Pelkään käydä kaupassa koska ihmiset tuijottaa
Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Lääkkeet ei auta sama tunne on edelleen että kaikki tuijottaa. Pahin on kävellä keskellä kauppaa ja ihmisiä tulee joka suunnasta päin.
Mua alkaa aina huimaamaan kun se ahdistus on niin valtava. Ja kaikki myyjät puhuu niin hiljaa ettei kuule mitään. Apteekissa kun käyn ei kerrota mitään lääkkeen haittavaikutuksista ja katsotaan kuin halpaa makkaraa. Olen siirtänyt ostoksien teon nettiin .
Kommentit (27)
Kasvaako teiltä sarvet päästä? Vai miksi luulette että ihmiset tuijottaa? Kaikenlaisia taas liikenteessä. Olkaa sitten menemättä sinne kauppaan.
Muakin ärsyttää kun kaikki katsoo. Eläisivät omaa elämäänsä eikä mun. Miks on pakko tuijottaa!? Mut mulla on kyllä lääke joka toimii. Myös kampaajalla käydessä se auttaa paljon, ei tule tuskainen olo istua siellä pitkän aikaa toisten katseltavana. Kysy lääkäriltä toista lääkettä, ja mahdollisuutta vaikka johonki lyhytterapiaan, semmosia on netissäkin ihan hyviä, vaatii vaan lähetteen kunnalliselta asemalta. Tsemppiä, kaikki järjestyy vielä sullakin.
Tottakai kaikki tuijottavat. Ihan siinä missä sinäkin pälyilet kaikkia, niin he katsovat sinua juuri sen pälyilemisesi takia.
Jos olisit niin kuin muut, eli pukeutuisi normaalisti, pitäisit maskia, kulkisit suurinpiirtein ryhdikkäästi ja huolehtisit vain omista asioistasi, niin kukaan ei sinua noteeraisi ollenkaan, mutta nyt olet outo. Kaikki kiinnittävät katseensa outoon ja erilaiseen. Oma vika. Vain itseään voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää kun kaikki katsoo. Eläisivät omaa elämäänsä eikä mun. Miks on pakko tuijottaa!? Mut mulla on kyllä lääke joka toimii. Myös kampaajalla käydessä se auttaa paljon, ei tule tuskainen olo istua siellä pitkän aikaa toisten katseltavana. Kysy lääkäriltä toista lääkettä, ja mahdollisuutta vaikka johonki lyhytterapiaan, semmosia on netissäkin ihan hyviä, vaatii vaan lähetteen kunnalliselta asemalta. Tsemppiä, kaikki järjestyy vielä sullakin.
Ei minua häiritse yhtään istua kampaajalla. Päinvastoin siinä on oikein mukava istua, tutkailla muita peilien kautta ja höpöttää kampaajan kanssa.
Jopas olette tärkeää ja merkittävää väkeä. Ei minua ainakaan kukaan tuijota. Omia asioitaan ihmiset miettivät.
Vierailija kirjoitti:
Jopas olette tärkeää ja merkittävää väkeä. Ei minua ainakaan kukaan tuijota. Omia asioitaan ihmiset miettivät.
Lisään vielä, että silloin kun kärsin mielenterveysongelmista, niin tuntui että tuijotetaan, vaikka eihän se niin oikeasti ollut.
Aika itsekeskeinen ajattelutapa että olisitte niin kamalan mielenkiintoisia. Eiköhän ne ihmiset ihan vaan mieti illan ruokalistoja tai vaikkapa työjuttuja
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää kun kaikki katsoo. Eläisivät omaa elämäänsä eikä mun. Miks on pakko tuijottaa!? Mut mulla on kyllä lääke joka toimii. Myös kampaajalla käydessä se auttaa paljon, ei tule tuskainen olo istua siellä pitkän aikaa toisten katseltavana. Kysy lääkäriltä toista lääkettä, ja mahdollisuutta vaikka johonki lyhytterapiaan, semmosia on netissäkin ihan hyviä, vaatii vaan lähetteen kunnalliselta asemalta. Tsemppiä, kaikki järjestyy vielä sullakin.
En tiedä ketään, joka jaksaisi katsoa kampaajalla käyviä ihmisiä. Hieman haiskahtaa narsismi moisissa kuvitelmissa.
Jos ihmisiä haastattelisi kaupan ulkopuolella ja kysyisi näkivätkö sinua, tai jotain muuta henkilöä, eivät muistaisi.
Vaikka susta tuntuu siltä, kukaan ei sua tuijota. Ihmisillä on muuta ajateltavaa. Ja jos itse tuijotat, koska miten muuten tietäisit jonkun sinua katsovan, toki silloin voivat katsoa takaisin että miksi katsot.
Lakkaa siis tuijottamasta ja murehtimasta.
Ehkä sinunpitäisi vaihtaa lääkettä tai annostusta. Tuo on aika tavallinen vaiva.
Minä en katso ikinä ketään, kun ei yhtään kiinnosta. Katsooko ap ihmisiä? En usko. Kaikki miettii vain omiaan ja mitä sitä tarvis ostaa tms. Kukaan ei oikeasti ole sinusta kiinnostunut.
Kaksikymppisenä ajettelet että kaikki tuijottavat juuri sinua.
Nelikymppisenä päätät olla välittämästä muiden tuijotuksesta.
Kuusikymppisenä ymmärrät, etteivät ne koskaan tuijottaneetkaan sinua.
Auttaisiko tuohon jonkinlainen tuijotushoito? Eli siis että sinut laitettaisiin istumaan huoneeseen jonka toiseen päähän istutettaisiin kymmenen vierasta ihmistä jotka todella tuijottaisivat sinua silmää räpäyttämättä vaikka vartin putkeen. Silloin tietäisit miltä se näyttää kun joku oikeasti tuijottaa nimenomaan sinua sen sijaan että joku satunnaisesti vilkaisee ohimennessään niinkuin kaikkia muitakin kaupan asiakkaita.
Oikeasti, et ole niin merkityksellinen tai erikoinen ihminen että kukaan uhraisi sinulle ohimenevää vilkaisua enempää lähikaupassa. Kassa varmasti katsoo sinua maksaessasi, täytyyhän hänen koska muuten olisi epäkohtelias. Ihmeellistä millaisia suuruudenhulluusharhoja ihmisillä on omasta merkityksellisyydestään. Eri asia sitten jos lauleskelet tai hihittelet tai pyrähtelet matalana pälyillen hyllyjen välissä yrittäen pysytellä näkymättömissä. Kyllähän sellaista todella tuijotetaan pitkään.
Ap, tosiasiassa muut eivät mieti vastaantulijaa sekuntia pitempään. Eli ei sua kukaan tuijota, ne eivät ees näe sua. Ei ketään kiinnosta mitä sä laitat koriisi. Se että sä mietit tuollaista johtuu vaan sun paniikkihäiriöstä eikä sillä ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.
Ap tarttis terapiaa lääkkeiden lisäksi.
Välillä kun oikein kovasti pelkää jotain, niin voi miettiä mikä on se pahin skenaario asiassa? Mitä ne ihmisten katsomiset tekee? Ei yhtään mitään. Ainoa mihin ne vaikuttaa on ne oman pään möröt. "olen huono, ruma, tuo ei tykkää musta, ajattelee pahaa" mutta ne kaikki on vain kuvitelmaa. Ja vaikka olisikin totta niin MITÄ SIITÄ?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kaikki tuijottavat. Ihan siinä missä sinäkin pälyilet kaikkia, niin he katsovat sinua juuri sen pälyilemisesi takia.
Jos olisit niin kuin muut, eli pukeutuisi normaalisti, pitäisit maskia, kulkisit suurinpiirtein ryhdikkäästi ja huolehtisit vain omista asioistasi, niin kukaan ei sinua noteeraisi ollenkaan, mutta nyt olet outo. Kaikki kiinnittävät katseensa outoon ja erilaiseen. Oma vika. Vain itseään voi muuttaa.
Normaali pukeutuminen?! Onko täällä joku maskipakko? Ei todellakaan.
Sinä et kiinnosta niitä muita hevon v*n vertaa.
Mulla oli yksi kaveri, jonka mielestä kaikki puhuivat hänestä mitä ihmeellisempiä asioita selän takana. Kyllä mä oikasti tiedän, että hän on sairas (skitsofrenia todettu), mugta olihan se rasittavaa päivästä toiseen kuunnella niitä luulotautisen juttuja. Koska hän ei todellakaan ollut niin kiinnostava mitä omassa päässään luuli. Hän pääsi onneksi tuettuun asumiseen toiseen kaupunkiin, ja kukaan ei edes ole huomannut että hän ei asu enää täällä.
Minustakin tuntuu että mihin ikinä meenkin, ihmiset tuijottaa. En oikeastaan jaksa enää välittää, tavallaan olen jo tottunut siihen että katsotaan kuin friikkiä. Mutta silti aina välillä miettii että onko oikeasti näin vai kuvittelenko vain.