Kuvittelenko vain, mutta lentääkö aika ikävuosien 20-40v välillä?

Kyllä ja siitä kuusikymppiseksi vielä nopeammin,

Nimim. Kokemuksesta.

Kyllä aika tuntuu menevän koko ajan nopeammin, kun vanhenee. Olin ’ihan äsken’ kolmekymppinen - nyt yhtäkkiä viisikymppinen.

Joo, vastahan se vuosituhat vaihtui ja milleniumia jankattiin joka paikassa ja siitäkin jo 20 vuotta mennyt...

Et kuvittele. Siihen taisi olla jokin looginen selityskin? Mutten nyt muista mikä?

Joo kyllä se niin vain on, että vuodet kuluu nopeammin vanhetessa. Nuoruus mateli, lasten vauva-aika ja siitä eteenpäin aika seisahtui. Nyt aika vaan menee niinkuin ennen lopun alkua 😂

Ihminen hahmottaa aikaa suhteessa kokemaansa aikaan. Eli viisivuotiaalle vuosi on yhtä pitkä aika kuin viisikymppiselle kymmenen vuotta.

Pahenee siis vaan.

40v jälkeen se vasta lentääkin.

sebasköör kirjoitti:

Et kuvittele. Siihen taisi olla jokin looginen selityskin? Mutten nyt muista mikä?

Se oli sellainen, että mitä enemmän ikää sitä lyhyempi aika esimerkiksi yksi vuosi on kokonaiselämästä. Eli kymmenenvuotiaalla yksi vuosi on kymmenesosa ja nelikymppisellä neljäskymmenesosa. Onhan siinä selvä perspektiiviero.

Olen 35 ja tuntuu, että viimeiset 15 vuotta on mennyt ihan hetkessä.

Täsmälleen näin. Käsittämätöntä, kuinka ikävuodet 0-20 tuntuivat ikuisuudelta, vaikkei ensimmäisiltä vuosilta ole edes muistikuvia. Seuraavat kuusitoista vuotta ovat menneet hujauksessa. Muistan, kuinka lapsuuden kesälomat tuntuivat ikuisuudelta. Nykyään pari, kolme kuukautta on niin nopea pyrähdys jotenkin. Muistan itsekin kuulleeni tälle jonkun selityksen, kuten joku muukin sanoi, mutten yhtään muista, mikä se selitys oli :D

Tätä on muuten tieteellisesti tutkittu. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin mitä vanhemmaksi tulee.

Syynä siihen, että lapsena kaikki on uutta. Kun asiat on kokenut useamman kerran, niin niissä ei ole enää samaa uutuuden viehätystä. Tästä syystä vanhemmilla ihmisillä ei ole enää yhtä paljon uusia kokemuksia ja kaikki ”on jo nähty”.

Näin kun ajattelee, niin aika loogista, että ajankulun kokemuksen tunne muuttuu vuosien varrella. Milloin olet esimerkiksi viimeksi yrittänyt kielelläsi ottaa kiinni lumihiutaleita? 😊❄️

Et kuvittele. Itsekin tässä ihmettelen, että mihin ihmeeseen on 25-30 vuotta oikein kadonnut kun tuntuu että kaikki on vain omituista ja sumeaa puuroa. Enkä siis ole ollut missään kännissä sitä aikaa ;-)

Jotenkin näin lapsettomana ikisinkkuna puuttuu ne sellaiset  selkeät virstanpylväät elämästä kuten hääpäivä ja lasten syntymät niin sitten aika on vaan samaa mössöä. Toki siis muistaa näitä isoja juttuja kuten estonian, Dianan kuoleman, millenniumin, WTC:t ja tsunamit mutta jotenkin on ihan mahdotonta sanoa mitä on tehnyt tai tapahtunut omassa elämässä vaikka vuonna -98 tai -08.  Nyt sitten on melko järkyttävääkin ymmärtää, että ei tässä elämässä enää tulekaan saavuttamaan sitä eikä tätä vaan niiden aika olisi ollut jo 15 vuotta sitten.

Justhan sitä kaikki hoki, että mikäs kiire sitä tuossa iässä vielä on, sullahan on aikaa vaikka ja kuinka ja nyt sitten yht'äkkiä sitä aikaa ei enää olekaan.

Juuri näin, aika rientää vanhetessa, ja vauhti vain kiihtyy 40:n vuoden jälkeen entisestään.

Positiivista huomata, että tällä palstalla on myös tällaisia viestiketjuja, joissa ketään ei haukuta. Niitä solvaamisia on monissa ketjuissa turhankin paljon.

- eräs

Kyllä ajan kulku nopeutuu iän myötä. Nyt 70+ ikäisenä tuntuu viikonloppukin olevan joka kolmas päivä. Tätä ei voi selittää tiimalasien vaihtumista vieterivetoisten aikarautojen kautta nykyisiin älykelloihin. Minulla tosin on vielä vanhanaikainen kvartsikello ja seinällä raksutta Junghans 1920-luvun alusta.

Olen vasta 32, mutta olen huomannut tämä ilmiön. Tosin parikymppisenä saattoi myös vaikuttaa se loputon biletys ja juominen, jonka takia on isoja mustia-aukkoja muutenkin aikajanalla.  Ei ihme jos aika lentää... Nyt taas elämä on niin tasaista eikä pitkäänkään aikaväliin  ei mahdu juuri mitään merkittävää tapahtumaa, jolloin ajan kulua ei edes huomaa.  Jos vaikka viikon aikana kokee paljon eri tunteita, oppii uusia asioita niin aika tuntuu pidemmältä. 

Vierailija kirjoitti:

Et kuvittele. Itsekin tässä ihmettelen, että mihin ihmeeseen on 25-30 vuotta oikein kadonnut kun tuntuu että kaikki on vain omituista ja sumeaa puuroa. Enkä siis ole ollut missään kännissä sitä aikaa ;-)

Jotenkin näin lapsettomana ikisinkkuna puuttuu ne sellaiset  selkeät virstanpylväät elämästä kuten hääpäivä ja lasten syntymät niin sitten aika on vaan samaa mössöä. Toki siis muistaa näitä isoja juttuja kuten estonian, Dianan kuoleman, millenniumin, WTC:t ja tsunamit mutta jotenkin on ihan mahdotonta sanoa mitä on tehnyt tai tapahtunut omassa elämässä vaikka vuonna -98 tai -08.  Nyt sitten on melko järkyttävääkin ymmärtää, että ei tässä elämässä enää tulekaan saavuttamaan sitä eikä tätä vaan niiden aika olisi ollut jo 15 vuotta sitten.

Justhan sitä kaikki hoki, että mikäs kiire sitä tuossa iässä vielä on, sullahan on aikaa vaikka ja kuinka ja nyt sitten yht'äkkiä sitä aikaa ei enää olekaan.

Jotenkin ajan kulumisen hahmottaa parhaiten lapsista. Itsekin olen lapseton, joten kummilapsi toimii eräänlaisena mittarina. Hän täytti juuri 12, minusta tuntuu että olen edelleen ihan samanlainen ja samassa elämäntilanteessa kuin hänen syntyessään.

Kuvittelet. Olen nyt 40, ja vuodesta 2000 on ikuisuus.

Mitähän tälle voisi tehdä, onko kukaan keksinyt miten saada aika tuntumaan pidemmältä? Olen ahdistunut asiasta :(

Lentää! Lapsena tuntui ettei koskaan ole aikuinen ja saa syödä karkkia aamupalaksi heh heh, sitten sitä yhtäkkiä täyttikin 40! Viimeiset 20 vuotta tuntuivat kiitäneen ohi silmänräpäyksessä, ihan kuin siinä Warlock-leffassa kun pahan velhon loitsu saa naisen menemään nukkumaan 20vuotiaana ja heräämään 40vuotiaana.

Koska muuten nuoruus loppuu?