Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö lapsista?
29.01.2021 |
On ihmisiä, jotka rakastavat lapsia ja viihtyvät heidän seurassaan ja hakeutuvat tiettyihin ammatteihin tämän tuntemuksensa vuoksi.
On ihmisiä, jotka eivät voi sietää lapsia (vaikka sitä eivät koskaan ääneen sanoisikaan).
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Vai jonnekin näiden kahden välille?
Mä pidän vain omista lapsistani. Muiden lapset ei kiinnosta ehkä saa mitään "aww ihqq" -tuntemuksia vauvojen näkemisestä. Esim. opettajana tai päiväkodin "tätinä" työskentely olisi hirveää painajaista.
Kommentit (29)
Joskus teininä vuosia sitten olin kaupassa, ja siinä oli hyllyn vieressä tenava ja sen äiti muutaman metrin päässä jutteli jonkun tuttunsa kanssa. Jostain syystä hymyilin sille lapselle, ja se osoitti maitotölkkiä ja kysyi että mikä tämä on. Vastasin että maitotölkki.
Siinä oli matalalla kylmäkaappi, ja se osoitti vieressä toista tölkkiä, ja kysyi mikä tämä on.
Ihan pokkana, samanlainen tölkki toisensa perään, mikä tämä on?
Vastasin varmaan kolme tai neljä kertaa, ja hymyni alkoi hyytyä ja lapsen äiti ja sen tuttava alkoivat nauraa.
En ole sen jälkeen kiinnittänyt lapsiin huomiota. Pelottavia ja outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kasvatetut lapset voivat olla suloisia, vaikka ei niiden jutut mua kiinnosta. Huonosti kasvatettuja en voi sietää. Omasta varmasn pidän, kun se syntyy. Voinhan kasvattaa sen juuri sellaiseksi, kuin haluan.
-Usein myös on ikäkausia, jollon joku "kokematon" voi luulla että kyse on huonosta kasvatuksesta jos lapsi vaikka väittää vastaan vaikka kyse olisi ikätason mukasesta käytöksestä. Itse taas nään enemmän vikaa aikuisissa, kun lapsissa, sekä yleisissä käytöstavoissa että kasvattajina kun että kohdistaisin sen "en tykkää"-mielipiteen niihin lapsiin.
Kyllä minä sen tiedän, että lapsilla tulee kausia kuten uhmaikä. Mutta puhun nyt kasvatuksesta, joka on juuriaan myöten väärä. Ei, en kohdista mitään vihaa lasta kohtaan. Tiedän ongelman olevan vanhemmissa. Lapsi on sille viaton. Mutta se ei tarkoita, että mun tarvitsee pitää siitä kauhukakarasta.
En pidä tai inhoa. Suhtaudun neutraalisti. Omia ei ole eikä tule.
En. En osaa puhuu niille. :D Kahella isoveljellä on kouluikäsii lapsii ja meen iha lukkoon niitte kaa. Koirastani tuntuvat tykkäävä. :) Hän o tavallaan sellane oljenkorsi jäätymisii. :D "Kattokaa, Nate on tuolla! Menkää leikkimää hänen kaa." Tuntemattomat lapset on sit tavallaan ilmaa, ku en huomioi mitenkää.
Silloin kun ne nukkuu tai sukeltaa.
M 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kasvatetut lapset voivat olla suloisia, vaikka ei niiden jutut mua kiinnosta. Huonosti kasvatettuja en voi sietää. Omasta varmasn pidän, kun se syntyy. Voinhan kasvattaa sen juuri sellaiseksi, kuin haluan.
Heh, tuu toki kertomaan 15 vuoden kuluttua, miten projekti sujuu! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä. Tämä tietysti erikoista, koska olen ammatiltani opettaja. Eläimistä pidän paljon enemmän.
Pidän lapsista, joiden kasvatukseen voin osallistua.
Työskentelin vuosia lastenhoitajana perheissä ja todella rakastin noita lapsia aina vain enemmän, kun oppivat lisää käytöstapoja ja toisaalta minun tapojani toimia tilanteissa.
Myös omia lapsiani rakastan todella paljon. Olenhan heidät saanut täysin rauhassa kasvattaa mieleisellä tavalla.
Sen sijaan oman siskoni lapsia en aina siedä. Heille ei ole mitään kuria pidetty ja ovat ihan herttaisia yksinään, mutta yhdessä en heitä mielelläni hoida/ vahdi/ katsele. Pahoittelut siitä.
Toisin sanoen pidän hyväkäytöksistä lapsista.