Lopputyön tekemisen venyminen
Onko täällä kohtalotovereita, lopputyön tai gradun teko venyy ja venyy? Miten saitte itseänne lopulta niskasta kiinni?
Itse olen nyt tehnyt gradua noin puolitoista vuotta. On ollut jaksoja, kun en ole tehnyt työtä hetkeen ja jaksoja, jolloin olen saanut hyvin edistettyä asiaa. Kuitenkin se vain roikkuu ja roikkuu ja tilanne alkaa tuntua epätoivoiselta. Onneksi kyse ei ole paljosta sillä sisältöä minulla on kirjotettuna hyvin. Kuitenkin asia tuntuu mahdottomalta.
Tiedossa on, että työnhakua varten olisi hyvä olla paperit taskussa ja muutenkin haluaisin jo saada opinnot päätökseen. Kaikki muu on suoritettuna. En vain tajua itseäni miten tämä on niin vaikeeta.
Kommentit (4)
Mukavuudenhalu vei voiton akateemisilta ambitioilta.
Siinä se ongelma kai onkin, kun kuvitellaan, että sen pitöisi jotenkin ”huvittaa”. Ei tarvitse. Se on työtä, ei huvittelua. Se tehdään siksi, että täytyy, ei siksi, että olisi kivaa ja innostaisi.
Ja itseään saa niskasta kiinni, kun laatii itselleen listan asioista, jotka täytyy tehdä, jotta työ valmistuu. Kysykää vaikka ohjaajalta apua, jos ei itse onnistu. Sitten istutte alas ja alatte tehdä listalta asioita pois, yksi kerrallaan, joka päivä vähintään yksi. Ennen pitkää ne ovat loppussa ja gradu on valmis.
Minulla oli sama vaiva, kun aikoinani tein gradua ja muutama vuosi sitten toista gradua ja nyt AMK-lopputyötä. Kirjoittaminen ei ole vaikeaa, vaan kivaa, mutta kirjoittamisen aloittaminen on. Kun saan itseni kammetuksi koneen ääreen, pääsen kyllä vauhtiin, mutta on käsittämätöntä, miten vaikeaa se tiedostojen avaaminen on. Joskus päätyy jopa tänne AV-palstalle jahkailemaan.
Sama täällä. Ei vain huvita. Muut opinnot olleet valmiina jo tovin.