Lasten ja nuorten pahoivoinnin syy?

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä että lapsen pitää hyvin pienenä oppia nukkumaan yksin omassa sängyssään. Tätä jatketaan läpi koko nuoruuden ja murrosiän. Vanhemmat nukkuvat tyytyväisinä toistensa vieressä lämpöisesti, mutta lapsen ja nuoren pitäisi selvitä ihan yksin.
Miksi?
Eläimetkin kaipaavat toista viereensä nukkumaan ja hakeutuvat lähelle, mutta ihmisiltä se on jonkin maagisen iän jälkeen kiellettyä ja sopimatonta.
Lyön vetoa että esim. Koskelan nuoret, sekä uhri että tekijät, olisivat käyttäytyneet toisin jos olisivat saaneet lohtua ja läheisyyttä vanhempiensa sylistä.
Oma 18-vuotiaani nukkuu kanssani ja on parasta uniseuraa jonka voin kuvitella. Ainoastaan lämpöä ja läheisyyttä. Monet sydänsurut on saatu itkettyä ja lohdutettua pois olemalla sylikkäin.