Pidätkö lapsista?
On ihmisiä, jotka rakastavat lapsia ja viihtyvät heidän seurassaan ja hakeutuvat tiettyihin ammatteihin tämän tuntemuksensa vuoksi.
On ihmisiä, jotka eivät voi sietää lapsia (vaikka sitä eivät koskaan ääneen sanoisikaan).
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Vai jonnekin näiden kahden välille?
Mä pidän vain omista lapsistani. Muiden lapset ei kiinnosta ehkä saa mitään "aww ihqq" -tuntemuksia vauvojen näkemisestä. Esim. opettajana tai päiväkodin "tätinä" työskentely olisi hirveää painajaista.
Kommentit (29)
Vastaukseni tähän on suora lainaus Viivi & Wagnerista. Sama kuin kysyisit pidänkö aikuisista.
En pidä. Olen huono lasten kanssa. Lapset ovat vähän pelottavia jopa, ikinä ei tiedä mitä niiden suusta tulee ulos ja ne tuijottaa oudosti välillä :D Toki olen ollut tekemisissä sukulaisieni lapsien kanssa ja heidän kanssa ihan ok menee.
Tykkään tosi paljon lapsista ja vauvat on niin suloisia. Oon aina pitänyt lapsia suloisina ja pidän edelleen sekä mun on helppo olla lasten kanssa. :) Mun on helpompi olla lasten kanssa usein kun aikuisten. :D Vauvat myös tykkää musta, tuijottaa, jne. :D Vauvat on niin hauskan näköisiä ja ihania, aina kun nään vauvan tekee mieli ottaa se syliin ja hoivata. :) Ihan sama kenen vauva on. :D
Ja joo, siks oon myös lastenhoitaja että lapsista tykkään joskaan työ muuten ei oo niin ihanaa kaikilta osin mutta ne lapset on. :)
Sukulaisten ja kavereiden lapset ovat ihan kivoja. Heidän kanssaan on hauska leikkiä ja jutella. En kuitenkaan haluaisi omia lapsia, koska niistä olisi liikaa vaivaa ja vastuuta.
Kun minulta kysytään pidänkö lapsista, joudun kysymään tarkennusta: keitettyinä vai paistettuina?
Vihasin lapsia jo silloin, kun olin itse lapsi. Eikä se siitä ole mihinkään muuttunut, ovat niin lähellä apinoita. 15-vuotiaan kanssa voi alkaa jo jotenkin keskustella järkevästi.
En. Minulle on painajaista jos joku tuo harrastuksissa tai työpaikalla ihasteltavaksi vauvan. En halua sitä syliin enkä osaa sanoa siitä mitään positiivista. Semmoiset alakouluikäiset jostain syystä imeytyy mun seuraan ja sitten koetan viihdyttää. Aaaapuva
Hyvin kasvatetut lapset voivat olla suloisia, vaikka ei niiden jutut mua kiinnosta. Huonosti kasvatettuja en voi sietää. Omasta varmasn pidän, kun se syntyy. Voinhan kasvattaa sen juuri sellaiseksi, kuin haluan.
-Usein myös on ikäkausia, jollon joku "kokematon" voi luulla että kyse on huonosta kasvatuksesta jos lapsi vaikka väittää vastaan vaikka kyse olisi ikätason mukasesta käytöksestä. Itse taas nään enemmän vikaa aikuisissa, kun lapsissa, sekä yleisissä käytöstavoissa että kasvattajina kun että kohdistaisin sen "en tykkää"-mielipiteen niihin lapsiin.
Pidän kovasti, jos ovat saaneet kasvatusta kotona. Röyhkeitä älämölö kakaroita en voi sietää, vaikkei se heidän vikansa olekaan, vaan möllien vanhempiensa.
En, etenkään suomalaisista lapsista koska ovat yleensä huonokäytöksisiä.
Pidän lapsista, mutta en osaa olla luontevasti heidän seurassaan. Jos joku puhuu minulle oma-aloitteisesti, jutustelen kyllä takaisin. Silloin ahdistaa /on kiusaantunut olo, jos lapsen vanhempi on vieressä. Tuntuu, että he arvostelevat.
Olin nuorempana parempi lasten kanssa ja aina "leikkitätinä" sukujuhlissa. Haaveilin jopa lastentarhanopettajan ammatista. Vanhemmiten olen erakoitunut ja tullut ujommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pidän lapsista, mutta en osaa olla luontevasti heidän seurassaan. Jos joku puhuu minulle oma-aloitteisesti, jutustelen kyllä takaisin. Silloin ahdistaa /on kiusaantunut olo, jos lapsen vanhempi on vieressä. Tuntuu, että he arvostelevat.
Olin nuorempana parempi lasten kanssa ja aina "leikkitätinä" sukujuhlissa. Haaveilin jopa lastentarhanopettajan ammatista. Vanhemmiten olen erakoitunut ja tullut ujommaksi.
Lisäksi töissä on vaivaannuttavaa, jos joku tuo vauvan tai lapsia näytille. En tiedä, mitä pitää sanoa. Mutta jos joku tuo koiran, sekoan täysin ja minut löytää lattialta istumassa koirulin kanssa. 😄
Lapsien tekeminen on ihan mukavaa touhua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kasvatetut lapset voivat olla suloisia, vaikka ei niiden jutut mua kiinnosta. Huonosti kasvatettuja en voi sietää. Omasta varmasn pidän, kun se syntyy. Voinhan kasvattaa sen juuri sellaiseksi, kuin haluan.
:D
Jep, juuri sellaiseksi kuin haluat. En tapaa ivailla toisenlaisen elämän eläneille ihmisille mutta tää kyllä vasta 16 vuoden vanhemmuuden jälkeen vähän naurattaa. Moni kokeneempi vanhempi saattaa nauraa vielä enemmän.
Jos haluat hyvää seuraa, se kannattaa valita aikuisista jotka myös haluavat olla seurassasi. Vinkkinä.
Tykkään vauvoista, mutta noin 4-11 -vuotiaat ovat hirvittäviä.
Itselläni on kaksi aikuista lasta.
Periaatteessa tykkään lapsista ja pidän heitä yleensä somina ja hauskoina, mutta en jaksaisi viettää aikaa heidän kanssaan kovin pitkään. En jaksaisi esim. vahtia lapsia. Vähän aikaa on ihan kiva jutella tai esim. pelailla lapsen kanssa.
Omia ei ole enkä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni tähän on suora lainaus Viivi & Wagnerista. Sama kuin kysyisit pidänkö aikuisista.
Just tää, koko kysymys on toivoton.
En pidä! Lapset sontii ja kuolaa. Pitävät ääntä. Juoksevat ja lällättävät! Hyi saaatana!
Suhtaudun lapsiin neutraalisti, vähän kuten tuntemattomiin ihmisiin yleensäkin. Mitään ihastuneita huudahduksia tai vastaavaa ne eivät kuitenkaan saa aikaan, edes vauvana. En tiedä loukkaantuiko yksi tuttu kun kysyi haluanko pidellä vauvaa ja hieman hämmentyneenä sanoin ihan rehellisesti, että en tarvii kiitos. :D
Hyvin kasvatetut lapset voivat olla suloisia, vaikka ei niiden jutut mua kiinnosta. Huonosti kasvatettuja en voi sietää. Omasta varmasn pidän, kun se syntyy. Voinhan kasvattaa sen juuri sellaiseksi, kuin haluan.