Keski-ikäisenä pop/rock-musiikki ei enää jotenkin sytytä?

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rock ei kuole koskaan. En voi edelleenkään sietää mitään iskelmiä tai vastaavia vaikka yli viisikymppinen olenkin.

Äidilläni oli joskus sellainen harhakuvitelma, että kyllä minäkin siskoni kanssa alamme iskelmiä kuuntelemaan kun vanhenemme. Hän ei hoksannut kuuntelevansa oman nuoruutensa musiikkia ja me kuuntelemme oman nuoruutemme. Harva vanhetessaan alkaa edellisen sukupolven hittejä rallattelemaan.

Monet myös kuvittelee että vaatemakukin muuttuu vanhetessa. En kyllä koskaan ala pitää jakkupuvuista tai mummuhousuista, farkut ja tennarit on edelleen ne jotka tuntuu omilta. 

Olen aktiivinen englanninkielisen rock- ja popmusiikin kuuntelija ja äänitteiden keräilijä 1980-luvulta lähtien. Voin kuunnella yhtä hyvin 1950-luvulla kuin 2010-luvulla tehtyä musiikkia olipa se miesten tai naisten tekemää. Laulajan äänellä ja tulkinnalla on minusta keskeinen merkitys eikä vain  laulujen lyriikoilla. Hyvä vokalisti on uskottava vaikka sanoitus olisi mallia "I need you loving tonight" eivätkä kaikki lauluntekijät ole mitään Bob Dylaneja.

Voin kuunnella yhtä hyvin Van Halenia kuin Kylie Minogueta riippuen millaisia tuntemuksia sitä hakee musiikista. Pyrin myös seuraamaan uudempaa rock- ja popmusiikkia vaikka sitä välttämättä enää löydä listojen kärjestä vaan joutuu näkemään enemmän vaivaa sen löytämiseksi.

Itse vierastan sitä että maisterismiehenä pitäisi ruveta kuuntelemaan tietyssä iässä 1800-luvulla kuolleiden säveltäjien luomaan klassista musiiikkia. Ei minuun kyllä ole kolahtanut suomi-iskelmä eikä räppi millään kielellä esitettynä.

Sanoitukset on 99 prossaa hirveetä sontaa. On myöskin tullut tyyliin laulaa kuin itkisi (nuoret miehet, Ariana Grande). Esitykset on stripperimäisiä ihme heilumisia tai anarkiapaskaa tyyliin karsee Beyonce.

Minä taas olen vasta kuuskymppisenä löytänyt hiphopin, räpin ja r'n'b:n

Kuuntelen mielelläni esim. Eminemiä, jota en voinut pitää edes musiikkina, kun eka kertaa kuulin nuorempana.

Tykkään muutenkin vanhemmasta old school räpistä, mutta on minulla suosikkeja nuorissakin artisteissa.

Kuuntelen myös mieluusti uutta "fuusioreggaeta", jossa räppimäinen meno.

Toki hyvä klassinen on aina soittolistallani.

Nuorena en juurikaan musiikkia kuunnellut, ei perheessä tai lähipiirissäkään kukaan oikeastaan mitään tiettyä tyylilajia tai esiintyjää seurannut, kuunneltiin enimmäkseen mitä radion soittolistoilla sattui milloinkin kuulumaan. Vasta kolmenkympin korvilla löysin rockin. Siitä olen nyt hiljalleen reilu nelikymppisenä siirtynyt raskaampaan konemusaan ja retrowaveen. Olen kyllä usein miettinyt mihinkä vielä päädyn, jääkö musiikkimakuni tähän, ja jos jää, katsotaanko aikanaan palvelutalossa kieroon jos huudatan huoneessani Suicide Commandoa, Wumpscuttia, Funker Vogtia ja Carpenter Brutia? Kun mielikuva on, että eläkkeelle siirtyessä Metsäkukkia ja Kulkurin Valssi kuuluvat niihin ikivihreisiin joiden perään tulee kaihota riippumatta sukupolvesta. Siis kun vieläkin uutisoidaan into pinkeenä hanuri- ja kuorolauluiltamista palvelutaloissa vaikka siellä nyt asuva porukka ei varsinaisesti ole rillumarein aikana nuoruusvuosiaan viettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rock ei kuole koskaan. En voi edelleenkään sietää mitään iskelmiä tai vastaavia vaikka yli viisikymppinen olenkin.

Äidilläni oli joskus sellainen harhakuvitelma, että kyllä minäkin siskoni kanssa alamme iskelmiä kuuntelemaan kun vanhenemme. Hän ei hoksannut kuuntelevansa oman nuoruutensa musiikkia ja me kuuntelemme oman nuoruutemme. Harva vanhetessaan alkaa edellisen sukupolven hittejä rallattelemaan.

Monet myös kuvittelee että vaatemakukin muuttuu vanhetessa. En kyllä koskaan ala pitää jakkupuvuista tai mummuhousuista, farkut ja tennarit on edelleen ne jotka tuntuu omilta. 

 Minusta rock- ja popmusiikki edustaa tietynlaista musiikin genreä, johon kuuluvat mm. tietyt perusinstrumentit kuten kitara, basso, rummut, kosketinsoittimet ja mahdollisesti saksofonin. Tuohon genreen kuuluu myös tietynlainen jatkuvuus eli nuoremmat artistit ja bändit omaksuvat usein vaikutteita vanhemmilta esikuviltaan eivätkä he vain ilmesty tyhjästä.

Sama koskee minusta elokuvien eri genrejä kuten science fictionia. Jos pitää scifi-elokuvista, niin osaa nauttia yhtä lailla vanhemmista kuin uudemmista filmeistä riippumatta minä vuonna on syntynyt.

Nuorena kuuntelin iskelmää, varmaan vanhempien mallin mukaan, nykyisin olen siirtynyt kuuntelemaan joko klassista tai sitten sinfonista metallia. Myös industrial metal/NDH kelpaa. Poppia ja niitä iskelmiä en kestä enää ollenkaan. Ikää reilu 50v.

"Rock" on heikkolahjaisille vässyköille. Kevytpaskaa lahjattomille, kuin soitannollista sosialistidemokratiaa. Ja sähkökitara on soittopelinä yliarvostettu.