Luulin että olisin saanut välit paremmiksi äidin kanssa mutta epäonnistuin
Hänellä on selvästi jotain mua vastaan. Asun kotona koska ei ole luottotietoja, hän ihan satavarmasti haluaisi mut pellolle täältä. Maksan takaisin kaiken jos tavallisesta ruoastakin on kyse.
Hän ei vastaa mulle aina kun puhun jotain ja jos vastaa niin todella hiljaa. Kun en kuule niin ei toista. Tätä samaa on jatkunut hänen osalta koko mun eliniän. Lapsena jo tuli riitaa autossa ja iskä sanoo vieressä että olkaa nyt sovussa. Kun se ei lähde minusta se riita, yritän tehdä pyytämättä kotityöt ja olla mahdollisimman hiljaa omassa huoneessa niin mikä hänellä on hätänä?
Tulee välillä mieleen että mä en ole toivottu lapsi ollenkaan.
Kommentit (5)
Luulen että äitisi heijastaa sinuun kohtelua mitä hän sai tyttölapsena omalta äidiltään. Voisko olla?
Mitä jos aikuistut ja hommaat oman kämpän? Ja alat tehdä duunia. Peräkammarissa istuen elämä ei etene.
Siksi tuntuu välillä ilkeältä kun hän kehuu kaverinsa tyttöä niin kivaksi. Ja mä olen ihan pska. Puhuimme kerran perheemme kesken vanhoista asioista niin Äitini sanoi että tuo (minä) pska lähdin heti pois koulusta.
Veljeäni hän ei ikinä ole eristänyt asioista ja puhuu mielellään hänelle. Mulle taas ei sovi mikään ammatti toisinkuin veljelleni sopii ihan kaikki ja musta ei ole mihinkään.