Lue keskustelun säännöt.
Kun mummisi kuoli, mitä sait häneltä muistoksi?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Olisiko pitänyt saada? Ei omasta mielestäni, kun en kuulu perikuntaan, toisin kuin mummoni lapset, eli äitini sisaruksineen.
Toiselta en mitään, toiselta kaikenlaista: koruja, liinavaatteita, huonekaluja yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän mitään ehtinyt antaa, kun kuoli.
Kauniita muistoja sain.
Olisin saanut astioita mutta en halunnut. Tavara ei kiinnosta. No rahaa jonkin verran.
Muistot on sydämessä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia esineitä, joita olen ihaillut lapsesta alkaen.
Halpoja tauluja, puristelasia, muutamia pukukoruja ja ennen kaikkea tärkeimmän ja korvaamattomimman: valokuva-albumit.
Elämän asenteen josta olen ikuisesti kiitollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koruja, astioita ja vanhoja kankaita ♡
Vierailija kirjoitti:
Kuolemattomia sananlaskuja.
Hahhaa! Sama täällä, mummolla riitti sanontoja, joista aika iso osa on jäänyt elämään 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiselta ristipistotaulun. Toiselta satojen tuhansien omaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viherkasvin. Olen hoitanut sitä tunnollisesti ja aina silloin muistelen mummia.
En yhtään mitään, vaikka isä oli kuollut ennen häntä ja meitä lapsia oli kolme. Tuli mieleen, että meitä sanottiin pirunpenikoiksi, koska isoäiti ei pitänyt meidän äidistä joka oli "vienyt" hänen poikansa.
Sormuksen, jota olin ihaillut hänellä jo taaperosta lähtien. ❤️
Minulla ei ollut mummia, vaan mummo.
Rahaa, huonekaluja, astioita, koruja ja ennenkaikkea muistoja. Ja villasukkia!
En mitään. Mummoni oli luvannut kaikki serkuilleni jo etukäteen ja esittelikin niitä heille luvattuja tavaroita minulle joskus siellä käydessäni. Ajattelin kun mummo sitten viimein kuoli että liikenisiköhän se Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille minulle muistoksi, mummo aina luki sitä minulle kun olin pieni mutta sekin oli sitten mennyt serkuilleni.
En kuitenkaan ole katkera, mummo antoi tavarat sille kenelle halusi eikä niillä ollut muuta arvoa kuin tunnearvo. Muistan mummoa lämmöllä aina, hän oli elämässäni yksi niitä harvoja aikuisia joka ei jatkuvasti tuominnut ja arvostellut ja oli tuki ja turva silloin kun oli vaikeaa.
En mitään. Ja ihan ilmoittamatta meni mokoma. Todella tökeröä ja itsekästä toimintaa.