Napostelu
Ystäväni oli meillä eilen käymässä ja ihan yhtäkkiä paukautti, että minä opetan lapsemme napostelemaan. Vähän juttua jatkettuamme kävi selväksi miksi hän niin ajattelee. Minä siis saatan antaa lapsillemme (3 ja 1v) jotain pientä purtavaa sillä aikaa kun itse laitan ruokaa. Eli lapset saavat palan kurkkua, tomaatin, porkkanan tms. Ja kun he tyytyväisinä mutustavat niin minä saan ruuan tehtyä loppuun ja laitettua vielä pöytäänkin ilman, että tarvitsee kuunnella itkua tai jonkun tarvitsee roikkua jalassani. Tämmöinen on lähes päivittäistä viikolla, sillä viikonloppuna mies hoitaa ruuanlaiton, eikä lapset silloin ole keittiössä vaan minun kanssa leikkimässä. En ole itse kokenut tätä ongelmana ennen kuin ystäväni eilen otti asian puheeksi. Onko ystäväni oikeassa? Opetanko lapsilleni napostelukulttuurin, johon he jäävät koukkuun loppuiäkseen? Tuleeko heistä ylipainoisia, kuten ystäväni väittää?
Kommentit (2)
Maalaisjärkikin sanoo, että napostelu ruoka-aikojen välillä on huono tapa, ei ruuan yhteydessä. Annat siis terveellistä purtavaa lapsille, joka kuuluu tavallaan ruokaan. Eri asia, jos iskisit suklaapatukan heille käteen tuntia ennen ruokaa.
Kaverisi on ihme tyyppi, jos tuollaisesta huomauttelee.
Jos tomaatin saa pureskeltavaksi niin se vaan lisää nälkää.. ;)
Mutta jos napostelee liikaa ennen ruokaa tai pitkin päivää niin se on jo vähän eri.
Kokkienkin tarttee maistella ruokaa: miksi siis se ruuan maistelu juuri ennen ruokaa olisi huono?
Onko ystäväsi kuullut esim. alkupaloista?
Ylipainoon liittyy vahvemmin se miten liikkuu: vai liikkuuko lainkaan. Ei se rouskuttaako palan porkkanaa.