Ikiaikaisista ajoista ollut hallintaoikeus toisen tontilla olevaan rakennukseen?
Onko sellaista olemassa ja montako vuotta rakennuksen on ollut oltava sillä paikalla?
Miehelläni on saaristomökillään suullisesti vuosikymmeniä sitten sovittu rantaoikeus ja sen mukaan tehty ranta- ja venevaja. Nyt uusi omistaja ei hyväksy tätä, kun ei ole paperilla. Vaatii rantaoikeuden poistoa ja rakennusten purkua.
Voiko vedota johonkin semmoiseen, että se on ollut ikimuistoisista ajoista ja siten tullut lainvoimaiseksi pitää se rakennus ja rantaoikeus siinä rannalla? (Hankala, kun on mökki siis saaressa, olla ilman rantaoikeutta.)
Tietäisikö joku
Kommentit (27)
Tietääkseni mikään suullinen lupaus ei ole virallinen. Kannatta kysyä rasite asioita maanmittaustoimistolta. Ja katsoa vanhoja esim. lohkomis asiakirjoja jos sieltä löytyisi tietoja.
Ostimme talon ja edellinen omistaja oli jakanut rantaosuuden naapurien kanssa yli 30 vuotta. Vaadimme asiaan selvyyttä ja sanoimme suostuvamme allekirjoittamaan kauppakirjat vain, jos rannan käyttö kuuluu kirjallisestikin vain meille. Edellinen omistaja maksoi korkeahkon summan naapureille, jotka suostuivat allekirjoittamaan paperit. Naapurimme ovat jo niin iäkkäitä, etteivät käytä rantaa ollenkaan ja haluaisivat muuttaa palvelutaloon.
Luen mielelläni lisääkin kirjoituksia, jos niitä tulisi vielä.
ap
rasitteesta eli teidän käyttöoikeudesta.
Ota yhteys myyjään eli entiseen omistajaan. Kimurantti tilanne eli kannattanee heti ottaa yhteys myös asianajajaan, jotta asiaan saadaan nopeasti järkevä ratkaisu. Heikoilla tosin olette paitsi jos myyjä on kertonut rasitteesta, niin silloin edes jotain mahdollisuuksia.
rantaoikeudesta suullisesti sopineen pojanpoika, joka on vain tyytyväinen, jos rakennukset purettaisiin ja rantaoikeutemme menisi. Hänellä kun maisema paranisi. Hän jo kävi purkamassa meille ilmoittamatta rakennuksemme hirsisen verantaosan ja käytti hirret itselleen. Luvan oli kuulemma antanut maan uusi omistaja.
Rakennuksemme on siis ollut siinä lähes sata vuotta ja ikivanhalla suullisella sopimuksella. Eikö tähän päden mikään ikiaikaisen hallinnan oikeus.
ap
Voit saada virallsitettua tuon suullisen ikiaikaisen sopimuksen....
Mutta ilman asianajajaa en usko olevan mahdollisuuksia...
sitova kuin kirjallinenkin. Ainoa ongelma on, että sen todistaminen on vaikeaa, varsinkin jos lupauksen antaja on jo kuollut. Kannattaa selvittää vielä asiantuntijalla.
Oikeasti se oli naapurin tontilla, sauna oli rakennettu joskus 1910-luvulla. Naapurin tontti vaihtoi omistajaa, ja meille tuli kehoitus purkaa rakennus, kun siitä ei ollut kirjallista sopimusta. Ei sillä ollut mitään varastokäyttäarvoa enempää, joten jouti purkaakin.
Teillä pitäis myös olla jotain näyttöä rannan käyttöoikeudesta, jotain vanhoja dokumentteja?
Toisekseen, rannan käyttöoikeus ei välttämättä tarkoita sitä, että te saisitte rakentaa siihen jotain! Voi olla, että teillä on vain oikeus rantautua ja kulkea tontillenne sitä kautta.
sitova kuin kirjallinenkin. Ainoa ongelma on, että sen todistaminen on vaikeaa, varsinkin jos lupauksen antaja on jo kuollut. Kannattaa selvittää vielä asiantuntijalla.
suullisen sopimuksen todistaminen ei todellakaan ole kovin vaikeaa. Suullista sopimusta kun täydentää se fakta että rakennus on seisonut paikallaan vuosikymmenet.
Eli minusta teillä on rantaoikeus. Mutta jos uusi omistaja ryhtyy hankalaksi, niin varmasti kannattaa ottaa yhteyttä lakimieheen.
Juu, oikeuden antaja on kuollut jo aikoja sitten. Hän oli kuivanmaan tonttimme myyjä, joka antoi suullisen sopimuksen sitten käyttää rantaa kolmen suuren vajan rakentamista varten ja laiturin rakentamista varten.
(Antoi luvan varmaan juuri siksi, että eihän kukaan muuten olisi saaresta kuivan maan tonttia ostanut. Eihän saaressa voi ilman rantaoikeutta olla.)
että ne rakennukset ovat olleet paikallaan vuosikymmenet.
ap
ei ole laillista lohkoa/ myydä. Eli jostain täytyy olla käynti tontillenne.
Maksaahan se, mutta toisaalta, kyllä ne rantaoikeudet taitavat olla arvokkaammat. Ja eiköhän tuossa perusteita riitä.
Mulla olis ainakin Turusta suositella pätevää asianajajaa....
Maksaa varmasti tämän tyyppisisssä asioissa itsensä takaisin monin kerroin kuin, etttä itse koittaa tietämättömänä lakipykälsitä sopia asiaa vastapuolen kanssa joka ei ole ollenkaan halukas sopimaan....
Sitäpaitsi asianajaja osaa väistää kaikki porsaanreijät siinä uudessa sopimuksessa joka kumminkin on tehtävä tämätyyppisissä ongelmissa.
että teillä olisi mitään rantaoikeutta. SIllä jokaisen oma ranta on ihan oma:) Mutta jos teillä on mökki saaressa, niin silloin mökin/tontin oston aikaan on teille pitänyt osoittaa jostakin venepaikka. JOs siis saaressa ei ole yleistä venepaikkaa/laituria.
Meillä on saaressa mökki, tosin omalla rannalla. Mutta, meidän tiluksista on aikanaan lohkottu tontti, jolla ei ole rantaoikeutta, mutta venepaikka heille piti antaa. Joten he saavat pitää venettään meidän venekatoksessa.
tässä keississä vahvoilla, jos kiinteistön rasitustodistuksessa ei ole mitään asiasta. Jos vetoat ylimuistoiseen nautintaoikeuteen sulla on näyttötaakka.
Itse tosin asumme muualla nykyään. Eli kukas hän olisi?
Tila on ollut aikoinaan siis kalastusammattilaiselle ostettu, eli on ollut sovittu juuri rantaan niin monta rakennusta rakennettavaksi, jotta tämä kalastusammatin harjoittaminen olisi onnistunut. Pelkkä venepaikka ei olisi riittänyt.
Eli kyllä vain näille vajoille on ollut ehdottomasti suullinen oikeus rannan käyttöön ja vajojen rakentamiseen ja ne ovat olleet siis todella monta vuosikymmentä siinä ja niillä on meillekin käyttöä. Kalastaja ei silloin olisi voinut ostaa paikkaa, johon ei olisi rantarakennuksia voinut rakentaa. Siksi myyjä aikoinaan antoi tämän luvan.
ap
ja hoitaa ripeästi ja on varmaan Turun tunnetuimman asianajajan poika :) Eli toisessa polvessa jo.... Kuin myös meidän perhe käyttää heidän palveluja jo toisessa polvessa eli itsekin olen heidät löytänyt isäni suosituksesta.... Että taatusti ei jäänyt meidän avioehtoon ainoatakaan porsaanreikää.
http://www.lpsh.fi/suomi/arttu_laaksonen.htm
Jos on ollut ammoisista ajoista lähtien oikeus rannankäyttöön on siitä syntynyt ns. rasite, eli miehelläsi on jatkossakin oikeus rantaa käyttää. Kannattaa kysyä lakimieheltä asiasta.