Keski-ikäisenä pop/rock-musiikki ei enää jotenkin sytytä?

Minulla ihan sama. Ne sanoitukset ei enää iske. Ei jaksa kuunnella. Kuuntelen maailmanmusiikkia, jazzia, klassista ja hengellistä musiikkia.

Minä kuuntelin nuorena iskelmää. Ja heviäkin. Sitten poppia, rock-musiikkia, iskelmää, klassistakin.

Nyt soittolistalla on jonkin sortin metallia enimmäkseen, hirveän harvaa iskelmää viitsin enää kuunnella.

Kai sitä ihmismieli adaptoituu kuulemaan monimutkaisempia kompleksisia sävelkulkuja ajan mittaan, niin ei neljän soinnun aivoton rämpytys enää iske. Eikö pelkät hormonit enää säätele aivoja ja käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä ihmismieli adaptoituu kuulemaan monimutkaisempia kompleksisia sävelkulkuja ajan mittaan, niin ei neljän soinnun aivoton rämpytys enää iske. Eikö* pelkät hormonit enää säätele aivoja ja käytöstä.

* eikä.

Iskelmissä huonoimmat sanoitukset. Ei oo omaa musiikkimakunsa ollut koskaan. Pop ei myöskään kolahda, mutta rock ja sen eri muodot kyllä. Sekä klassinen musiikki on hyvää.

Jaa, mää vaan kuuntelen rokkia. Yhtään en jaksa esim. radiota kuunnella. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän siedän muuta musiikkia.

Minulla on musiikkimaku pysynyt suunnilleen samana koko ikäni. Kuuntelen sekä poppia, rockia että iskelmää. Sen muutoksen vain olen huomannut, että nykyään jauhan edestakaisin samoja vanhoja kappaleita, en jaksa enää yhtään keskittyä etsimään uusia. Radiota en kuuntele ollenkaan, Spotifyissa on soittolistat joita kuuntelen ja niissä samat vanhat kappaleet.

Minä olen jämähtänyt kasarillejaysärille.

Musiikkimaku kehittynyt vuosien varrella? Räkärokki kuten Klamydia, Popeda tai Apulanta harvoin ketään musiikista jotain tietävää kiinnostaa, mutta nuorena moni noitakin kuuntelee.

Kasariteini kirjoitti:

Minä olen jämähtänyt kasarillejaysärille.

Ihan hyvä jämähtääkin, silloin tehtiin paljon parempaa musiikkia.

Minulla ei ole maku juuri muuttunut. Poppia ja iskelmää en ole koskaan kuunnellut, en myöskään klassista. Kuuntelen etupäässä punkia, 60-luvun rockia, americanaa, soulia. Ikää 55.

80-luvun hevi kolahtaa edelleen.

M48

Iskelmää en kuuntele. Suomenkieliset iskelmät ovat ihan hirveetä kuraa.

Rock ei kuole koskaan. En voi edelleenkään sietää mitään iskelmiä tai vastaavia vaikka yli viisikymppinen olenkin.

ai jaa. Mä olen yli viisikymppinen ja tykkään kuunnella ihan nykymusaa. Miley Cyrus, The Weeknd jne. on tämänhetkisiä suosikkeja ja ahkerassa soitossa.

Minulla on sellainen tilanne, että mikään nykyajan ns. rock- ja popmusiikki ei kiinnosta lainkaan, ei sen paremmin mikään muukaan nykyaikainen musiikki. Kuuntelen vanhoja levyjäni ja Spotifysta ja Youtubesta vanhoja biisejä.

Eilen luin Soundin sivuilta, mitä on valittu vuoden 2020 albumeiksi, ja totesin, että ei kiinnosta tippaakaan. Osasta olin jotain kuullut ja täysin merkityksettömäksi omalta kannaltani havainnut.

Kun ns. vanhat pierut pikku hiljaa kuolevat, jäljelle ei jää enää mitään.

It’s been a long time since YOU rock’n’rolled? Ei mulla vaan. N51

Vierailija kirjoitti:

ai jaa. Mä olen yli viisikymppinen ja tykkään kuunnella ihan nykymusaa. Miley Cyrus, The Weeknd jne. on tämänhetkisiä suosikkeja ja ahkerassa soitossa.

Tällä vuosikymmenellä on kolahtanut vain kaksi kappaletta: Dua Lipan Physical ja The Weekendin Blinging Lights. Vaimo sanoi jälkimmäisestä, että se kuulostaa ihan kasarilta. Ehkä se siksi kolahtikin. 😊

Kuuntelen ja tykkään jos on hyvää poppia, sitäkin vielä kuulee. Ja vanhat hyvät puree edelleen. 55 v

Vierailija kirjoitti:

Rock ei kuole koskaan. En voi edelleenkään sietää mitään iskelmiä tai vastaavia vaikka yli viisikymppinen olenkin.

Äidilläni oli joskus sellainen harhakuvitelma, että kyllä minäkin siskoni kanssa alamme iskelmiä kuuntelemaan kun vanhenemme. Hän ei hoksannut kuuntelevansa oman nuoruutensa musiikkia ja me kuuntelemme oman nuoruutemme. Harva vanhetessaan alkaa edellisen sukupolven hittejä rallattelemaan.