Lue keskustelun säännöt.
Olenko täysin väärällä alalla?
20.01.2021 |
Opintoni alkaa olemaan loppusuoralla, mutta mieltä vaivaa ajatus siitä, etten kykene tekemään alani töitä. Opintojen aikana olen kokenut epävarmuutta ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta käytännön harjoituksissa. Alan työtehtävissä vaaditaan äärimmäistä tarkkuutta, luontaisia kykyjä sekä nopeaa työtahtia. Minusta tuntuu, ettei minulta löydy mitään noista mainituista enkä perusluonteeltanikaan ole se ykkösvalinta työntekijäksi. En jaksa nyhrätä loputtomiin yksityiskohtien kanssa. Turhaudun, kun omat taidot ei riitä omasta mielestä laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseen. Tuntuu, että aina jotain on pielessä ja ahdistaa se, että virhe jossain työvaiheessa johtaa koko työn epäonnistumiseen. Minulla ei myöskään ole suurta mielenkiintoa alaa kohtaan, mikä ei kuulosta hyvältä, kun pitäisi toimia alansa asiantuntijana.
Ajatus työelämään siirtymisestä ei innosta, vaan lähinnä ahdistaa. Jos ylipäätään edes töitä saa, kun työllisyystilanne alalla on melko heikko. En usko, että on normaalia reagoida tällä tapaa tulevaan ammattiinsa. Usein mietin, että pitäisikö vaan suosiolla siirtyä valmistumisen jälkeen takaisin hanttihommiin. Siellä sentään pystyin työskentelemään suht normaalisti ilman jatkuvaa ahdistusta.
Kommentit (4)
Ahdistus tuossa vaiheessa on todella yleistä ja valmistuminen kannattaa aina - niin ainakin omalle opiskeluryhmälleni muistuteltiin vähän väliä, kun valmistuminen alkoi lähestyä. (Mielestäni tosin on ennen kaikkea huolestuttavaa, että nuo tunteet kuitataan lausahduksella "niinhän me kaikki", eikä suoda ajatustakaan sille, että ehkä myös koulutuksessa olisi oikeasti kehittämistä.) Suosittelen ajan varaamista opintopsykologille, jotta saat purettua ajatuksiasi ja ehkä varmuutta päätöksiisi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata vielä masentua. Voisiko olla, että tulevaisuudessa pystyt hyödyntämään osaamistasi tehtävässä, jota et osaa vielä kuvitellakaan olemassaolevaksi? Työtehtävät, ja varsinkin työelämä muuttuu kovaa vauhtia. Voi olla, että jossain vaihessa löydät mielekkään työn, joka ei ole täsmälleen sitä, mikä vastaa koulutustasi, mutta jossa koulutuksestasi voi olla kuitenkin hyötyä.
Toki jos ala ei kiinnosta yhtään miltään kantilta katsottuna, kannattaa ehkä miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Tsemppiä joka tapaukseesa tulevaan! :)
Kaikista se opetteluvaiheessa tuolta tuntuu. Ei sen takia kannata lannistua.
Eikä kaikilla vaan ole, eikä tule mitään mielenkiintoa mitään alaa kohtaan. Itselläni ei ollut sellaista koulussa, eikä ole vielä 45-vuotiaanakaan. Valitsin it-alan ihan vaan hyvien työllisyysnäkymien ja palkan takia, ja alan asiantuntijana olen 20 v ollut ilman mitään ihmeempiä kiinnostuksia. Hyvinhän se menee.
Samoja ajatuksia. Olen tullut siihen tulokseen ettei minulle ole mitään erityistä "omaa alaa" johon suhtautuisin jäätävällä mielenkiinnolla 24/7ja lähipiiristänikään vain harvalla mitään tämmöistä unelmien alaa on tai ainakaan semmoista että olisi helppo saada siitä rahaa.