Pelkään käydä kaupassa koska ihmiset tuijottaa
Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Lääkkeet ei auta sama tunne on edelleen että kaikki tuijottaa. Pahin on kävellä keskellä kauppaa ja ihmisiä tulee joka suunnasta päin.
Mua alkaa aina huimaamaan kun se ahdistus on niin valtava. Ja kaikki myyjät puhuu niin hiljaa ettei kuule mitään. Apteekissa kun käyn ei kerrota mitään lääkkeen haittavaikutuksista ja katsotaan kuin halpaa makkaraa. Olen siirtänyt ostoksien teon nettiin .
Kommentit (27)
Kannattaa kuunnella Antti Holman Auta Antti! -podcast. Siinä jossain jaksossa käsiteltiin tätä aihetta. Olen niin samaa mieltä kuin Antti, psykoterapeutit ja monet jo tässäkin ketjussa: Ketään ei oikeasti kiinnosta. Ihana elämänohje.
Mä oon huomannut nämä alueelliset erot.
Omalla paikkakunnallani ei oteta toisiin kontakteja, kun taas jossain muualla tuntuu kuin tuijoteltaisiin. Niin sanotusti sosiaaliset erot.
Joissain kaupoissa on nykyään itsepalvelukassoja niin ettei tarvitse edes tervehtiä ketään. Jos oikein on sellainen olo ettei jaksa kohdata ketään niin kannattaa asioida noissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kaikki tuijottavat. Ihan siinä missä sinäkin pälyilet kaikkia, niin he katsovat sinua juuri sen pälyilemisesi takia.
Jos olisit niin kuin muut, eli pukeutuisi normaalisti, pitäisit maskia, kulkisit suurinpiirtein ryhdikkäästi ja huolehtisit vain omista asioistasi, niin kukaan ei sinua noteeraisi ollenkaan, mutta nyt olet outo. Kaikki kiinnittävät katseensa outoon ja erilaiseen. Oma vika. Vain itseään voi muuttaa.
Normaali pukeutuminen?! Onko täällä joku maskipakko? Ei todellakaan.
Ok, eli et pukeudu normaalisti, vaan olet jotenkin eriskummallisen näköinen lepakko. Ok, et pidä maskia, sekin saattaa aiheuttaa kummeksuvia katseita. Oma vika. Minäkin saatan olla yksi ihminen, joka "tuijottaa" sinua. On ihana katsoa ihmisiä, varsinkin outoja lepakoita, arvioida heidän olemustaan ja ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää kun kaikki katsoo. Eläisivät omaa elämäänsä eikä mun. Miks on pakko tuijottaa!? Mut mulla on kyllä lääke joka toimii. Myös kampaajalla käydessä se auttaa paljon, ei tule tuskainen olo istua siellä pitkän aikaa toisten katseltavana. Kysy lääkäriltä toista lääkettä, ja mahdollisuutta vaikka johonki lyhytterapiaan, semmosia on netissäkin ihan hyviä, vaatii vaan lähetteen kunnalliselta asemalta. Tsemppiä, kaikki järjestyy vielä sullakin.
En tiedä ketään, joka jaksaisi katsoa kampaajalla käyviä ihmisiä. Hieman haiskahtaa narsismi moisissa kuvitelmissa.
Jaa, minä tiedän. Välillä saatan kampaajalla istuessani kohdata peilin kautta jonkun toisen katseen, kun hän istuu toisella puolella huonetta omassa tuolissaan.
Vai että narsismia? Selitäpä tuota väittämääsi! 😄 (Oikeasti minuun iski kamala myötähäpeää, kun luin kirjoituksesi ja tuon omituisen narsismin haju -höpötyksesi...)
Nythän on todella helppoa käydä kaupassa, vaikka olisi ahdistushäiriön oireita kuten minulla on joskus. Pipo silmille asti ja huivi silmien alareunaan asti. Todella vapauttavaa kun ihmisiä ei tarvitse kohdata enää samalla tavalla. Ei tarvitse vääntää hymyä eikä huivin takaa puhua reippaasti, vaan riittää, että mumisee jotain. Olen alkanut pitää tästä.
Onko kaupassa hiljaisempaa aikaa tai eri kauppa. Ehkä ruuhka pahentaa oireitasi.