Jos saisit viettää hääsi uudelleen, mitä tekisit toisin?
Oliko hääyö hotellissa turha, kun juhlat jatkuivat pikkutunneille?
Oliko ruokaa liian vähän tai viini liian makeaa?
Väärä kumppani kenties?
Vai olisitko karsinut vieraslistaa tai viettänyt hääsi ilman suurta juhlaa?
Kerro, mistä jäit paitsi ensimmäisellä kerralla!
Kommentit (19)
Olisin pitänyt oikeat häät, enkä mennyt maistraatissa.
Olisi saanut häälahjoja.
En lähtis hääpuku päällä risteilylle 😂😂 Hirvee junttimeininki silloin ysärillä ja oli muka siistii kun iso hääpuku päällä join bissee sataman ravintolassa kun odotettiin laivaan nousua. Omg mä kuolen häpeästä nyt kun muistelen taaksepäin. 😳😳
Vierailija kirjoitti:
En lähtis hääpuku päällä risteilylle 😂😂 Hirvee junttimeininki silloin ysärillä ja oli muka siistii kun iso hääpuku päällä join bissee sataman ravintolassa kun odotettiin laivaan nousua. Omg mä kuolen häpeästä nyt kun muistelen taaksepäin. 😳😳
Niin ja siis kimpassa ollaan sulhasen kanssa yhä :)
Jättäisin todellakin kutsumatta ne Outokummun serkut, Kotkan tädit ja Kemin sedät.
Ts ne ihmiset, joita en kertaakaan häiden jälkeen ole nähnyt, tavannut saati pidetty yhteyttä. Häissä oli about 130 henkeä, komannes-puolet olisi voinut jättää pois
-ottaisin vähän näyttävämmän kimpun, silloin ei ollut juuri väliä millainen on
- eri häämarssi ja häävalssi
- eri kuvaaja kirkossa
Aika pieniä vikoja, häistä 15 vuotta aikaa.
Ja nyt koko häät tuntuu turhalle, olisi nekin rahat voinut laittaa vaikka Australian matkaan...
En muuttaisi mitään, menimme salaa naimisiin maistraatissa ja pidimme pienet puutarhajuhlat kotona, ei mitään hotelliöitä. Hyvät muistot edelleen ja avioliittoa takana 20 v.
En kuuntelisi yhtään kenenkään neuvoja, vaan järjestäisin juuri sellaiset juhlat kuin itse tykkäisin.
Jotain rentoa, paljon ihmisiä, ystäviä ja tuttuja, sukulaisiakin, mutta rennolla meiningillä. Ehkä satsaisin rahat ennemmin vaikka johonkin bändiin. Ei puheita, ei muodollisia kuka-tanssittaa-ketäkin, ei mitään leikkejä, ei miettimistä pitäisikö Maija-tädin nyt istua tuossa vai tässä. Ruokaa kylläkin, ehkäpä juuri jotain sapaksia tms. ja hyvää viiniä.
Muuten kaikki meni ok, mutta näin jälkiviisaana: vaihtaisin sulhasen.
En yhtään mitään. Me mentiin pitkän yhdessäolon jälkeen naimisiin ihan oman perheen kesken eli paikalla oli meidän ja lasten lisäksi vain pappi, kanttori ja kaksi kirkkoherranviraston virkailijaa todistajina. Tilaisuuden jälkeen käytiin syömässä hyvin. Asiasta kerrottiin vain meidän esimiehille, että saatiin hääpäivä palkalliseksi vapaaksi, kaikille muille ilmoitettiin jälkikäteen.
Valitsisin jonkun toisen naisen nykyisen vaimon sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Valitsisin jonkun toisen naisen nykyisen vaimon sijaan.
Sama! Ehdottomasti!
En muuttaisi mitään. Ainiin, en ole naimisissa enkä mene.
Jättäisin juhlat pitämättä. Jälkikäteen ajatellen ne olivat pääasiassa muiden miellyttämistä. Liikaa perheiden vuoksi tehtyjä kompromisseja ja liikaa sen ajattelua, mitä häissä kuuluu olla.
Olisin häideni aikana jollakin aurinkorannalla rantatuolissa istumassa jokin narttutyttö polvella ja drinkkilasi kädessäni..... ja helvetin paljon viisaampana, koska tuolloin ymmärtäisin että vaimo on miehelle rasite eikä järkevä mies sitä tarvitse.
Olisin jättänyt kertomatta, että olen menossa naimisiin.
En halunnut ketään paikalle, koska mielestäni naimisiin meno oli meidän kahdenkeskeinen asia, mutta viikkoa ennen maistraattiaikaa kerroimme perheillemme jotka sitten väkisin halusivat paikalle ja painostuksen alla suostuin, miehen vanhempia tosin ei varmaan olisi voinut mitenkään edes estää. Koko tilaisuus oli siis kiusallinen ja halusin sen vain olevan ohi.
Miehelle oli ihan sama silloin ja olisi ihan sama nytkin, joten jos saisin elää sen uudelleen, kertoisin naimisiin menosta vasta jälkikäteen.
Hotelli oli ihan neutraali valinta, vaikka kuukausia pohdin, olisiko ollut kivempi mennä kotiin jotta aamu olisi ollut rauhallisempi.
Olisin valinnut eri mekon; rakastin kyllä sitä mekkoa, mutta aivan naurettava hinta yhden illan vaatteesta. Puolet halvempi olisi kelvannut aivan hyvin, mutta hurahdin siihen prinsessaharhaan blogien ja palstojen myötä.
Punaviini ja viskit loppuivat kesken, mutta muita juomia oli onneksi tarpeeksi eikä kotiin vietäväksi jäänyt kuin pari valkoviiniä ja kopallinen tölkkejä. Onneksi ei lähdetty hamstraamaan.
Alkuruokabuffet oli menestys! Teemana oli 'sapas' eli suomalaiset tapakset.
Kutsuttuja n. 50, paikalla oli noin 40 ja juuri sopiva määrä.
Valokuvaajaan olisin voinut panostaa enemmän. Tein klassisen mokan; valitsin kuvaajan etunenässä hinnan perusteella. Osa kuvista oli vinoja (jouduin niitä itse suoristamaan jälkikäteen) ja monet olivat aivan liian tummia (ja näiden valotusta sun muuta olen myös fiksaillut itse jälkikäteen). Sinänsä hinta-laatu oli ihan sopiva, mutta yhtään sellaista aivan upeaa, mahtavaa, täydellistä kuvaa ei saatu.