Miten te ateistit kerrotte lapselle kuolemasta?
Mietin miten hankalaa se on näin uskovanakin, mutta jos ei ole mitään antaa lapselle "pehmentääksenne" tietoisuutta kuolemasta, niin miten olette sen selvittäneet?
Kommentit (24)
on helpompaa ilman sitä vaikeaa "pehmennysosuutta". Kuolemaa on selitetty ensin kasvien ja lemmikkieläinten kuolemia kohdatessa. Sitten on puhuttu ihmisten kuolemasta yleisellä tasolla (kaikki ihmiset kuolevat lopuksi). Onneksi vasta näiden jälkeen on tullut vastaan sukulaisten kuolemia.
Kun joku kuolee, se ei enää hengitä, ei kävele, ei syö. Se ei tule enää takaisin, eikä sen kanssa voi enää leikkiä tai jutella. Haudalla voi käydä muistelmassa kuollutta ja voihan niitä mukavia hetkiä muistella muutenkin. Kaikenlaistahan ne lapset keksivät kysellä ja kysymyksiin vastataan.
Onhan se läheisen kuolema kova paikka kenelle tahansa, mutta en kuitenkaan halua keksiä siihen mitään ylimääräisiä pehmennyksiä.
Ei siinä sen kummempaa. Ihan turhaa sekoittaa lasten päätä millään taivassaduilla.
vanhat ihmiset kuolee koska ovat vanhoja.. niitä on ikävä ja niitä voi miettiä. elämä vaan on semmosta että me kuollaan joskus.
että kuoleminen on sitä ettei tee enää mitään. Sitetn haudataan maahan (vaikka oikeasti koira meni eläinlääkiksen käyttöön), muuttuu mullaksi ja siitä kasvaa kukkia ja puita ja heinää. SItten sitä heinää voi syödä vaikka kani, tai perhonen kukkien mettä. Lapsi on myös nähnyt kuolleen linnun, jolloin kerrattiin tämä mutta sanoin että linnusta tulee multaa, multaan voi kasvaa vaikka puu jossa sitten pesii uusia lintuja.
Ei ole lapsi sen kummempia pehmennyksiä kaivannut, jonkun läheisen ihmisen kuollessa joutuisi varmaan käymään asioita enemmän läpi. En kyllä silloinkaan mitään taivasjuttuja alkaisi selittämään, jos kysyisi jotain niin sanoisin että kukaan ei tiedä ja että voi vaikka ottaa sen kuolleen kuvan ja kertoa sille sen mitä haluaa jos siltä tuntuu tai muuten muistella.
Komppaan vitosta.
Jokunen kuukausi sitten oli tämä tehtävä pienille lapsille...
isovanhempien koiran kuollessa. Asia tuntui lapsesta (3,5 v.) hyvin yksinkertaiselta, olihan hän nähnyt koiran sairastavan paljon. Mutta annas olla, kun kouluikäinen serkku meni höpöttämään koirien taivaasta, niin selkeä asia muuttui täysin käsittämättömäksi ja siitä puhuttiin, ja puhuttiin...
...kertoa lapselle, että kuolleesta eläimestä kasvaa puu, jossa pesii uusia lintuja. Satu se on sekin siinä missä jumalakin.
Aikuiset, uskovaiset varsinkin luulee että tietoa kuolemasta pitää pehmentää. Mutta yleensä lapset ei ajattele asiaa niin syvällisesti. Ihminen kuoli ja pistettiin maan sisään.
Ei meillä kuolemasta ole tehty sen suurempaa numeroa, lapsille on kerrottu että kaikki kuolee joskus ja sitten kuolleet laitetaan maahan, hautaan.
Hautajaisissa lapsia kiinnosti just eniten tämä hautamonttu, millainen se on ja miten syvä.
ennen kuin jooku vähän isompi lapsi herättää sen maailmankatsomuksellisen uteliaisuuden ja kauhun, joka kehitykseen luonollisesti kuuluu. Isompi lapsi kohtaisi sen itsessäänkin, pienempi lapsi tarvii isomman lapsen esimerkin.
isovanhempien koiran kuollessa. Asia tuntui lapsesta (3,5 v.) hyvin yksinkertaiselta, olihan hän nähnyt koiran sairastavan paljon. Mutta annas olla, kun kouluikäinen serkku meni höpöttämään koirien taivaasta, niin selkeä asia muuttui täysin käsittämättömäksi ja siitä puhuttiin, ja puhuttiin...
vaan että se eläin muuttuu mullaksi, ja mullassa sitten voi kasvaa vaikka puu (tai kukka tai mikä vaan). Eli kuollut hajoaa->multaa->kasveja->eläinten käyttöön.
...kertoa lapselle, että kuolleesta eläimestä kasvaa puu, jossa pesii uusia lintuja. Satu se on sekin siinä missä jumalakin.
Ihminen kuolee, joskus vanhuuttaan, joskus jostain muusta syystä. Toiset ihmiset kaipaa kuollutta, ja muistelee. Voi katsella valokuvia tai kertoa tarinoita. Ja itse lapsena mietin, että ihminen maatuu ja muuttuu mullaksi, ja mullassa kasvaa sitten vaikka mitä. Kouluikäisenä mietin energian kiertämistä, ja minusta se oli mahtavaa, semmoista luonnon upean koneiston nakutusta.
ole tapana valehdella eikä keksiä tarinoita vaan kerron miten asiat on. eli ihminen kuolee kun sen aika eikä muutu päivänsäteeksi tai miksikään muuksikaan. olis törkeetä valehdella tuollaisessa asiassa!
Niin minulle itsellekin lapsena selitettiin ja silti aikuisena päätin itse vakaumuksestani. Minusta kuolema kaipaa ihan pienelle pehmennystä, tai ainakaan en halua testata miten lapsi reagoisi asiaan. Kuolema on tullut puheeksi toistaiseksi siinä muodossa että mitä jos äiti tai isä kuolee tai joku läheinen. Kyllä sitä sitten isompana ehtii oppia elämän karuja tosiasioita.
t. ateisti
toi pehmentäminen on ihan hirveetä ja satujen kertominen (oli uskonnollinen tai ei). Se kuolemahan on tosi. Meillä kerrottiin, että mummi kuoli, hänet laitetaan maan alle ja sitten voidaan käydä haudalla muistamassa, mutta tärkein on kuitenkin muistaa häntä muutenkin. Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja se on tosi ja sen kerron myös lapselleni. Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä, miten selitätte syntymän? Tämä on elämän kaari, ei mitään ydinfysiikkaa...
olis törkeetä valehdella tuollaisessa asiassa!
asioita. Paljon törkeämpää on aiheuttaa lapselle turhaa ahdistusta oman jääräpäisen vakaumuksen takia. Joku kolme vee viis veisaa filosofisista keskusteluista, tärkeintä on rakkaus, rajat ja turvallisuuden tunne.
Ei lapsi ymmärrä, että joku haudataan. Ei esim. n. 6v ymmärrä vielä kuolemista lopullisena.
toi pehmentäminen on ihan hirveetä ja satujen kertominen (oli uskonnollinen tai ei). Se kuolemahan on tosi. Meillä kerrottiin, että mummi kuoli, hänet laitetaan maan alle ja sitten voidaan käydä haudalla muistamassa, mutta tärkein on kuitenkin muistaa häntä muutenkin. Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja se on tosi ja sen kerron myös lapselleni. Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä, miten selitätte syntymän? Tämä on elämän kaari, ei mitään ydinfysiikkaa...
en saanut painajaisia, traumoja tms.
Tiedän eräänkin lapsen joka on saanut tästä kertomistavasta painajaisia!
Ei lapsi ymmärrä, että joku haudataan. Ei esim. n. 6v ymmärrä vielä kuolemista lopullisena.
Itselläni ei vielä ajankohtaista, sillä lapset niin pieniä, mutta luultavasti sanoisin, että kuoleman jälkeen mennään taivaaseen( tai johonkin toiseen todellisuuteen) ja sitten siellä tavataan uudestaan. Tai no, voisin sanoa, että varmaa se ei ole, kukaan ei oikeasti tiedä, mutta niin voi uskoa, jos haluaa ja että monet näin uskovat.
Turvallisuuden tunne on lapselle a ja o. Suruakin on helpompi käsitellä näin. Lasten ei tarvitse tietää vielä kaikkia tämän maailman karuja ja lohduttomia asioita. Lasta pitää suojella "turhalta tiedolta". Hän ehtii kyllä sitten myöhemmin pohtia ja kyseenalaistaa asioita ja kun hän on vanhempi, hänellä on edellytykset ahdistumatta niitä käsitellä. Tuskin kukaan lapselleen kertoo muutenkaan maailman ja elämän raadollisuudesta kaikkea? Vai kerrotko pienelle lapsellesi täysin totuudenmukaisesti esim. mitä on porno? Tai että on olemassa sarjamurhaajia? Tai että lapsia pahoinpidellään monissa kodeissa? No, ei nyt ihan sama asia todellakaan, mutta mielestäni myös kuoleman lopullisuuden aiheuttamalta ahdistukselta voi suojella alle kouluikäsitä lasta. Minusta olisi ihana ajatus, että jos lapseni esim. nelivuotiaana jäisi ilman äitiä, hän voisi ajatella meidän tapaavaan vielä joskus jossain ja saada suruunsa lohtua siitä.
miksi pitäisi siis selittää taivaasta?
Ja mitä tulee pornoon, perheväkivaltaan tms. niin en selitä niitä kun ne eivät lasta kosketa. Kuoleman kanssa sen sijaan ollaan jouduttu tekemisiin.
Turvallisuuden tunne on lapselle a ja o. Suruakin on helpompi käsitellä näin. Lasten ei tarvitse tietää vielä kaikkia tämän maailman karuja ja lohduttomia asioita. Lasta pitää suojella "turhalta tiedolta". Hän ehtii kyllä sitten myöhemmin pohtia ja kyseenalaistaa asioita ja kun hän on vanhempi, hänellä on edellytykset ahdistumatta niitä käsitellä. Tuskin kukaan lapselleen kertoo muutenkaan maailman ja elämän raadollisuudesta kaikkea? Vai kerrotko pienelle lapsellesi täysin totuudenmukaisesti esim. mitä on porno? Tai että on olemassa sarjamurhaajia? Tai että lapsia pahoinpidellään monissa kodeissa? No, ei nyt ihan sama asia todellakaan, mutta mielestäni myös kuoleman lopullisuuden aiheuttamalta ahdistukselta voi suojella alle kouluikäsitä lasta. Minusta olisi ihana ajatus, että jos lapseni esim. nelivuotiaana jäisi ilman äitiä, hän voisi ajatella meidän tapaavaan vielä joskus jossain ja saada suruunsa lohtua siitä.
mutta, että rakkaille ihmisille on tilaa sydämessä kuoleman jälkeen.