Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen isä muuttaa
31.01.2021 |
Miten lohduttaa lasta, jonka isä muuttaa kauas toiselle paikkakunnalle naisystävänsä luo?
Lapsi kokee isänsä hylkäävän hänet ja ettei hän ole niin tärkeä kuin naisystävä.
Yritän puhua asiaa parhain päin, olla tukena ja tsempata lasta. Isi ei hylkää, rakastaa paljon ja näette
niin paljon kuin mahdollista. Mutta ei se ole sama kuin nähdä viikottain ja tietää että isi on lähellä ja sinne voi mennä.
Toki aika tekee tehtävänsä, suru ja ikävä laimenee ja lapsi sopeutuu tilanteeseen. Mutta ei se paljoa iltaisin itkevää lasta lohduta.
Kommentit (21)
10-vuotias autismin kirjoon kuuluva erityislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isähän hylkää. Ei ole pelkkä lapsen kokemus, jos kerran naisystävän perässä muuttaa.
Näin kävi minunkin lapsille. Isä lähti monen sadan kilometrin päähän. Lapset ei ole käyneet isällään vuosiin. Päiväseltään näkevät neljä kertaa vuodessa.
Surullista... en pystyis ikinä olemaan vähempää lasteni kanssa kuin nykyinen joka toinen viikko.
Mieluummin olisin enemmänkin.
t. isä kolmelle
Isä voisi miettiä mikä on tärkeintä elämässä.
Etköhän sinä jo parhaasi tee lohduttamisessa. Ei tuohon auta kuin aika, jos sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä voisi miettiä mikä on tärkeintä elämässä.
isälle selvisi että joka 15% kaikista lapsista on käenpoikasia
Joo en tajua näitä vanhempia joiden "pitää" muuttaa toiselle paikkakunnalle. Erolapsilla muutenkin rankkaa niin vielä pitää alkaa reissaamaan kauemmas.
Miehet yleensä muuttavat uuden kumppanin takia ja naiset lasten kanssa lähemmäs vanhempia turvaverkon toivossa. Kumpaakaan en ymmärrä, ajatellaan vain omaa napaa eikä lasta jolta riistetään hyvä ja läheinen suhde toiseen vanhempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän muksu pärjää. Moni lapsi asuu jopa ihan eri maassa toisen vanhempansa kanssa, ja moni tekee sellaista reissutyötä että tapaa perhettään vain parin viikon välein. On keksitty sen kymmenen tapaa olla yhteydessä vaikka ihan päivittäin videopuheluita myöten. Tässäkin huomaa että se on se äiti jota harmittaa kun isällä on uusi ihanan nainen, jonka luokse muuttaa asumaan. Suomessa saa suomenkansalainen muuttaa valitsemalleen paikkakunnalle.
Jos ap on fiksu, hän ei kaada erityislapsensa niskaan tätä omaa katkeruuttaan, vaan sanoo että höpsistä pönttöön, videopuhelut on keksitty, ja viikonloppuisin ja lomilla näette sitten, ja mukavaakinhan se on, kun "maija"han on niin mukava isällesi ja sinulle, ja tulette hyvin toimeen. Että saa harmittaa, mutta kohta huomaat että sitä isää näkee kyllä ihan tarpeeksi.
Miksi erosit miehen kanssa? Onko mahdollista että lapsesi kokenut olevan syy eroon vaikkei oikeasti ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä voisi miettiä mikä on tärkeintä elämässä.
isälle selvisi että joka 15% kaikista lapsista on käenpoikasia
4% on oikea luku, näistäkin osa tietää kasvattavansa toisen miehen lasta
Erottiin miehen kanssa pari vuotta sitten minun tahdosta. Mies eli täysin omaa elämäänsä meidän perheessä, johon kuului myös tyttäreni. Minä sain hoitaa kaiken, enkä enää jaksanut että mies oli kolmas lapsi jota piti "hoitaa". Rakkaus loppui. Vuosiin mahtui paljon kaikkea eroon johtaneita asioita, joita minun tässä ei tarvitse eritellä tarkemmin.
Lapsen kanssa olen useasti erosta puhunut ja kertonut ettei ole millään lailla lapsen vika ja olen kertonut lapsen tasoisesti mitkä asiat johti eroon. Lapsi on käynyt myös terapia jakson, jossa todettu että ero ei ole ollut mieltä rasittava asia, vaan koulukiusaaminen.
Miehen puolesta olen iloinen että on löytänyt itselleen kumppanin. Olemme ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, olen auttanut häntä eron jälkeen useassakin asiassa. En koe minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita, enkä kaipaa tai halua miestä takaisin. Tällähetkellä en kaipaa ketään riesakseni, eron jälkeen olen ollut erittäin onnellinen vapaudestani.
Miehen muuttaminen yhteen naisystävänsä kanssa ei varsinaisesti kosketa minua mitenkään, muuten kuin lapsen kautta. Lapsi ei isälleen uskalla näyttää näitä tunteita, itkee iltaisin minulle. Mitään ongelmaa ei olisi jos naisystävä muuttaisi miehen luo. Hänellä on jo aikuiset lapset, jotka asuvat kaiken lisäksi tässä meidän paikkakunnalla. Mikään näin tärkeä kuin lapsi ei sido häntä omalle paikkakunnalleen, tai no on hänellä siellä talo. Joillekkin talo on lasta tärkeämpi?
Yritän puhua lapselle kaiken parhain päin. Tapaamisia on säännöllisesti ja videopuheluita voivat soitella päivittäin. Isi ei jätä ja rakastaa, isin naisystävä on todella kiva ja mukava ja välittää myös lapsesta. Kaikki haluavat lapsen parasta ja kaikkea hyvää.
Eihän lapsi mikään tyhmä ole, tietää että nämä on minut sanojani ei isän. Isä on sanonut olevansa pahoillaan siitä että lapsella on pahamieli tämän takia, rakastaa tätä naista ja sen takia haluaa muttaa tämän naisystävänsä luokse.
Lapsi kokee isän hylkäävän, jättävän ja rakastavan enemmän naisystäväänsä, kun on valmis lapsen jättämään muuttamalla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että miehen pitäisi uhrata oma loppuelämä?
Jos nainen muuttaisi, niin se olisi luultavasti vain ilmoitusasia.
Onpa valaiseva ketju. Minun miehelläni on lapsia, jotka ovat valittaneet, että minun lapseni ovat isälleen tärkeämpiä kuin he.
Ei taatusti ole. Mies yrittää olla kaikkia lapsia kohtaan tasapuolinen, mutta ei hän suosi minun lapsiani, jotka asuvat täällä koko ajan. Mies ei edes oikeastaan huomioi minun lapsiani silloin, kun hänen lapsensa ovat täällä. En edes tajua, miten lapset edes ajattelevat noin.
Tämä ketju on valaiseva sen takia, että lapsi ajattelee vähän hassusti. Tuon suosimisajatus voi tulla vaikka siitä, että mies muutti 10 km meidän luokse, kauemmaksi heistä? Vaikka muutto ei vaikuttanut tapaamisiin mitenkään. Lapset eivät ennenkään tulleet isänsä luokse miten sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin hirveä sosporn ketju että ahdistaa. Joku kirjoittamisen fiktio nobel palkinto pitäisi antaa parille kommentoijalle kun niin hurskaita ovat että eivät itse tietenkään ole mitenkään osa ongelmaa vaan vain se mies bash bash bash.
Vierailija kirjoitti:
Erottiin miehen kanssa pari vuotta sitten minun tahdosta. Mies eli täysin omaa elämäänsä meidän perheessä, johon kuului myös tyttäreni. Minä sain hoitaa kaiken, enkä enää jaksanut että mies oli kolmas lapsi jota piti "hoitaa". Rakkaus loppui. Vuosiin mahtui paljon kaikkea eroon johtaneita asioita, joita minun tässä ei tarvitse eritellä tarkemmin.
Lapsen kanssa olen useasti erosta puhunut ja kertonut ettei ole millään lailla lapsen vika ja olen kertonut lapsen tasoisesti mitkä asiat johti eroon. Lapsi on käynyt myös terapia jakson, jossa todettu että ero ei ole ollut mieltä rasittava asia, vaan koulukiusaaminen.
Miehen puolesta olen iloinen että on löytänyt itselleen kumppanin. Olemme ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, olen auttanut häntä eron jälkeen useassakin asiassa. En koe minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita, enkä kaipaa tai halua miestä takaisin. Tällähetkellä en kaipaa ketään riesakseni, eron jälkeen olen ollut erittäin onnellinen vapaudestani.
Miehen muuttaminen yhteen naisystävänsä kanssa ei varsinaisesti kosketa minua mitenkään, muuten kuin lapsen kautta. Lapsi ei isälleen uskalla näyttää näitä tunteita, itkee iltaisin minulle. Mitään ongelmaa ei olisi jos naisystävä muuttaisi miehen luo. Hänellä on jo aikuiset lapset, jotka asuvat kaiken lisäksi tässä meidän paikkakunnalla. Mikään näin tärkeä kuin lapsi ei sido häntä omalle paikkakunnalleen, tai no on hänellä siellä talo. Joillekkin talo on lasta tärkeämpi?
Yritän puhua lapselle kaiken parhain päin. Tapaamisia on säännöllisesti ja videopuheluita voivat soitella päivittäin. Isi ei jätä ja rakastaa, isin naisystävä on todella kiva ja mukava ja välittää myös lapsesta. Kaikki haluavat lapsen parasta ja kaikkea hyvää.
Eihän lapsi mikään tyhmä ole, tietää että nämä on minut sanojani ei isän. Isä on sanonut olevansa pahoillaan siitä että lapsella on pahamieli tämän takia, rakastaa tätä naista ja sen takia haluaa muttaa tämän naisystävänsä luokse.
Lapsi kokee isän hylkäävän, jättävän ja rakastavan enemmän naisystäväänsä, kun on valmis lapsen jättämään muuttamalla pois.
En sano tätä pahalla, mutta älä nyt enempää lapsia tee tai uutta miestä ota, kun jo kaksi parisuhdetta on päättynyt ja molemmista on lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän muksu pärjää. Moni lapsi asuu jopa ihan eri maassa toisen vanhempansa kanssa, ja moni tekee sellaista reissutyötä että tapaa perhettään vain parin viikon välein. On keksitty sen kymmenen tapaa olla yhteydessä vaikka ihan päivittäin videopuheluita myöten. Tässäkin huomaa että se on se äiti jota harmittaa kun isällä on uusi ihanan nainen, jonka luokse muuttaa asumaan. Suomessa saa suomenkansalainen muuttaa valitsemalleen paikkakunnalle.
Jos ap on fiksu, hän ei kaada erityislapsensa niskaan tätä omaa katkeruuttaan, vaan sanoo että höpsistä pönttöön, videopuhelut on keksitty, ja viikonloppuisin ja lomilla näette sitten, ja mukavaakinhan se on, kun "maija"han on niin mukava isällesi ja sinulle, ja tulette hyvin toimeen. Että saa harmittaa, mutta kohta huomaat että sitä isää näkee kyllä ihan tarpeeksi.[/quot
Samaa mieltä.
Muuten oliko tän avauksen tarkoitus oikeasti kysyä neuvoja lapsen lohdutukseen vai päästä haukkumaan isää?
Heitän nyt vähän provona että ei ole niinkään erityislapsia kuin epäpäteviä vanhempia.
En sano tätä pahalla, mutta älä nyt enempää lapsia tee tai uutta miestä ota, kun jo kaksi parisuhdetta on päättynyt ja molemmista on lapsikin.[/quote]
Samaa mieltä!
Jos ensimmäinen liitto epäonnistuu ja siitä on muksuja, niin pitäis keskittyä vaan niihin. Tarviiko sitä jalkojaan kaikille levitellä?
Vierailija kirjoitti:
Erottiin miehen kanssa pari vuotta sitten minun tahdosta. Mies eli täysin omaa elämäänsä meidän perheessä, johon kuului myös tyttäreni. Minä sain hoitaa kaiken, enkä enää jaksanut että mies oli kolmas lapsi jota piti "hoitaa". Rakkaus loppui. Vuosiin mahtui paljon kaikkea eroon johtaneita asioita, joita minun tässä ei tarvitse eritellä tarkemmin.
Lapsen kanssa olen useasti erosta puhunut ja kertonut ettei ole millään lailla lapsen vika ja olen kertonut lapsen tasoisesti mitkä asiat johti eroon. Lapsi on käynyt myös terapia jakson, jossa todettu että ero ei ole ollut mieltä rasittava asia, vaan koulukiusaaminen.
Miehen puolesta olen iloinen että on löytänyt itselleen kumppanin. Olemme ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, olen auttanut häntä eron jälkeen useassakin asiassa. En koe minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita, enkä kaipaa tai halua miestä takaisin. Tällähetkellä en kaipaa ketään riesakseni, eron jälkeen olen ollut erittäin onnellinen vapaudestani.
Miehen muuttaminen yhteen naisystävänsä kanssa ei varsinaisesti kosketa minua mitenkään, muuten kuin lapsen kautta. Lapsi ei isälleen uskalla näyttää näitä tunteita, itkee iltaisin minulle. Mitään ongelmaa ei olisi jos naisystävä muuttaisi miehen luo. Hänellä on jo aikuiset lapset, jotka asuvat kaiken lisäksi tässä meidän paikkakunnalla. Mikään näin tärkeä kuin lapsi ei sido häntä omalle paikkakunnalleen, tai no on hänellä siellä talo. Joillekkin talo on lasta tärkeämpi?
Yritän puhua lapselle kaiken parhain päin. Tapaamisia on säännöllisesti ja videopuheluita voivat soitella päivittäin. Isi ei jätä ja rakastaa, isin naisystävä on todella kiva ja mukava ja välittää myös lapsesta. Kaikki haluavat lapsen parasta ja kaikkea hyvää.
Eihän lapsi mikään tyhmä ole, tietää että nämä on minut sanojani ei isän. Isä on sanonut olevansa pahoillaan siitä että lapsella on pahamieli tämän takia, rakastaa tätä naista ja sen takia haluaa muttaa tämän naisystävänsä luokse.
Lapsi kokee isän hylkäävän, jättävän ja rakastavan enemmän naisystäväänsä, kun on valmis lapsen jättämään muuttamalla pois.
Varmaan oma talo on toisen lasta tärkeämpi.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen lapsi?