Elokuvista järkyttyvä aikuinen ihminen ei ole henkisesti tasapainossa

Tai sitten sinä et ole vielä edes aikuinen, vaan lähinnä jonkun teini-ikäisen tasolla.

Kuka nyt siis on järkyttynyt ja millaisesta järkyttymisestä on kyse?  

No anteeksi herkkyyteni. En todellakaan ala katsoa kauhuleffoja, kun näen niistä painajaisia. Aikuinen tietää itse mitä kannattaa tehdä, eivätkä aivot aina kulje rationaalivaihteella.

T. Epätasapainoton N47.

Mikä

Kaikki täällä on enemmän tai vähemmän henkisesti epätasapainossa.

Ei elokuvissa nähty niin suuresti poikkea esim. oikeasta videomateriaalista. Oikeasta tallenteesta voi traumatisoitua ja niin voi elokuvastakin. Riippuu tietysti elokuvasta. Esim. poliisit tai juristit voivat traumatisoitua työhön liittyvästä materiaalista. Jos puhutaan elokuvien sisällöstä yleisellä tasolla, niin ei ole mitään järkeä tehdä niin rajuja elokuvia, että sen sisältö vastaa tutkintamateriaalin katsomista.

Mulla on mieletön korkeanpaikankammo ja The Walk elokuvaa katsoessa menin sellaiseen paniikkiin että käsistä jaloista lähti tunto. Varsinkin kun se on toteenperustuva! Vieläkin nään painajaisia.

Se on monilla paheksunnan ja järkytyksen risteytys, elokuvan pisteytys.

Siis koko tarinankerronnan pointtihan on herättää tunteita, joita ihmiset haluavat ns. turvallisesti kokea. Monesti tarinat saattavat olla myös kuvauksia todellisuudesta ja kun ne visuaalisoidaan elokuviksi niiden näkeminen kohauttaa enemmän kun pystyy kuvittelemaan ja eläytymään niihin paremmin.

Itselle esim Lilja 4-ever ja Unelmien sielunmessu ovat olleen ensimmäisiä oikeasti järkyttäviä elokuvia siksi, että ne auttoivat kuvittelemaan sitä kärsimystä mitä jotkut ihmiset tällä pallolla kokevat.

Oikeassa elämässä on tullut nähtyä riittävästi kuolleita ja verta lattialla, joten elokuvissa tai tietokonepeleissä niiden näkeminen ei viihdytä.

Minulla oli hyivn väkivaltainen lapsuus ja en sen vuoksi halua nyt aikuisenakaan katsoa liian väkivaltaisia elokuvia tai TV- sarjoja. Väkivaltaa itse kokeneena en pysty myöskään käsittämään, miksi se on joillekin viihdettä jota halutaan katsoa telkkarista. Toinen on veren näkeminen ja tappaminen.

No, lapsuuteni teki kai minusta muutenkin aika herkän.

Järkytyn kauhuelokuvista. Minulla on tunteet.

Tietysti elokuvat voivat aiheuttaa negatiivisia tunteita, ja ehkä jopa shokin kaltaista järkytystä, jos se esim. laukaisee jonkun traumaattisen muiston. Tositapahtumia kuvaavat filmit varsinkin jos ne on hyvin tehty. Mutta fiktio on fiktiota ja esim. kauhuleffoista jos puhutaan, niin en minäkään nyt suoranaista järkytystä oikein ymmärrä aikuisella, vaikka elokuva olisikin jännittävä ja vastenmielinen. Tai sitten pitää olla tosi herkkä, missä ei sinällään mitään vikaa ole.