Voiko aikuinen nainen parantaa jotenkin itsetuntoaan vielä?

Kuinka alhaalla itsetuntosi on? Miksi vertailet itseäsi toisiin ihmisiin?

Minä olen yli neljäkymmentä ja en näe järkeä vertailla itseäni kymmenen vuotta nuorempiin. Miksi? Elämää on eletty ja olen käyttänyt menneet vuoteni.

Jos olisin halunnut elää kuin bikinimalli, niin olisin elänyt. Mutta olen nauttinut ruuasta ja juomista. Minulla on lapsia. Olen ollut onnellinen.

Mieti arvojasi. Mikä on sinulle tärkeää. Mene sitä kohti. Etsi joku kiva harrastus. Älä vertaa itseäsi muihin. Itsetunto löytyy sinusta itsestäsi, ei toisten ihmisten hyväksyntää hakemalla.

Ei kai aloittaja puhunut mitään iästä tai ulkonäöstä ja täällä heti hyökättiin jauhamaan bikinimalleista. Olen itsekin aikuinen (noh, +30 – riippuu aina mihin verrataan) ja minulla on todella huono itsetunto. En uskalla tavoitella työssäni uusia asioita, koska pelkään että minulle naurettaisiin päin naamaa pelkästä yrittämisestä tai että lopulta kuitenkin mokaisin. Uusia ystävyyssuhteita en edes tohdi toivoa, kun ajattelen olevani ihan surkea ja tylsä; ketä minun kanssani kiinnostaisi aikaa viettää. Kaikenlainen julkinen esiintyminen ja puhuminen on myös lähes mahdotonta, kun tulen liian tietoiseksi omasta olemassaolostani.

Luulen että pitäisi jotenkin oppia tunnistamaan niitä omia vääristyneitä ajatusmalleja ja opetella niistä pois. Kognitiivinen psykoterapia kiinnostaisi mutta on jäänyt vain suunnittelun tasolle (taas kerran, miksi muka kuvittelen että minulla olisi oikeus terapiaan kun on paljon vakavampiakin tapauksia). Muutamia hyviä podcasteja olen kuunnellut, esim Psykopodiaassa on pari jaksoa itsetunnosta. Tsemppiä!

Olen yrittänyt. Terapiasta en koe saavani apua.

Hypnoosi terapia voisi ehkä toimia myös itsetunnon kohottajana. Toki riippuu omasta motivaatiostakin. Itse olen sen myötä saanut vatsan rauhoittumaan.