, että pelikonsoli pois vaikkapa kuukaudeksi ensialkuun. Siitä se normaslielämä taas lähtee käyntiin. Lisäksi tiukka kotiaresti.