Kukapa olisi uskonut että olen alkanut tuntea todellista kateutta? :(

Mulla on tuollainen ihan tosielämässäkin kiiltokuvaelämää viettävä ystävä. On saanut aina kaiken mitä on halunnutkin: rikkaat vanhemmat, rikas puoliso, nätit lapset, unelmien työ graafisena suunnittelijana, muutama purjevene ja sijoitusasunto... Ikää hänelläkin vasta 31, mä saman ikäinen eikä mulla ole mitään. Ei edes terveyttä. En ole koskaan ollut edes vakituisessa työssä vaan tehnyt alaani kuulumatonta pskaa pätkissä. 

Somettajien seuraaminen on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen ihan tosielämässäkin kiiltokuvaelämää viettävä ystävä. On saanut aina kaiken mitä on halunnutkin: rikkaat vanhemmat, rikas puoliso, nätit lapset, unelmien työ graafisena suunnittelijana, muutama purjevene ja sijoitusasunto... Ikää hänelläkin vasta 31, mä saman ikäinen eikä mulla ole mitään. Ei edes terveyttä. En ole koskaan ollut edes vakituisessa työssä vaan tehnyt alaani kuulumatonta pskaa pätkissä. 

Niin ja tietysti unohdin mainita että hänkin myös esittelee elämäänsä somessa. Kuvia ei tarvitse edes lavastaa sillä todellisuus on juuri sitä: täydellisyyttä.

Voin ihan hyvinkin uskoa, että myös noilla ihan ammatikseen "vaikuttavilla" on helppo ja rahakas elämä.

Mä myös tiedän näitä tyyppejä. Purjeveneitä ja asuntoja yks toisensa perään. Tosta vain pääsevät vaikka mihin järjestöihin, kekkereihin, tapahtumiin. Korkeakouluun, mukaan työelämään.

Niiden ei tartte mitään tehdä kun kaikki vaa tulee sähköpostiin tai postiluukkuun.

Mä en vaa jaksa elää köyhänä ja uupuneena.

Tiedättekö mikä on jännää? Köyhä, masentuneen perheen lapset eivät siltikän pärjää vaikka lääkärikoulutuksen olisivat käyneet. Jotenkin maagisesti nekin onnistuvat syrjäytymään jostain. Muuten vain tuntuu että rikkaat vain pääsevät verkostoihin.

Onhan se totta, mutta: tee omasta elämästäsi paras versio omasta elämästäsi. Tee muutoksia, jotka parantavat elämänlaatuasi. Laihduta, vaihda asunto miellyttävämpään, opiskele kiinnostavaa alaa, näe kauneus ympärillä. Keskity itseesi, älä muihin. Muu ei oikein auta. Rahaa ei yleensä tipu taivaasta, mutta oma asenne elämään ja unelmien eteen aktiivinen työskentely voivat muuttaa kaiken. Jos et muuta mitään, mikään ei muutu.

Joo, on meille kuolevaisille tää elämä pain in the asz.

Meille keskiluokkaisille on todellisuus se että ei tartte kuin iso meno, niin vaikka kuinka raataa töissä , niin ei silti meinaa rahat riittää.

Kyllä ikävä kyllä kateus iskee kun kattoo nää jotka elävät ihanaa elämää täynnä iloa.

Yritä lohduttautua sillä, että et voi tietää mitä kulissien takana tapahtuu. Niillä rikkaimmillakin saattaa olla perheväkivaltaakin, sairastelua tai vaikka lapsettomuutta, josta ei somessa huudella. Ja rikkaista kulisseista huolimatta elämä voi tuntua todella tyhjältä. Itse luovuin kiiltokuvaelämästä, mutta olen nyt vaatimattomammissa puitteissa paljon onnellisempi.

Jännä miten eri tavalla asioita katsotaan ja suhteutetaan. Itse olen kiitollinen vuokrayksiöstä, pienestä palkasta, lihavasta kumppanista ja etenkin yksityisyydestä, jota tylsä elämä tarjoaa.

Masennusta kannattaa hoitaa ja laittaa some kokonaan pois, jos toisten hyvinvointi ja kulissit alkaa tuntua henkilökohtaiselta.

Juuri naureskelin itsekseni kun katselin erään lempitubettajani mainosta vaatteista, joita hän ei ikinä oikeasti pitäisi. Tubettaja venytteli seksikkäänä fleecepaita päällä niin että napa näkyi, halaili itseään, keikisteli, ja samalla voice overina luetteli selkeästi paperille kirjoittamansa myyntipuheen siitä kuinka hän "rakasti" sitä paitaa koska siinä oli tikatut valkoiset yksityiskohdat.

En minä ole yhtään kateellinen ihmiselle, joka pitää pyllistellä videolla ja esittää tykkäävänsä tuotteista, joita ei ikimaailmassa normaalisti käyttäisi. Toki tämäkin ihminen on hurjan hyvännäköinen, hän on syntynyt rikkaaseen perheeseen jne. Kateuden aihetta riittäisi, mutta en minä tule kyseistä henkilöä koskaan tapaamaan, jos en nyt varta vasten lähde Nykiin stalkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritä lohduttautua sillä, että et voi tietää mitä kulissien takana tapahtuu. Niillä rikkaimmillakin saattaa olla perheväkivaltaakin, sairastelua tai vaikka lapsettomuutta, josta ei somessa huudella. Ja rikkaista kulisseista huolimatta elämä voi tuntua todella tyhjältä. Itse luovuin kiiltokuvaelämästä, mutta olen nyt vaatimattomammissa puitteissa paljon onnellisempi.

Kyllä mä tiedän mitä kaikkea niiden elämässä tapahtuu. Silti se niiden verkosto ja elämäntapa on aina siinä pelastamassa.

Tunnen erään upporikkaan sedän joka valittelee yksinäisyydestä, mut sit sillä on niin kiva työ ja tuntee kaikki maailman ihmiset.

Aktiivinen ja mukava elämä vie heidät mennessään. Toisin kun esim. Minä joka elää vanhassa vuokra asunnossa, ei voi ikinä lähtee muuhun pakoon kun luontoin, kavereita ei ole eikä elämänsisältö. Kun ahdistus iskee olen täysin yksin, minun pienessä olohuoneessa kärsimässä.

Rikkailla ei tät ongelmaa ole.

Kattokaa vaikka se Stefu T, läpi mätä tyyppi, silti sillä vaa rahaa ja menoa riittää pelastaa sitä yksinäisyydeltä.

Aina pitää kadehtia jotakin. Työtön kadehtii duunaria. Duunari kadehtii siistissä sisätyössä olevia keskiluokkaisia toimihenkilöitä, Toimihenkilöt kadehtivat ylempää keskiluokkaa. Ylempi keskiluokka kadehtii todellisia miljonäärejä. Miljonäärit miljardöörejä.

Positiivinen kateus on hyvä asia, jos se ajaa eteenpäin. Mutta jos se kääntyy negatiiviseksi, itsetunnon murskaavaksi tunteeksi, se ei ole hyvä. Eriarvoisuudelle ei lopulta yksilö kauheasti mitään voi. Kortit ei mene tasan, sillä kädellä on pelattava mitä lähdössä jaettiin. 

Sitä paitsi minä kadehdin sinua, koska olet vasta 30-vuotias ja tiettävästi terve. Itse olen 50-vuotias ja en enää ihan terve. Tekisin mitä vain että saisin olla 20 vuotta nuorempi. Mutta se ei ole mahdollista ja hyväksyn sen. Voin silti vaikka kuntoilla ja yrittää pitää itsestäni huolta, hidastaa ikääntymisen oireita.

En usko että kukaan tääl seuraa somea. Riittää ihan että näkee HS tai Ylen jutut. Tai kaupan kassalla Iltsukat.

Tuntui niin pahalta

Siis mulla ei ollut tätä ongelmaa ennen. Ennen meitä normi ihmisiä kunnioitettiin, nyt ollaan vaa noloja muurahaisia. Kardashianit ovat se juttu.

Vierailija kirjoitti:

kakkasin vähäsen

oliko kiinteä? laitoitko someen?

Uutinen!

av-mamma on kateellinen, katkera ja kyllästynyt mieheensä.

eiku, ei siinä mitään uutta ollutkaan

Ööhh oon alle 30, lapseton ikuinen kakara :,D en oo mikään mamma xD

En vaa jaksa raataa elämässä, minkään vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Yritä lohduttautua sillä, että et voi tietää mitä kulissien takana tapahtuu. Niillä rikkaimmillakin saattaa olla perheväkivaltaakin, sairastelua tai vaikka lapsettomuutta, josta ei somessa huudella. Ja rikkaista kulisseista huolimatta elämä voi tuntua todella tyhjältä. Itse luovuin kiiltokuvaelämästä, mutta olen nyt vaatimattomammissa puitteissa paljon onnellisempi.

Eiköhän heillä suurimmalla osalla kuitenkin ole just niin ihanaa kun näyttää vaikka toki tollanen ajattelu lohduttaa köyhän mieltä.

Bill Gates sanoi hyvin että ihminen joka väittää ettei raha tuo onnea on itse köyhä.

Oprah puolestaan totesi että niin ihanaksi kun kuvittelettekin elämän kaiken luxuksen ja yltäkylläisyyden keskellä on se oikeasti vielä ihanampaa.

Kiva että jotkut ovat rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mulla ei ollut tätä ongelmaa ennen. Ennen meitä normi ihmisiä kunnioitettiin, nyt ollaan vaa noloja muurahaisia. Kardashianit ovat se juttu.

Mä olen ihan normi ihminen enkä ole huomanut mitään kunnioituksen puutetta sen enempää kun ennenkään. Keneltä sä sitä kunnioitusta oikeen haet? Kannattaa varmasti laittaa somekanavat ja telkka hetkeksi kiinni jos todellisuus rupeaa noin vääristymään. Kyse varmasti siitä että itse haluaisit sellasta elämää mutta tuskin sinun arvoas kukaan muu mittaa noilla mittapuilla.