Lue keskustelun säännöt.
Raskaus: kun itse kasvaa ja puoliso kuntoilee
17.01.2021 |
Hei,
Ongelmani tuntuu mielestäni hieman typerältä ja siksipä nyt kirjoitankin tänne. Tuntuu, ettei ole ketään, kelle tästä voisi puhua kasvokkain ilman häpeää.
Ollaan miehen kanssa pitkäaikainen pariskunta, naimisissa ja yksi lapsikin löytyy. Nyt olen toista kertaa toivotusti raskaana, ja viikkoja onkin ehtinyt kertyä 26.
Luonnollisesti raskaus alkaa jo näkyä, mutta vaikka jo yksi raskaus on takana, koen tällä kertaa todella ristiriitaisia tunteita. Kasvava vatsa ja muuttuva kroppa suorastaan ahdistaa, tunnen itseni kamalan isoksi ja lihavaksi. Paino on noussut tosi maltillisesti, syön terveellisesti ja pyrin liikkumaan niin paljon kuin voin ja jaksan, tykätään esikoisen kanssa muutenkin ulkoilla päivisin.
Vaikka ongelma on selkeästi päässäni, tässä vaikuttaa sekin, että mies aloitti 2kk sitten isomman painonpudotusprojektin, johon kuuluu treenaamista, tietyllä tavalla syömistä jne. Hieno juttu mielestäni, ja mies onkin saanut näkyviä tuloksia aikaan tässä ajassa.
Miehen kanssa tietty jutellaan jonkin verran tästä hänen projektistaan ja pyrin tukemaan häntä siinä missä voin, mutta jotenkin tämä aktivoi itsessäni jotain alemmuuskompleksia. Huono omatunto vaivaa, kun laitan mun ja esikoisen salaattiin tomaattia, kun mies ei tomaattia ruokavalionsa vuoksi syö jne. Ahdistaa oma olemus jotenkin todella paljon varsinkin nyt miehen koko ajan pienentyessä; itselläni maha kasvaa ja onhan noita lieviä turvotuksia, vaikka en siis mikään ylipainoinen olekaan.
Mies ei mua millään tavoin patistele mihinkään muutoksiin vaan kehottaa syömään ja olemaan niin kuin ennenkin. Niin mä olen tehnytkin, ja silti tuntuu että ahdistus vain lisääntyy.
Nämä tunteet vaikuttaa selvästi omanarvontunteeseen, tunnen itseni todella epäviehättäväksi ja itsetuntoni on heikoilla. Vaikuttaa siis tosi laajasti. Ällöttää mm. ajatus siitä, että mies näkee minut alasti, ja seksihalutkin on pyöreä nolla tämän vuoksi.
Pyydänkin jotakuta auttamaan mua ymmärtämään omia tunteitani ja reaktioitani sekä antamaan vinkkejä, miten suhtautua muuttuvaan kehooni toisin? Ongelmahan on minun, joten ymmärrän kyllä, että minun tätä juuri pitää työstää. Miehessä vika ei mielestäni ole.
Ja siis tietenkin haluan, että mies jatkaa projektiaan. Hällä on ylimääräistä ollut jonkin verran, vaikka ei missään nimessä ole mikään mörssäri ollut. Huomaa jo tässä ajassa, kuinka tarmokkuus ym. on lisääntynyt.
Kommentit (17)
synnytyksen jälkeen voit taas kuntoilla (ja laihduttaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonit. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä että tuo kuuluu asiaan ja menee ohi aikanaan.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Raskaana käy niin monia vaiheita läpi niin henkisesti kuin fyysisesti. Kuulostaa ehkä että on klisee kun sanon, mutta yritä keskittyä siihen että syöt edelleen normaalisti, liikut sen verran mitä jaksat ja arvosta niitäkin suorituksia mihin nyt kykenet, vaikka suoriutuisitkin paremmin kun et ole raskaana. Totuus on että sulle on tulossa lapsi, joka on ihmeellinen ja ihana sekä toivottu asia niinkuin sanoit. Minua auttoi tämä:
Kirjoittelin vihkoon tavoitteita mihin pyrin raskausaikana, eli pyrin ylläpitämään kuntoa sen verran kuin se on suotavaa. Tein myös listan suunnitelmista, mitä teen kun lapsi syntyy, palautuakseni raskauden tuomista kiloista jne, koska olin myös sporttinen ennen raskautta jona lihoin valtavasti. Aloin käyttämään apteekista saatavaa öljyä raskausarville, jotka hävetti minua ja arvet eivät olleet enään niin selkeitä.
Yritä muistaa että miehesi rakastaa sinua ja tietää mitä raskaus tuo tullessaa. Voitte myös kokeilla lähekkäin oloa pimeässä ja itse sanoin raskausaikana etten toivo erikseen vatsan koskettelua, ellei nyt kokeile potkiiko, mutta koska vatsani ei viehättänyt minua niin en halunnut siihen huomiota.
Osta jotain nättejä paitoja jotka sopivat raskaus muotoihisi, sekin piristi.
Panostin myös muuten ulkonäköön, puhtauteen, asioihin mihin voi vaikuttaa vaikka kilot lisääntyy.
Kuitenkin jos olit normaalipainoinen ja syöt normaalisti, todennäköisesti palaudut hyviin mittoihin kun vauva on syntynyt ja pystyt paremmin harrastamaan liikuntaa tms.
Sitten ihan tämmöinenkin autto että puhuin avoimesti kumppanille etten koe olevani viehättävä, hänkin on painonnostaja eli hyvässä kunnossa, niin hän kehui ja oli tukena <3 Myös ystäville puhuminen auttaa, tämä mitä koet on kuitenkin yllättävän yleinen tunne. Suuri osa naisista kokee alemmuuden tunnetta raskauden edetessä.
Tsemppiä sulle!<3 Ja muista, raskaus kestää vain sen hetken, mutta sen jälkeen sulla on sekä lapsi että mahdollisuus mihin vain kun tahdot!<3
Vierailija kirjoitti:
synnytyksen jälkeen voit taas kuntoilla (ja laihduttaa)
Synnytyksen jälkeen ei kyllä kannata alkaa mitään erityistä kuntoilu- ja laihdutusprojetkia, vaan esim. lenkkeillä kävellen. Keho toipuu raskaudesta ja synnytyksestä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
synnytyksen jälkeen voit taas kuntoilla (ja laihduttaa)
Tiedetään, ja voihan sitä totta kai kunnostaan nytkin pitää huolta (kuten teenkin) vaikkei millään laihdutusrupeamalla olisikaan.
Lähinnä mietinkin tämän hetkistä tilannettani; miten muuttaa omaa asennetta myönteisemmäksi itseä kohtaan, mistä saada se kadonnut itsetunto takaisin?
Esikoisen aikaan ei tällaista ollut, ja siksi nämä omat tunteet tulikin yllätyksenä. Tietty raskaudessa esikoista odottaessa oli kaikki uutta, mutta silti esim. muuttuvasta kropasta jotenkin osasi nauttiakin. Tunsin itseni kauniiksi jne. Ja nyt tuo tunne tuntuu ihan vieraalta, enkä millään tunnu tavoittavan sitä.
Pitäisi jotenkin tästä jatkuvasta oman kehon mietinnästä ja mielessä soimaamisesta pitäisi päästä eroon.. Miten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä virkkeessäsi lausut itsekin ongelman ytimen. Se tuntuu typerältä ja myös on sitä mitä suurimmassa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hormonit. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä että tuo kuuluu asiaan ja menee ohi aikanaan.
No oisko se sitten niistä kysymys, sitä olen itsekin välillä pohtinut kun en mitään järkevää selitystä keksi ja välillä itseäkin naurattaa että mitä oikein sekoilen, kunnes taas nämä ajatukset ja tunteet palaa.
Ehkä nämä sitten vaan katoavat jossain vaiheessa, toivotaan ainakin!
Ap
Eikös se ole tärpeämpää että kumppani on hyvännäköinen kuin se miltä itse näytät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusi ja paska haisee ja siltikin pierettää...
Tämä on varmastikin jokin väkivallan tämän mennessä tunnistamaton muoto. Onnea löytäjälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
synnytyksen jälkeen voit taas kuntoilla (ja laihduttaa)
Synnytyksen jälkeen ei kyllä kannata alkaa mitään erityistä kuntoilu- ja laihdutusprojetkia, vaan esim. lenkkeillä kävellen. Keho toipuu raskaudesta ja synnytyksestä pitkään.
No ei sitä oikein ennen synnytystäkään kannata laihduttaa tai vetää mitään kuntokuuria. Hereille
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Raskaana käy niin monia vaiheita läpi niin henkisesti kuin fyysisesti. Kuulostaa ehkä että on klisee kun sanon, mutta yritä keskittyä siihen että syöt edelleen normaalisti, liikut sen verran mitä jaksat ja arvosta niitäkin suorituksia mihin nyt kykenet, vaikka suoriutuisitkin paremmin kun et ole raskaana. Totuus on että sulle on tulossa lapsi, joka on ihmeellinen ja ihana sekä toivottu asia niinkuin sanoit. Minua auttoi tämä:
Kirjoittelin vihkoon tavoitteita mihin pyrin raskausaikana, eli pyrin ylläpitämään kuntoa sen verran kuin se on suotavaa. Tein myös listan suunnitelmista, mitä teen kun lapsi syntyy, palautuakseni raskauden tuomista kiloista jne, koska olin myös sporttinen ennen raskautta jona lihoin valtavasti. Aloin käyttämään apteekista saatavaa öljyä raskausarville, jotka hävetti minua ja arvet eivät olleet enään niin selkeitä.
Yritä muistaa että miehesi rakastaa sinua ja tietää mitä raskaus tuo tullessaa. Voitte myös kokeilla lähekkäin oloa pimeässä ja itse sanoin raskausaikana etten toivo erikseen vatsan koskettelua, ellei nyt kokeile potkiiko, mutta koska vatsani ei viehättänyt minua niin en halunnut siihen huomiota.
Osta jotain nättejä paitoja jotka sopivat raskaus muotoihisi, sekin piristi.
Panostin myös muuten ulkonäköön, puhtauteen, asioihin mihin voi vaikuttaa vaikka kilot lisääntyy.
Kuitenkin jos olit normaalipainoinen ja syöt normaalisti, todennäköisesti palaudut hyviin mittoihin kun vauva on syntynyt ja pystyt paremmin harrastamaan liikuntaa tms.
Sitten ihan tämmöinenkin autto että puhuin avoimesti kumppanille etten koe olevani viehättävä, hänkin on painonnostaja eli hyvässä kunnossa, niin hän kehui ja oli tukena <3 Myös ystäville puhuminen auttaa, tämä mitä koet on kuitenkin yllättävän yleinen tunne. Suuri osa naisista kokee alemmuuden tunnetta raskauden edetessä.
Tsemppiä sulle!<3 Ja muista, raskaus kestää vain sen hetken, mutta sen jälkeen sulla on sekä lapsi että mahdollisuus mihin vain kun tahdot!<3
Kiitos ihanasta kommentista! Täytyy myöntää, etten ole osannut puhua miehelle näistä mun tuntemuksista - koska ne juurikin hävettää ihan hirveästi. Mutta taitaa olla myös niin, ettei hän voi tukea millään tavoin jos ei tiedä. Eli taidanpa kokeilla puhumista jossain sopivassa raossa; jospa ne omat möröt sen myötä pienenisi oikeisiin mittasuhteisiin.
Hyvä idea myös tuo tavoitteiden listailu! Itse olen liikkunut ennen lapsia kovasti ja esikoisen synnyttyä myös siinä missä olen päässyt. Nyt tosiaan tuntuu, ettei voimat riitäkään ihan kaikkeen siihen, ja sekin ehkä saa aikaan näitä tunteita.
Kiitos, kommenttisi tosiaan avasi minulle asioita ihan itsestänikin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity johonkin kivempaan, niin et ehdi hautoa noita ajatuksia. Ne ovat ihan turhia ja vahingollisia ajatuksia. Kärjistäen sanoisin, että parempi olisi vaikka mättää kermakakkua surutta naamariin kuin märehtiä painoaan ja ulkonäköään raskausaikana! Mutta en tietenkään kehota tekemään niin, ainakaan usein, vaan yleensä ottaen tekemään jotain muuta kuin miettimään turhia.
Minulla toinen raskaus oli tosi raskas viikolta 20 asti. Olin onnellinen että saimme toisen lapsen mutta en olisi jaksanut olla raskaana. Kaipasin aivan hirveästi kaikenlaista kuluttavanpaa liikuntaa ja sitä että voin pitää normaaleja vaatteita jne. Tajusin kirkkaasti että kyseessä on toinen ja ehdottomasti viimeinen raskauteni.
Esikoisen odotus oli erilaista koska kaikki oli uutta. Toiselta raskaus oli vain ikävä pitkä tila joka piti käydä läpi kestää jotta sen lapsen saa. Ei mitään innostavaa, vain riesa ja vaiva.
Heippa Ap, toivottavasti vertaistukea täältä! Olen noin samoilla viikoilla niin ikään toisessa toivotussa raskaudessa, ja paljon samoja tuntemuksia. Esikoista odottaessani sairastuin lievään raskauden aikaiseen masennukseen, sillä ennen raskautumista oli tiukka treenitausta takana. Kehon radikaalit muutokset aiheuttivat sen, että päänuppi ei pysynyt mukana ja mieli meni muutoksista matalaksi. Neuvolan silloinen ihana terkka reagoi tähän nopeasti ja pääsin juttelemaan psykologin kanssa. Juttelukerrat auttoivat ja ahdistuneisuuskin loppui synnytykseen. Nyt toista odottaessani huomasimme neuvolassa, että samat tutut ajatukset omasta kehonkuvasta alkoivat nostaa päätään, ja taas toinen ihana terkka suositteli jutteluapua, ja siitä on tälläkin kertaa ollut todella apua. En psykologikäynneiltä odota ihmeitä, mutta se että omaa kehonmuutosta voi pohtia jonkun ammattitahon kanssa ääneen, auttaa itseä todella. Eli tilanteeni ei ehkä täysin ole sama kuin sinulla, mutta suosittelen todella ottamaan aiheen puheeksi neuvolassa ja vähintään terveydenhoitajan kanssa keskustelemaan ajatuksistasi. Ainakin minulle samojen kehoahdistuneisuuden tuntemusten kanssa kamppailevalle se helpottaa 😊 Voimia loppuraskauteen!
Täytyy vähän tätä nostella.
Ap