Lue keskustelun säännöt.
Joka ei ole tuonpuoleista ainakin ajatuksen tasolla pelännyt, valehtelee
31.01.2021 |
Moni sanoo, että tuonpuoleisessa ei ole mitään hyvää tai pahaa paikkaa ja että kaikki on samanlaista kuin ennen syntymää, eli et tiedosta mitään tms. Silti väitän, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei aina välillä mieti että "entä jos...". Uskallan sataprosenttisesti väittää, ettei yksikään ole mielessään sataprosenttisen varma, etteikö pitäisi edes jonkinlaisena mahdollisuutena sitä, että kenties tuonpuoleisessa joutuukin vastaamaan teoistaan. Aina voi toki nokka pystyssä esittää ylvästä periaatteella, minähän en pelkää, mutta sen kuoren alla kytee silti aivan jokaisella jonkinasteinen epätietoisuus.
Kommentit (26)
Pahinta on ajatella, että kun kuolee ei ole koskaan enää olemassa. Mitään tietoisuuttahan ei kuoleman jälkeen ole, kaikki loppuu siihen.
Ei auta sekään, ettei sitä itse tiedä enää eikä välitä. Se ajatus vaan on jotenkin karmaiseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta näin pari yötä sitten paikan mikä minua odottaa jos en muuta tapojani ja löydä tietä. Se oli kauhea ja pimeä paikka, täynnä tuskaa ja horroria. Siinä unessa pyysin Jeesusta apuun ja pyysin anteeksi syntejäni ja kun sain lopulta itseni hereille mikä oli kovan taistelun takana niin vielä hereilläkin mieli pyysi Jeesusta apuun. Niin kauhea paikka se oli. Voi olla ettei taivaaseen pääse niin helposti kuin kuvittelemme...
Taivaaseen pääsee helposti: pyytämällä Jeesusta Vapahtajakseen.
Oletko varma?
En kyllä koskaan muista pelänneeni. Mielestäni kuolema on ajatuksena samntapainen asia kun avaruuden äärettömyys. Sitä, että ei vaan ole enää mitään, ei pysty kunnolla mieltämään.
Miksi sitä pelkäisi? Pelkään ehkä jollain tavalla kuoleman hetkeä, riippuen miten sen kohtaa. Toisaalta se on kuitenkin todennäköisesti vain lyhyt hetki, kivullinen tai ei, jonka jälkeen ei tarvitse enää huolehtia.
ei ole mitään pelättävää. Ei ole mitään "tuonpuoleista". Ihminen kuolee, tietoisuus sammuu, ja sitten katoaa. Siis ei ole edes mitään "ikuisuutta" jota voisi "kokea".
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan muista pelänneeni. Mielestäni kuolema on ajatuksena samntapainen asia kun avaruuden äärettömyys. Sitä, että ei vaan ole enää mitään, ei pysty kunnolla mieltämään.
Miksi sitä pelkäisi? Pelkään ehkä jollain tavalla kuoleman hetkeä, riippuen miten sen kohtaa. Toisaalta se on kuitenkin todennäköisesti vain lyhyt hetki, kivullinen tai ei, jonka jälkeen ei tarvitse enää huolehtia.
Ei tässä kuolemasta puhuta vaan siitä mikä odottaa kuoleman jälkeen meitä syntisiä.
Autuus vai ikuinen tuska kahleissa ja pimeydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
So?
Neurotieteellisesti on osoitettu, että jopa paatuneimpien rationalistien aivot joutuvat taistelemaan maagisen ajattelun houkutuksia vastaan, koska evoluutio nyt on sattunut muovaamaan ihmisen aivot sellaiselle alttiiksi. Monessa muussakin asiassa "aivot ovat edelleen kivikaudella", vaikka nykyelämä kysyy toisentyyppistä prosessointia.
En ymmärrä, mikä on näennäisen voitonriemusi pointti. Huutosi raikaa tyhjyyteen.
En pelkää kuolemaa, tuonpuoleista, enkä mitään rangaistusta.
Koska pelosta ei ole mitään hyötyä.
Suuntaan enemmän energiaani ja aikaani toimintaan. Koska elämä on vain ohikiitävä hetki maailmankaikkeuden ajassa.
Voi vain elää tämän elämän niin hyvin kuin vain voi, auttaa toisia, käyttäytyä ystävällisesti ja sivistyneesti.
Toimia ekologisesti, luontoa ajatellen. Auttaa luonnon eläimiä.
Kantaa oman kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi. Harjoittaa hyväntekeväisyyttä, edes jonkin verran.
Teen sen, minkä voin.
Kun aikani täällä maan päällä päättyy, voi sanoa, että tein parhaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho täällähä poistuu ihan asialliset viestit taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Oho täällähä poistuu ihan asialliset viestit taas kerran.
No ei kai viestit kahta kertaakaan voi poistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä pelota. Ei oo pelottanut edes silloin kun vaikutti turhankin varmalta että lähtö tuli. Päinvastoin tuli rauhallinen olo.
Ei voi pelätä sellaista mitä ei usko olevan olemassakaan. En voi sanoa 'mitä jos', kun minun aivoni ei usko sellaista jossittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
So?
Neurotieteellisesti on osoitettu, että jopa paatuneimpien rationalistien aivot joutuvat taistelemaan maagisen ajattelun houkutuksia vastaan, koska evoluutio nyt on sattunut muovaamaan ihmisen aivot sellaiselle alttiiksi. Monessa muussakin asiassa "aivot ovat edelleen kivikaudella", vaikka nykyelämä kysyy toisentyyppistä prosessointia.
En ymmärrä, mikä on näennäisen voitonriemusi pointti. Huutosi raikaa tyhjyyteen.
Jotenkin sairas mieli nauttii ajatuksesta että jotkut on tuomittu ikuiseen helvettiin, tai ainakin nauttii siitä että jotkut pelkää sinne joutuvansa ja siinähän sitä onkin jo helvettiä kyllin ihan täällä maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho täällähä poistuu ihan asialliset viestit taas kerran.
No ei kai viestit kahta kertaakaan voi poistua?
Cheeky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään tuonpuoleista yhtä paljon kuin lohikäärmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan muista pelänneeni. Mielestäni kuolema on ajatuksena samntapainen asia kun avaruuden äärettömyys. Sitä, että ei vaan ole enää mitään, ei pysty kunnolla mieltämään.
Miksi sitä pelkäisi? Pelkään ehkä jollain tavalla kuoleman hetkeä, riippuen miten sen kohtaa. Toisaalta se on kuitenkin todennäköisesti vain lyhyt hetki, kivullinen tai ei, jonka jälkeen ei tarvitse enää huolehtia.
Ei tässä kuolemasta puhuta vaan siitä mikä odottaa kuoleman jälkeen meitä syntisiä.
Autuus vai ikuinen tuska kahleissa ja pimeydessä?
Minusta koko kysymyksen ajatteleminen on ihan turhaa. Jos on olemassa jokin meitä suurempi Jumala, joka päättää kuolemamme jälkeen pääsemmekö taivaaseen, tai joudummeko helvettiin, niin minä en voi tehdä siinä asiassa mitään. Koska päätäntävalta on siinä tapauksessa Hänellä.
Mutta en vaivaa omaa päätäni miettimällä sitä, joudunko helvettiin. Vähemmästäkin pää nyrjähtäisi.
Koska ei täällä ole yhtäkään täydellistä, viatonta, ja pyhimystä ihmistä. Jokainen on tehnyt syntiä. Ollut heikko. Jokaisessa on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia.
Itse keskittyisin enemmän jalostumaan paremmaksi ihmiseksi, luonteen ja käytöksen osalta. Se riittää minusta. Ja toisi mukanaan enemmän hyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
So?
Neurotieteellisesti on osoitettu, että jopa paatuneimpien rationalistien aivot joutuvat taistelemaan maagisen ajattelun houkutuksia vastaan, koska evoluutio nyt on sattunut muovaamaan ihmisen aivot sellaiselle alttiiksi. Monessa muussakin asiassa "aivot ovat edelleen kivikaudella", vaikka nykyelämä kysyy toisentyyppistä prosessointia.
En ymmärrä, mikä on näennäisen voitonriemusi pointti. Huutosi raikaa tyhjyyteen.
Ei ole kovinkaan rationaalista ajattelua pitää varmana asiaa, jota ei varmaksi pysytä todistamaan, vaan tuonpuoleisesta kaikki perustuu loppujen lopuksi täysin olettamuksiin. Rationaalinen ajattelija jättää tässä kohtaa kaikki vaihtoehdot avoimiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan muista pelänneeni. Mielestäni kuolema on ajatuksena samntapainen asia kun avaruuden äärettömyys. Sitä, että ei vaan ole enää mitään, ei pysty kunnolla mieltämään.
Miksi sitä pelkäisi? Pelkään ehkä jollain tavalla kuoleman hetkeä, riippuen miten sen kohtaa. Toisaalta se on kuitenkin todennäköisesti vain lyhyt hetki, kivullinen tai ei, jonka jälkeen ei tarvitse enää huolehtia.
Ei tässä kuolemasta puhuta vaan siitä mikä odottaa kuoleman jälkeen meitä syntisiä.
Autuus vai ikuinen tuska kahleissa ja pimeydessä?
Minusta koko kysymyksen ajatteleminen on ihan turhaa. Jos on olemassa jokin meitä suurempi Jumala, joka päättää kuolemamme jälkeen pääsemmekö taivaaseen, tai joudummeko helvettiin, niin minä en voi tehdä siinä asiassa mitään. Koska päätäntävalta on siinä tapauksessa Hänellä.
Mutta en vaivaa omaa päätäni miettimällä sitä, joudunko helvettiin. Vähemmästäkin pää nyrjähtäisi.
Koska ei täällä ole yhtäkään täydellistä, viatonta, ja pyhimystä ihmistä. Jokainen on tehnyt syntiä. Ollut heikko. Jokaisessa on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia.
Itse keskittyisin enemmän jalostumaan paremmaksi ihmiseksi, luonteen ja käytöksen osalta. Se riittää minusta. Ja toisi mukanaan enemmän hyviä asioita.
Jokainen on tehnyt syntiä, mutta toiset katuvat niitä ja rukoilevat pelastusta. Toiset taas eivät, siinä ero. Ei synti estä taivaaseen pääsyä, vaan katumuksen puute.
Höpö, höpö! Tuollaista ei mieti kukaan omilla aivoillaan ajatteleva, täysjärkinen ihminen, jota ei ole aivopesty aikuisten joulupukkitarinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan muista pelänneeni. Mielestäni kuolema on ajatuksena samntapainen asia kun avaruuden äärettömyys. Sitä, että ei vaan ole enää mitään, ei pysty kunnolla mieltämään.
Miksi sitä pelkäisi? Pelkään ehkä jollain tavalla kuoleman hetkeä, riippuen miten sen kohtaa. Toisaalta se on kuitenkin todennäköisesti vain lyhyt hetki, kivullinen tai ei, jonka jälkeen ei tarvitse enää huolehtia.
Ei tässä kuolemasta puhuta vaan siitä mikä odottaa kuoleman jälkeen meitä syntisiä.
Autuus vai ikuinen tuska kahleissa ja pimeydessä?
Minusta koko kysymyksen ajatteleminen on ihan turhaa. Jos on olemassa jokin meitä suurempi Jumala, joka päättää kuolemamme jälkeen pääsemmekö taivaaseen, tai joudummeko helvettiin, niin minä en voi tehdä siinä asiassa mitään. Koska päätäntävalta on siinä tapauksessa Hänellä.
Mutta en vaivaa omaa päätäni miettimällä sitä, joudunko helvettiin. Vähemmästäkin pää nyrjähtäisi.
Koska ei täällä ole yhtäkään täydellistä, viatonta, ja pyhimystä ihmistä. Jokainen on tehnyt syntiä. Ollut heikko. Jokaisessa on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia.
Itse keskittyisin enemmän jalostumaan paremmaksi ihmiseksi, luonteen ja käytöksen osalta. Se riittää minusta. Ja toisi mukanaan enemmän hyviä asioita.
Jokainen on tehnyt syntiä, mutta toiset katuvat niitä ja rukoilevat pelastusta. Toiset taas eivät, siinä ero. Ei synti estä taivaaseen pääsyä, vaan katumuksen puute.
Katuuko silloin tarpeeksi jos tekemänsä synti pyörii päivittäin mielessä?
Mitä syntisemmin elää, sen suuremmat sisäiset ruikulit on housussa.