kuolemaa pelkäävä lapsi
meidän kohta 5v. tyttö on alkanut kovasti pelätä kuolemaa - saattaa kesken illan alkaa itkeä, että en minä halua kuolla, en halua tulla vanhaksi., äiti älä vanhene, et saa kuolla jne. Ei ole hysteerinen, mutta selvästi surullinen ja peloissaan. Olen ottanut syliin, rauhoitellut, jutellut kuolemasta jne.
Miten te selitätte kuoleman tuon ikäiselle, niin että voisi pelkäämättä sen kohdata (jos nyt kukaan voi,mutta ymmärrätte mitä tarkoitan)?
Kommentit (4)
pahoja traumoja käsittelemättömästä kuolemanpelosta. Tai siis lähinnä siitä, että kun noin 6-7 vuotiaana kävin tuon vaiheen läpi, jouduin sitä yksin iltaisin itkemään ilman lohdutusta. Ole tyttäresi lähellä, paijaile ja kuuntele. Puhu että ei tuollaista tarvitse miettiä vielä pitkään aikaan. Nyt olemme kaikki tässä ja kaikki on hyvin. Mielestäni tärkeintä on se läheisyys ja lohduttaminen.
Illan tullen alkoi surra kuolemaa ja oikein mikään ei auttanut. Juteltiin asiasta ja kun oli hetken surrut, yritin kääntää puhetta iloisiin asioihin. Kukaan läheinen ei meiltä ollut silloin kuollut, poika vaan oli käsittänyt kuoleman lopullisuuden.
Asia unohtui aikanaan ja nyt poika on reipas ekaluokkalainen eikä kuolemaa ole itketty enää aikoihin.
En osannut selittää kuolemaa, eihän sitä voi selittää muutoin kuin että kaikki elollinen loppuu joskus. Lapselle on hirvittävän vaikea yrittää kertoa sitä niin, ettei se aiheuttaisi lisää ahdistusta. Me ei olla erityisen uskonnollisia, joten enkeliteoriakaan ei miellyttänyt poikaa. Oli aivan kauhuissaan ajatuksesta, että kuoltuamme muuttuisimme enkeleiksi ja tapaisimme taivaassa jo aiemmin kuolleet omaisemme.
ja kärsin yhä aikuisenakin jopa niin pahasti, että jouduin syömään lääkkeitä ahdistukseen. Kävin myös terapiassa, ja psykologin lohdullisi nviesti oli, että iän myötä vanhetessaan ihminen oppii hyväksymään ja tutustumaan kuoleman ajatukseen: lapsen ja nuoren kuolemanpelko voi olla kovaa, sillä heillä on niin paljon tekemättömiä, elämättömiä ja kokemattomia asioita edessään, ja kuolema tuntuu kahta kauheammalta, kun elämä on edessä.
Luulen, että viisivuotiastakin voisi lohduttaa kertomalla, että kun ihminen elää ja käy koulut, menee töihin, saa perheen ja tulee vanhaksi jne., niin vanhana sitten onkin eletty ja koettu kaikki mukavat asiat, eikä kuolema pelota enää. Usein kuolemanpelko perustuu juuri siihen, että joutuu jättämään kesken kaiken ja luopumaan tärkeistä asioista - ja vanhat ihmiset ovat jo eläneetkaiken haluamansa (no ei aina, mutta kärjistetysti).
Itse olen vastaavissa tilanteissa sanonut, että "kuule, et kuole vielä pitkään pitkään aikaan. Ihmiset kuolevat kun ovat tosi tosi vanhoja".