Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset suhtautuvat niin negatiivisesti rakentamiseen?
10.06.2009 |
Alkaa oikeasti jo hieman ärsyttämään kun kaikki päivittelevät, että "nekin erosivat kun talo valmistui, sama on teillä edessä" jne. Muutenkin monet, joilla ei ole mitään kokemusta rakentamisesta tai eivät edes välttämättä tunne perhettämme kunnolla ovat katsoneet asiakseen arvostella aika rumastikin ajoitustamme jne. En ymmärrä mikä oikeus ihmisillä on puuttua itse vakain mielin ja pitkän harkinnan jälkeen tekemäämme ratkaisuun. Rankkaahan tämä on tietysti tavallaan ollut, kun on kolme lastakin ja itse on rakennuksella lähes kaikki tehty, mutta ei tullut yllätyksenä. Itseasiassa meillä on mielestäni ollut hyvä yhteissävel koko tämän projektin ajan: mies tietää, että minulla on täysi työ lasten ja kodin kanssa eikä turhista nalkuta minulle ja minä tiedän, että miehellä on täysi työ päivätyönsä ja rakennuksen kanssa enkä turhista naputa hänelle. Nyt kun olemme sisätyövaiheessa olemme välillä vaihtaneet roolia: mies jää lasten kanssa kotiin ja minä menen rakennukselle. Kivaa vaihtelua kaikille.
Kommentit (19)
Ihmiset on vaan pirun kateellisia. Itseä se aina jaksaa ihmetyttää ettei ne saa sitä peitettyä edes millään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten päätökset tietenkään eivät kuulu kuin ehkä ihan lähipiirille, mutta kyllä minäkin ihmettelen niitä, jotka jaksavat alkaa itse rakentamaan siinä vaiheessa kun on pienet lapset jne. Meille tuo ei ollut vaihtoehto, vaan vaihtoehdot olivat joko ns. avaimet käteen -rakentaminen tai myytävän talon ostaminen (jälkimmäiseen päädyimme kun sattui hyvä talo löytymään).
En silti mene toisille tyrkyttämään meidän ratkaisua, jokainen perhe tietenkin päättää itse mikä heille sopii.
Minä ihmettelen, miten ihmeessä jotkut lähtevät hulluun raksaprojektiin kun on pieniä lapsia jne.
En toki mene sitä suoraan kenellekään sanomaan...
En todellakaan ole kateellinen. En vain ihan vilpittömästi ymmärrä asiaa. Me olemme omassa elämässämme päätyneet siihen lopputulokseen, että oma talo ei ole sen vaivan väärti. Jos joskus talon rakennamme, se tulee avaimet käteen -periaatteella tai täysin valmiina sitten jonkun vanhana (tämä mieluisampi vaihtoehto).
Ihmiset on vaan pirun kateellisia. Itseä se aina jaksaa ihmetyttää ettei ne saa sitä peitettyä edes millään :)
En minäkään tajua tuota kateusjuttua. Meillä on oma kiva talo, mutta en todellakaan olisi halunnut itse sitä rakentaa siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä. Emme olisi jaksaneet - nostan hattua niille, jotka jaksavat.
Avaimet käteen -periaatteella emme olisi saaneet näin järkevällä hinnalla tämän kokoluokan taloa ja vielä A-energialuokassa. Myöskään vanhaa taloa ei olisi löytynyt tällä hinnalla mieleiseltä alueelta. Tosi vanhaa en edes haluaisi. Mielestäni tämä meidän projektimme ei ole hullu, vaikka lapset ovatkin pieniä. Nythän sitä tilaa tarvitaan kun kaikki lapset ovat kotona ja ehkä tulevaisuudessa niitä saattaa olla enemmänkin. Jos joku on toista mieltä niin olkoon, mutta ihmettelen mikä oikeus on louskuttaa leukojaan aika törkeään sävyyn (juu ja en nyt tarkoita näitä kirjoituksia vaan muualta saamaamme palautetta)? En minäkään arvostele eräälle kaverille heidän ratkaisuaan muuttaa vanhaan täysin remontoitavaan rintamamiestaloon vailla taitoa tehdä remonttia, vaikka en itse koskaan rintamamiestaloa haluaisi. Se on heidän ratkaisunsa ja he ovat siihen tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usean vuoden ajan kaikki vain pyörii sen rakentamisen ympärillä. Ei mitään normaalia elämää.
Kyllä oli ihanaa kun sai vihdoin muuttaa kotiin. Paitsi että silloin alkoivat ulkotyöt ja maalaus! Sekin vie aikansa.
Ei koskaan enää pienten lasten kanssa! Tai avaimet-käteen.
Olen kuullut liikaa kauhutarinoita ja nähnyt omin silminkin kuinka tiukalle joidenkin perhe-elämä siinä menee. Mutta en kyllä koskaan päivittele sitä rakentajille itselleen, minusta se olisi aika huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en silti menisi muille aukomaan päätäni asiasta ja neuvomaan. En menisi ihmettelemään ajoitustaan. En menisi maalailemaan piruja seinille kuinka heidän parisuhteensa nyt varmaan menee karille. VARSINKAAN KUN PROJEKTI on jo aloitettu. Minusta tuollainen turhanpäiväinen negatiivisuus on sitä ihmeellistä kateutta.
Pariskunta tietää itse parhaiten mihin ovat kykeneväisiä. Ja he varmasti tietävät että rankkaa tulee olemaan.
tai no, mun väitöskirjanohjaaja sanoi, etten kyllä tule pystymään väittelemään jos meillä rakennetaan silloin kun on vielä pikkulapsiakin. Hän erehtyi.
Mutta kyllä mäkin noi tarinat kuullut olen. Mullekin nämä erojutut on kerrottu ja taivasteltu,e ttä varmaan teillä on vaikeaa. Mutta meidän kohdalla nämä ihmiset kyllä liittivät taivasteluunsa joko avuntarjouksen, jos tuntuu että tarvitaan, on se sitten talkootyötä tai lastenhoitoapua tai ainakin hyviä neuvoja siitä, miten karikoita voi välttää - ja usein molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun ihan lähipiiristä löytyy näitä erotapauksia ja perheitä, jotka asuvat keskeneräisissä taloissa vuosikausia, niin en ymmärrä minäkään miksi kadehtisin.
en ikimaailmassa lähtisi mihinkään taloprojekteihin, kun on pieniä lapsia. Haluan mieluummin käyttää vapaa-aikani yhdessä perheeni kanssa (vanhemmat + lapset).
Muutenkin asuminen on vain yksi osa elämäämme. En millään haluaisi laittaa asumiseen niin paljon rahaa, mieluummin asumme hiukan ahtaammin ja elämme leveämmin kuin toisinpäin. Ennen kuin nain mieheni, sovimme, että mitään taloa ei koskaan tulla rakentamaan, meille riittää "kälysempikin" kerrostalo-, rivarikämppä hyvällä paikalla.
Mutta tosiaan, pidän tämän IRL ihan omana tietonani ja päivittelen sitten itsekseni näitä rakentajia.
Ja kun ihan lähipiiristä löytyy näitä erotapauksia ja perheitä, jotka asuvat keskeneräisissä taloissa vuosikausia, niin en ymmärrä minäkään miksi kadehtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihan sen takia on negatiivinen asenne. Ei siis itse olla taloa tehty, ei ole omaa kokemusta. Yksikin perhe oli ihan hulluuden partaalla rakentamisen ja pienten lasten kanssa ja ratkaisivat ongelman tekemällä vielä yhden lapsen lisää = lisää marinaa...
Kyllä se stressin määrä paljastaa jos homma ei toimi. Meillä kaikki kaatui minun (miehen) niskaani, ja vaimoväki vain narisi.
Ei hyvä.
Uskon silti, että normaali arvostava parisuhde, jonka osapuolet ymmärtävät ja kannustavat toisiaan myös siinä vastamäessä kestää rakentamisen hyvin.
Samaan aikaan pari tuttavaani vetivät samanlaisen projektin tyylikkäästi - tosin vaikeuksiakin oli - loppuun. Kateeksi käy niiden parisuhteen harmoniaa, ja sitä tarkkanäköisyyttä ja tuuriakin, joilla olivat itselleen puolisot valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rakentaminen on yhteinen päätös, siitä kyllä selviää.
Me rakennettiin niin että lapset oli 4kk vauva ja 2v esikoinen. Vuosi meni siihen hommaan. Mies hoiti oman työnsä ja rakentamisen, mä lapset ja kodin. Sunnuntaisin ei rakennettu vaan levättiin koko perhe. Ei tullut mieleenkään erota, siinähän se tosiaan mitattiin miten paljon pystymme yhteen hiileen puhaltamaan ja tiimityötä tekemään. Ja jos jommasta kummasta tuntui että nyt käy elämä liian rankaksi, ei raksalle ollut mikään pakko mennä.
Nyt asumme ihanaa omakotitaloamme, parisuhde kukoistaa ja kolmas lapsi tulossa. Mikäs tässä oman pihan nurmikolla on ottaa aurinkoa oman kullan kainalossa lasten leikkiessä ympärillä :).
En ikinä menisi sinne kerrostalohelvettiin takaisin.
Ihmisillä on niin eri elämäntilanteita. Meillä on kuitenkin kummallakin se tilanne, että olemme vaativissa kokopäivätöissä. Jos sitten ruvettaisiin rakentamaan taloa, niin kyllä siinä väistämättä perhe kärsisi, meille siis perheen kanssa vietetty aika on niin arvokasta, että tuntuisi todella vaikealta, että toinen meistä olisi rakennuksella vaikka puoli vuotta kaiket illat ja viikonloput.
Mä en ole koskaan pitänyt uudessa talossa asumista mitenkään itseisarvona, uusin koti on vuodelta 1952, joten siksikään rakentaminen ei kai ole tullut mieleen.
En mä kyllä haukkuisi toisten valintoja, mutta ihmettelisin itsekseni miten joillain on energiaa. Ja usein tulee mieleen se, että onko rakentamiseen tehty uhraus todella sen väärti että missaa paljon lasten kasvusta.
siihen hommaan. Me olemme rakentaneet 8 vuoden aikana 2 taloa ja parisuhde voi paremmin kuin koskaan. Lapsia 4 joten sovittelua on vaadittu. Molemmat on tehneet kaikkia työvaiheita.
ole juurikaan merkitystä - mekin vaativissa töissä ja mies vielä matkustaa työn puolesta paljon. Se 11-12kk mikä on vuorotellen raksalla oltu ei ole millään lailla ollut perheeltä pois - aina toinen vanhempi paikalla tai jos ei me niin esim isovanhemmat. Lomia ja vapaita viikonloppuja pidettiin ja silloin keskityttiin vain toisiimme ja perheeseen. On se kuitenkin sen väärti - ainakin meille.
18
Uuden miehen kanssa oli selvää, että se on joko avaimet käteen tai vanhaa.
No löydettiin ihana "vanha" yli 200 neliöinen puolen hehtaarin tontilla ja yhtään ei käy rakentajia kateeksi, jotka ahtaa talonsa toistensa räystäisiin kiinni.
ja sitä samaa löpinää kuuli sieltä ja täältä. Tosin ei se raksa aika aina todellakaan herkkua ollut, mutta kyllä sen normaali parisuhde kestää. Kateellisten panettelua sanon minä.