Yksinäisyys ja opiskeluaika

Kilttipoika oli aloittanut valtiotieteellisen tiedekunnan opinnot syksyllä, mutta hän ei ollut uskaltanut käydä vielä yhdessäkään opiskelijatapahtumassa. Kunnes sähköpostilistan kautta tuli meili, jossa kaikki ainejärjestön jäsenet kutsuttiin syyskokoukseen, koska ainejärjestö saisi läsnäolijoiden mukaan pisteitä ylioppilaskunnan kilpailussa.

Paikan päällä kilttipoika ihmetteli värikästä hedelmäboolia sekä konferenssirakennuksen virtaviivaista kokoustilaa. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota kilttipojan läsnäoloon, paitsi pitkä, näyttävä ja kaunis nainen, joka pyysi kilttipoikaa kirjoittamaan nimensä nimilistaan.

Kilttipoika ihmetteli mitään puhumatta kokouksen kulkua, kun kaksi neliöleukaista, agressiivista alfaa intoutui huutamaan pöydän yli toisilleen suoraa huutoa koskien ainejärjestön jäsenmaksukorotusta. Kaunis tyttö, jonka nimi oli Jasmi-Janette, iski nuijalla pöytää ja käski kyllästyneen kuuloisena alfojen olla hiljaa. Jasmi-Janette valittiin ainejärjestön seuraavan vuoden puheenjohtajaksi ja äänestyksen ajaksi kokousta tuli johtamaan toinen kaunis pitkätukkainen nuori nainen.

Kokouksen jälkeen muut lähtivät baariin, ja kilttipoikakin käveli sinne heidän perässään. Baarissa mennessään vessaan hän kuitenkin kadotti muun porukan. Kilttipoika harhaili hetken murheellisena ympäri puolityhjää baaria, ja mietti lähtisikö kotiin. Sitten hän kuitenkin päätti ryhdistäytyä, kävi ostamassa juoman ja meni seisoskelemaan yhden pöydän ääreen. Aika kului ja kilttipoika joi hitaasti juomaansa.

Äkkiä hän näki Jasmi-Janetten tanssilattialla tanssimassa toisen neliöleukaisen alfan kanssa. Kilttipoika ei voinut kuin tuijottaa mykistyneenä, sillä niin rivolta tanssiminen näytti. Kilttipoika ei voinut uskoa, että Jasmi-Janetten kaltainen ystävällinen ja kohtelias tyttö paljastuisi viihteellä tämänkaltaiseksi pedoksi. Kilttipojan sisintä raastoi, sillä hän oli illan aikana haaveillut Jasmi-Janettea tyttöystäväkseen. Nyt näytti kuitenkin siltä, että kilttipoika saisi hylätä haaveensa.

Kilttipoika käveli murheellisena kotiin himmeänoranssien valojen heijastuessa märästä asfaltista, eikä osallistunut enää seuraavana vuonna yhteenkään ainejärjestön tapahtumaan.